Aina välillä vahingossa täälläkin on aurinkoinen sää, lämmin ilma ja sopiva tuuli pitääkseen ötökät loitolla. Silloin kesä tuntuu ihan kivalta, kameraa on mukava ulkoiluttaa kun ruskea poni on ruskea ja taivas sininen tasapaksun harmaan sijaan, ja ponien laidunnusta voisi katsella vaikka koko päivän.
Kuvat uittoreissupäivältä
Ponit ovatkin laiduntaneet oikein urakalla. Tallin ollessa hiljainen lasken ensiksi Koon irti ja ohjaan kentän vierelle, jonka jälkeen kirmaamme Sandran kanssa paikalle ja ponit pääsevät harrastamaan maailman parasta lajia -syömistä. Muut hevoset katselevat kateellisina aidan takana, mutta sen siitä saa kun ei ole luottoponi jonka pystyy päästämään tontille laiduntamaan tietäen, ettei rajaa ylitetä tai lähdetä karkuun kun on aika luopua villiponin roolista.
Rikkaruohojen kitkemistä
"Noni Sandra, tuuhan tännepäin", ja poni kirmaa luo. Sydänsilmäemoji tähän väliin.
Mitäpä muuta meidän päiviin kuuluu? Sandralla ei ole ollut kärryjä perässä nyt muistaakseni kahteen viikkoon, ihan vaan ettei se ehdi kyllästyä siihen. Poni on liikkunut liinassa, ohjasajaen sekä talutusreissuilla. Huomiseksi kaavailin kärryreissua, ponilla alkaa olla turhan kevyet jalat juostakseni enää vierellä. Sitä paitsi perjantaina on toivottavasti taas valjakkovalmennus, eikä sinne viitsi aikoihin ajamattomalla ponilla mennä!
Kävin torstaina moikkaamassa Sofian laumaa, josta konkreettisena muistona on vain Vividan lahjoittama mustelma reidessä. Kalimelta suuntasimme Takkulaan Sohvin treenatessa koulukisoihin, jolloin pääsin taas pitkästä aikaa kuvailemaan ratsukkoa.
Ranareenailujen jälkeen otimme Lauran kanssa Koon ja Sandran, Laura kiipesi ruunan kyytiin ja itse siirryin tamman taakse ohjasajamaan. Minä olen mahdottoman huono treenaamaan mitään asioita muuten kuin ohimennen, (sarjaa metsäpolulla siirtymisiä, laukannostojen erittelyä tai lisäyksiä) eikä siitä tälläkään kertaa mitään tullut. Hetken tosissaan treenattuamme kirmailimmekin kenttää ympäri kunnes allekirjoittanut ei enää jaksanut, poni sai suorittaa loppuverryttelynsä liinassa ja laskin ponin vapauteen, Koon seuratessa kohta perässä.
Lauran koiranpentu oli taas mukana tutustelemassa tallielämään ja poneihin, ja nämä kaksi otusta ovat kyllä mitä parhaimpia koirienkin kanssa, kun niiden elämiä ei juuri heilauta mukana pyörivä pikkuotus. Saga käväisi, taas kerran vapaana laiduntavan, Koon kyydissäkin, eikä poni turpaansa maasta nostanut. On nuo vaan niin mahdottoman hienoja ja fiksuja poneja!
Tosi kivan oloinen blogi sulla ja hienoja kuvia. On kyllä tosi söpöjä hevosia ja koira myös! <3 Jään kyllä seuraamaan blogiasi ja aionkin liittyä lukijaksesi. Käyhän lukemassa minunkin blogiani, olipakerranhevonen.blogspot.fi
VastaaPoistaKiitos mukavasta kommentista! :) Käyn vierailulla sinunkin blogissasi kunhan avaan tietokoneen.
PoistaIhania kuvia! Millainen muuten Koon kesäihottuma on tänä vuonna ollut? Ja pääsevätkö ponit laitumelle?
VastaaPoistaKiitos! Alkukesä oli huono, en meinannut saada kutinakierrettä katkeamaan mitenkään, mutta nyt poni on ollut varsin hyvänä. Tukka on tallella ja päähän ilmestyneet kolot hyvää vauhtia kasvattamassa karvaa. Sandra lähtee ainakin heinäkuuksi laitumelle ja Koo samaan osoitteeseen jos paikan ötökkäkanta on kohtalainen, käyn tarkistamassa alueen ennen ponin sinne vientiä. :) Siihen saakka ponit saavat laiduntaa sen ajan kun olen itse tallilla, eli likimain tunnista neljään päivässä.
Poista