Kurkkaus Koon kamoihin

Eli harjaesittely, kuten joka toisessa blogissa on viime aikoina ollut, kiitos Blogitallin viikon haasteen. 

Koon harjaloota näyttää tuolta. Entinen ensiapupakki, joka otettiin nykyiseen käyttöön kun muutimme nykyiselle tallille. Aiemmin käytin harjalaukkua, joka hylättiin käytöstä kun siihen ei saanut sekä harjoja että ihottumatököttejä mahtumaan -sitä ennen Koo kokeili useamman oikean harjalaatikon kestävyyttä hampain ja kavioin, jonka jäljiltä autotallissamme on useampi puolikuntoinen kuukauden-pari käytössä ollut harjalaatikko. Kuten tarkkasilmäisimmät huomanevat, tämäkään ei ole säästynyt Koon armottomilta kynsiltä vaikka olenkin yrittänyt pitää ponin ulottumattomissa -kuvasta katsottuna takaoikealla on varsin nätti kolo kannessa. No, tämä sentään pysyy vielä kiinni ja pitää tavarat sisällään!

Sisältö puolestaan, kaikessa *köh* siisteydessään, on tuollainen.

Ihan perusharjat; kovat harjat punaisena ja harmaa-valko-mustana, pinkki pehmeä harja ponikuvalla, ikivanha pölyharja, luonnonharjasharja sekä tavaroiden (eli suojien, kun satulahuopia ja muita ei käytetä...) putsausharja. Harmaankirjava ja viimeisenä mainittu ovat peruja Tufferilta, punainen kova on jostain ilmestynyt. Pinkin ostin joskus vuonna 2004 Oulun Ratsumestareilta, siinä oli puuosassakin pystyynhyppäävä varsa mutta kyseinen kangasmerkki on jäänyt jonnekin välille. Edelleen kallein ostamani harja koskaan! Punainen pöläri ostettiin Koon entisiltä omistajilta muun tavarapaljouden kanssa, luonnonharjas on siskoni ostama varmaan joillekin hoitohevosilleen -aikalailla samoina vuosina kuin tuon pinkin olen itse ostanut...

Suat; kova muovinen sahalaitainen harjojen putsausta varten, kaksi mustaa ja yksi punainen kumisuka, sekä punainen piikkisuka.

Randomtavarat, eli hyvin maisteltu vasara, hyvin kärsinyt harjaharja, feikki-FurMinator aka FurMonster (hinta alle puolet aidosta, toimii paremmin, suosittelen!) ja taas hyvin kärsinyt kaviokoukku. Muut koukut ovat tapojensa mukaisesti näköjään kadonneet jonnekin, hups.

Harja, joka saa ihan oman kappaleensa. Katuharja, tuli nimi sitten KaTu-lyhenteestä (Karkki + Tuffer) tai katuharjamaisesta ulkomuodosta, tämä on loistava. Sileäturkkinen puoliverinen tuskin tälläista arvostaa, mutta pörröturkkien harjaajat senkin edestä! En tiedä mitä lie puukuitua nuo harjakset ovat, en tiedä mistä tällaisen saa, mutta jos joku karvaturjakkeita hoitava tällaiseen törmää, niin osta. Tai jos törmäät muutenkin, osta sellainen minulle! Itken sinä päivänä kun tässä ei enää yhtään harjasta ole jäljellä. Olen koittanut googlailla josko jostain moisen saisi tilattua, mutta heikolta näyttävät tulokset. Janita osti tämän varmaan kahdeksan vuotta sitten "issikkaharjana", ja syksyllä Koo peri tämän Tufferilta. Loistava, kaiken kaikkiaan.

//Edit 17.4.2015; meillä on uusi katuharja. Tämä yksilö ajautui tallin omistajan kautta Tampereen hevosmessuilta, Fysio Healing Oy'n kojusta.

Näiden lisäksi laatikosta löytyy milloin mitäkin; hanskat ja (villa)sukat ovat varsin normaali näky, kuin myös kaiken maailman roska, karvat, heinät, letitysvermeet... Jos Koon suojat ja putsit eivät ole kaapissa eivätkä kuivaushuoneessa, olen luultavasti survonut nekin harjalaatikkoon.