Vuoden lämpimin päivä

Menin tallille ratsastushousuin varustettuna, valmiina heittämään 10+ kilometrin lenkki selästäkäsin reipasta tahtia auringon porottaessa täydellä teholla taivaalla. Ponia epätoivoisesti* harjaillessani tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja varustin osittain jo suojittamani ruunan naruriimuun. Ajatuksenani oli kiertää noin seitsemän kilometrin kylälenkki, mutta puolitoista kilometriä ponia perässä vedettyäni totesin, että menemmekin mehujäälle kyläkaupalle, pyydän vaikka jotain ohikulkevaa mummelia seisahtumaan hetkeksi ponin vierelle että voin olla turvallisin mielin kassajonossa. Ohitimme mallikkaasti useita autoja, sekä edestä että takaa ohittavia, poni ei välillä vaikuttanut huomaavankaan peltilehmiä. 

Lähes kylälle päästyämme takaa tuleva auto hidasti hidastamistaan ja ehdin jo miettiä että no nyt menee ruunan autonsietokyky ja se karauttaa auringonlaskuun. Kohdalle päästyään auton ikkuna aukesi ja kuskin paikalta kurkkasi tuttu naama, joten useamman kymmenen metrin ajan Siinan luota lähtenyt Minka ajoi vierellämme ja juttelimme niitä näitä. Mitsu kurvasi meitä ennen kaupan pihaan, jossa sidoin cityponin kaiteeseen, otin asiaankuuluvan todistusaineiston ja marssin kauppaan. Kaupasta poistuin kahden Ässämix-mehujään kanssa, valitettavasti ponin osana oli tällä budjettiyllätyskauppakerralla taskusta löytyneet kuivat leipäpalat, viimevuotisten korsien harvennus sekä minun mehujääni salmiakkikohdat. Viimeisimpiä jäitä mutustellessani hellyin kuitenkin, joten ruuna sai lipoa tikusta vielä vähän appelssiininmakuista mehujäätäkin. Ohi ajeli ties mitä ajoneuvoa, oli pakettiautoa ja peräkärryä ja mopoa ja muutamat lastenvaunutkin, ainoastaan traktori sai pään nousemaan puolikuollut ruuna -asennosta, kunnes päristin meni ohi ja ruunaa kiinnosti jäätelötikut enemmän kuin ohikulkeva liikenne.

Eilen mittailimme Jessin kanssa hevosten rinnanympäryksiä. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy syy Koon kapeaan (162cm) ympärykseen, se on tuollainen pullonkaula-päärynävartaloponi.

Hyvän tovin parkkipaikkaa vallattuamme (ei poni vienyt kuin puolikkaan auton verran tilaa, mutta vain yksi kaupassakävijä uskalsi parkkeerata ruunan viereen) lähdimme kaikki kotimatkalle -Minka omaansa ja me ponin kanssa ruunan kotia kohti. Jokunen auto ajoi taas vastaan, viimeistä lukuunottamatta ohitukset sujuivat jälleen hyvin. Muutama mutka ennen tallia vastaan puksutteli maasturi ykkösvaihteella eli varsin epämääräisillä moottoriäänillä säestettynä, josta poni otti kimmokkeen ja laukkasi eteenpäin sen verran mitä käteen mytätty köysi antoi, narun kiristyessä ruuna kuitenkin pysähtyi heti. Tallilla reipas cityponi sai ruokansa ja herkkuvetensä, kunnes pääsi metsään elämään hiljaista elämäänsä

Lauantaina kävin piiitkästä aikaa hämärän aikaan tallilla -joskin iltaseitsemältä näki vielä mainiosti eteensä, vaikka maisemat kovin sumuisia olivatkin.

*Koo ei tiputa vieläkään karvaa kunnolla vaikka kuinka jynssäisin ja rappaisin. Tänne ei ole enää luvattu yöpakkasia, joten loimituskauden alku on ihan kohta käsillä -en haluaisi missään nimessä loimittaa noin karvaista ponia ympäri vuorokauden jumppapukuunsa, eikä klippaajaa ole löytynyt. ÄÄÄÄÄ! (Lisä-ääääää'n syitä; Koon kaviot kuluvat nyt, kun tarhat ovat märkiä ja tiet kovia. ÄÄÄÄ! Minulla on kuorma-auton ajokoe huomenna. ÄÄÄÄÄÄÄÄ!!)

Tiistaina taas kävimme viiiiiielä pidemmästä aikaa lenkillä Siinan kanssa, tamman kotiinsa jätettyämme jäimme katselemaan täysikuuta auringonlaskussa.