torstai 12. helmikuuta 2015

#tbt osa 15

Ah-niin-ihania vihkokirjoitteluita!


28.1.2009
"Tekaisin tallityöt ja hain ponin. Laitoin jätkän kuntoon ja ratsastin Petran ja Puman kanssa kentällä n. 1h. Sen jälkeen aloitettiin Janitan kansa hiihtorats. koulutusta niin, että Janita käveli perässä. Hyvin meni! Laitoin ponin pois Janitan avustuksella, hain Rikon sisään ja pääsin Janitan kyydillä kotiin. -Reetta (toin puhtaan huovan)"

29.1.2009 nää kynät on huonoja!
"Aluksi putsasin karsinan, joka oli historiallisen siisti. Käänin purut kokonaan ympäri, ja alla oli jotain ällöjä, märkiä ja painavia puruja, jotka heivasin menemään. Tein ruoat, pilkoin leivät pieniksi ja yritin saada ajan kulumaan. Poni laiskotelkoot tarhassa loppuillankin, kun ei mahdu kentälle Petran ja Puman kanssa. (Petra harjaamassa Pumaa). -Reetta"

Jätkän? Milloin nössö-Koo on sellainen ollut? Märkiä, ällöjä puruja? Kentälle ei mahdu kahta? Voi jestas. No mutta, eipä tule enää moisia termejä käytettyä, tai yhtä huonoja tekosyitä keksittyä. Ja pakko myöntää, osaan ehkä kuitenkin nykyään kirjoittaa paremmin. Huolestuttavaahan se tokikin lähinnä olisi, jos moiset taidot olisivat 12-vuotiaan tasolla, mutta hys.

6 kommenttia:

  1. ällöjä, märkiä ja painavia puruja :'D oi ihana pikku-Reettis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi poniparkaa millasen ihmisen käsissä on joutunu elämään! :D ai kauhee.

      Poista
  2. "Jotain ällöjä, märkiä ja painavia puruja" priceless :D:D

    Haha näitä on tosi hauska lukea, ihan samanlaista juttua meidänkin vihkoista löytyy kymmenen vuoden takaa. Välillä kyllä hirvittää niitä lukiessa, että miten se hevosparka on kestänyt mua, mutta kärsivällisesti se kasvatti mustakin kunnon hevosenomistajan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on just näitä itkeäkkö vaiko nauraakko-kohtia elämässä. Käännyn kuiten naurun puolelle! Voi ruunia, niin kärsivällisiä olleet, ja onneksi sitä kuiten ajan myötä on (oppinut kantapään kautta ja) voinut ehkä vähän maksaa takaisin oppivelkoja. :)

      Poista
  3. hiihtoratsastuksen ammattilainen12. helmikuuta 2015 klo 22.19

    Nää on parhaita! Pitäis itekin kaivella vanhat vihkot esiin ja uppoutua ihaniin muistoihin. Nyt arvostaa sitä että on jaksanu kirjotella, vaikka välillä tuntukin että ei millään jaksais.

    En yhtään muistanu, että ollaan kuivaharjoteltu hiihtoratsastusta. Mulla oli sellanen mielikuva että oon vaan hypänny suksille ponin perään ja toivonu parasta... Oikeestaan noin se taitaa vieläki mennä hahaha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa ettei tullu tän enempää kirjoteltua! Ihan muutama vihko vaan, eikä nekään täysiä. Ei esim. yhtään kokonaista kuukautta. Ku ei muka millään jaksanu käyttää sitä paria minuuttia päivästä kirjotteluun. :(

      Mä muistan! Käveltiin kenttää ympäri. Aika hauskaa et muka piti tota harjotella, vaikka Tuulan kanssa oltiin ponia jo ohjasajettu ja aloteltu kärryhommia. :D Mut joo, noin se vähän menee vieläki, ei turhan paljoo kuiten kuivaharjoteltu ja tekniikkaki opittu vaan hyppäämällä suksille ja toivomalla parasta!

      Poista

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.