Huomenna on jo viikko taas elelty sitä ponien täyttämää perusarkea eteläisessä Suomessa. Tai no, autoni lähti huoltoon ja tallille pääsin vasta torstaina, mutta kuitenkin. Maanantaina kävin kuitenkin vielä perinteisen kerran kahdessa kuukaudessa-visiitin Jessin luona, kauhistelemassa taas jälleen kerran niin kovin kasvanutta varsaa.
Pari päivää BMWni eteläänhakemisen jälkeen Volvoa etsinyt isäni oli hakenut itselleen samanlaisen, joskin vähän uudemman. Parasta, että voi ajaa taskuraketilla täällä ja Oulussa!
Viola alkaa oikeasti jo tuntua melkein hevoselta. Minne katosi se yhdentoista päivän ikäinen, ujosti emän takaa tuijotellut kainaloon mahtuva pieni hevosenalku? Nyt pusuja jakelee pieni putte, jonka ei tarvi enää kurkotella nenääni maistaakseen.
Pusuja ja rapsutuksia jaeltiin kyllä tasaisesti muillekin, pikkutammat pörräsivät ympärillä vapaiden rapsutuskäsien toivossa, Vienan odotellessa kauempana, sillä kyllähän häntä(ä) tullaan rapsuttamaan vaikkei tyrkyllä olisikaan.
Kaikki tammat pääsivät vuorollaan tarhasta, Viena kävi laajentamassa taas maailmankuvaansa isolla kirkolla eli tiellä naapurin tontin kohdalla, Villitin juostessa meidät kiinni ja kääntäessä meidät takaisin kohti kotipihaa. Maisan karkauspäivän karkuutusyritys epäonnistui, poni ei kovin kauaksi lähtenyt, eikäpä kyllä hippaakaan viitsinyt leikkiä. Nappasimme portin takaa hörökorvin katselleen Vilman mukaan ja lähdimme kävelylle, jolloin Maisa yritti vuorostaan saada minua juoksemaan hippaa.
Seuraavana päivänä kävin vielä ennen lentokentälle lähtöä Takkulassa moikkaamassa ihmisiä ja pusuttelemassa Joosepin kanssa. On siitäkin vaan tullut iso ja aikuinen hevonen!
Roksu on liikkunut nyt ahkerasti, jos en väärin muista niin torstaista sunnuntaihin joka päivä 6-9 kilometrin lenkkejä kaikissa askellajeissa. Ponilla on edelleen menohaluja ihan hirveästi. Sitä ei tarvi kuin jarrutella ja pyytää vaihtamaan askellajia välillä. Käynti ja ravi on ollut koko ajan ongelmatonta, laukan kanssa sai pari kertaa työstää että ponin sai pysymään suorana. Nyt laukkakin on onnistunut löysin ohjin, mikä laiskaa kuskia ei haittaa yhtään. Rocky osaa ja tekee laukanvaihdot itsestään varsin näppärästi, mutta sille pitää jossain vaiheessa alkaa kehittelemään eri käskyt vasemman ja oikean laukan nostamiseen.
Eilinen lähes sateeton sää oli yllyttänyt muutkin kyläläiset oven toiselle puolelle. Ei montaa sataa metriä tarvinnut kärrytellä kun jo vaihdoimme muutaman sanan vastaan potkutelleen mummelin kanssa, ja siitä parisataa eteenpäin niin jumahdimme vähintään puoleksi tunneksi juttelemaan ensiksi läheisessä talossa asuneen vanhemman rouvan kanssa. Juttelutuokion aikana kaksi nuorta miestä kävivät rapsuttelemassa ja halimassa Roksua, toisen todeten, että jää usein sanomaan hei vastaantuleville koirille, mutta poneja ei tule niin usein vastaan. Ruuna aiheutti ihastusta sekä miehissä että rouvissa, jotka alkuun väistelivät ja pelkäsivät ponia. Kelkkamummelin tultua kohdalle talonmummo sanoi, että ihan kiltti tämä poni on, olen sitä jo hyvän tovin tässä silitellyt, ja rapsutteli ponia. Tulipahan opittua tämän keskustelutuokion aikana muiden muuassa, että rupikonnat voivat elää 50-vuotiaiksi ja täysin valkoisia valkohäntäpeurojakin on olemassa. Ja mummo taas tietää nyt, miksi ravihevoset rikkovat laukalle, sekä eri hevosrotuja.
Pääsimme loppujen lopuksi vielä jatkamaan matkaa. Saatoimme uusiksi alkukäynneiksi vielä kelkkamummon kotiinsa, kunnes siirsin ponin hölkälle ja heitimme taas seitsemisen kilometrin lenkin reippaasti edeten. Takaisin tallille saavuttuamme purin tapani mukaan ponin varusteistaan, yritin ottaa vertailurakennekuvaa vaan siitä ei tullut mitään kun poni ei pysynyt paikallaan, kunnes päästin ponin piehtaroimaan. Takitus ja tarhaan heinien kera, tänään ruuna sai huilia.
Kookin on liikkunut joitain kertoja, sen kylällä vaan ei tiet ole niin hyvässä kunnossa että siellä viitsii yhtään reippaammalle lenkille lähteä -ja ruuna on oppinut taas, että kun lenkille lähdetään, siellä myös edetään. En halua tappaa ponille vihdoin löytynyttä eteenpäinpyrkimystä, joten elämme lomailukannalla nyt taas jonkun aikaa. Keskiviikkona ruunalle tuleekin hammaslääkäri käymään, ja perjantaina hieroja. Saapa nähdä mitä yllätyksiä löytyy... Itse etsin asuntoa lähempää Koon tallia, kesällä kun siellä on taas ehdottomasti kuljettava päivittäin ja nykyiseen matkaan menee melkein puoli tuntia suuntaansa.
Tätä mieltä prinsessaponi oli oikeasti tiarastaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.