Ongelma satulassa

Tai sen päällä. Maanantaiseen työpäivään kuului, terapiatalutusten ja luutujen heiluttelun (sekä iltatallin) lisäksi, Bonaza-ponin ratsastus, "jos haluat". Olen pakottanut itseni nousemaan takaisin satulaan, koska penkissäistumistaitoni on surkea. Järkyttävä, suorastaan. Joten olihan tähän(kin) tilaisuuteen tartuttava! Sopivassa välissä hain ruunan talliin juomaan ja varustettavaksi, jonka jälkeen suuntasimme kohti kuistia. Alkukäynnit metsäpolulla ja kentälle keventelemään. Olihan se kamalaa! Ilman satulaa voin hypätä esteradan tai mennä sarjavaihtoja, satulan kanssa en kykene kevyeen raviin. Melko pian hylkäsinkin jalustimet päästäkseni tunnustelemaan ponin askeleita paremmin, ja ponin rentouduttua ympyröillä, kolmikaarisilla sekä siirtymisillä laukkailimme kentän puolikasta ympäri. Laukanvaihtojen ja pohkeenväistöjen jälkeen palautin jalustimet jalkoihin, laukkasin vielä parit pätkät, ravailin ja kävimme kävelemässä taas metsässä loppuverryttelyt. Tallissa pikainen kuvien räpsiminen, ponilta varusteet päältä, porkkanoilla lahjominen ja karsinaan odottelemaan iltaruokia.

Kalenteria selaillessani huomasin, että minulle on seuraavalle parille viikolle samaisen hassunnäköisen otuksen ratsastuksia laitettu useampikin kappale. Josko en ihan joka kerta lähtisi maastoon tai jättäisi satulaa talliin vaan menisimme kentälle pyörimään, voisi tämäkin ongelma hälventyä huomattavasti. Se tuskin yksinään riittää, joten olen taas pistänyt pienimuotoisen satulanostamisoperaation aluilleen. Niin oman ratsastuksen kuin ponin selän tähden -ei ole terveellistä kantaa ihmistä, saatika sitten vain muutamalla nikamalla, vaikka itse olenkin alle kymmenen prosenttia ponin massasta enkä mikään holtiton perunasäkki kuitenkaan. En vaan yhtään tiedä mitä etsin. Kolme vuotta sitten lähetin Koon vanhan ja lavoille pieneksi jääneen Kiefferin toiselle puolen Suomea, siitä lähtien poni on ollut ihan virallisesti satulaton. Nahka- tai joustorunkoinen vaikuttaa ainakin teoriassa ihan kivalta ja meille sopivalta, (kun ponin liikutustaso ja ruokinta ei aina vuoden ympäri ole samanlainen, joten sekä lihavuus- että lihaskunto vaihtelee kausittain) mutten ole koskaan moisia nähnytkään kuin kuvissa. Runkosatuloihin tuskin enää käsiäni survon, juurikin siksi, että sitä pitäisi vaihdella turhan useasti. Rungoton ei ihan mahdottomasti innosta sekään, ihan jo ulkonäkönsä vuoksi -tykkään perinteisen näköisistä satuloista... Vaikka onhan noita Freemaxeja ja muita. Lisävaikeuksia tuottaa kuitenkin muiden lisäksi ponin laskeutunut selkä sekä allekirjoittaneen kohtalaisen tyhjä pankkitili, josta ei mahdottomia summia liikene iäkkään ponin selän päälle. Muita ongelmia ovat siis kohtalaisen suuriliikkeiset lavat ja pyöreä runko, muuten ponin selkä ei mikään hirmu ole; säkää on muttei liiaksi, varsin symmetrinen, selässä varsin kohtalaisesti lihaksia, normaali satulansijan pituus ym. Onko teillä kokemuksia erilaisista satuloista? Ehdotonta suosikkia? Jotain työttömän (Kelan tuilla työskentelevän) elämäntilanteeseen soveltuvaa?

Mahdotonta kulttuurishokkia lieventääkseni kävimme eilen Koon kanssa kentällä leikkimässä selästäkäsin, kaulanarun kera. Ja onhan se ihan mahtava poni! Ja lämpeääkin huomattavasti Bondea nopeammin vaikka samaa vuosikertaa edustavatkin, ja hitsi vie Koon liikkeet olivat isot kun edellisenä iltana oli samankokoisella vaan huomattavasti pienempiliikkeisellä ponilla ratsastellut. Voin nyt virallisesti lopettaa ihmettelemästä, kun Koon liikkeitä sanotaan varsin hevosmaisiksi, vaikka melkoinen tikittäjä se minun silmiini on edelleen...