Talven ensimmäinen hiihtoratsastus

Tänään koneeni ei ala sitäkään vähää yhteistyöhön kuin normaalisti, joten en saa videoita koostettua ja saatte naturellipätkiä. Voisinpa päästää tämän kohta yhdeksänvuotiaan läppärin eläkkeelle...

Juuri Janitan kanssa tallille päästyämme aamutallintekijä oli lähtemässä, ja kertoili kuinka koko poikaporukka oli virtaillut aamulla. Koo oli viety ensimmäisenä tarhaan, jossa se oli juossut kierroksen toisensa perään ja piehtaroinut hyvän lumipanssarin yllensä. Seuraavaksi tarhaan pääsivät Jooseppi ja Tarmo, poikien omistaja oli saanut ne juuri aitojen sisälle kunnes Koo kirmasi toiselta puolen tarhaa ja säikäytti kimon, joka loikkasi takaisin portin toiselle puolen -eipä se ole moisiin lumihirviöihin tottunut! Lopulta kaikki (myöhemmin Ruutikin) saatiin tarhaan, jossa sitten riehuttiin sydämien kyllyydestä. Siihen malliin, että mennessämme Koota tarhasta hakemaan huomasin Joosepin kadottaneen kengän. Taas. Varsa on kengätty kerran etusistaan, ja tämä oli toinen tai kolmas irtokenkä, pelkään samoin käyvän Koollekin kun tuohon malliin kirmailevat.

Linkki

Haimme tosiaan Koon talliin kuivattavaksi, harjattavaksi ja varustettavaksi, jonka jälkeen tappelimme Janitalle laskettelumonot, virittelimme vetonarut ja lähdimme matkaan. Pohdimme, että kentän takaa hevosreitiltä suihkaisten pääsemme nopeiten ja vähimmillä vastaantulijoilla metsään, ja ettei siinä ainakaan kulje kuin puskapuksut joita ei suksija kiinnosta. Miten väärässä olimmekaan! Emme päässeet edes Länkikujan toiselle puolen, kun vastaan saapui kaksi ratsukkoa, joista jälkimmäinen oli selvästi lähinnä maneesin seinien sisällä aikaa viettävä. Koo seistä tapitti paikoillaan, toisinaan vähän kuopien kun seisominen jo tympäisi, ja odottelimme ratsukkojen ohittamista. Ensimmäinen tuli kohdalle ja jäi siihen, mutta jäljempi kääntyi kannoillaan ja steppaili takaisin tallilleen. Hetki meni ajatuksia keräillessä, kunnes päätimme jatkaa matkaa, ohitimme tämän pelokkaan ratsukon kentän takaa kulkiessamme ja hekin pääsivät takaisin metsään tämän jälkeen.

Linkki

Luovutimme kävelyn ja nöpöhölkän kanssa ja nostin laukan Länkikujan ylitettyämme. Ripeästi pääsimmekin pois hevosreiteiltä metsään, jossa poni oli juuri se hiihtoratsastusponi joka se on aina ollut -niiiin reipas ja innokas, mutta loistavilla jarruilla varustettuna! Kiertelimme metsissä hyvän tovin, mutta todettuamme ne vielä liian vähälumisiksi poikkesimme pyörätien kautta metsäautotielle ja siitä vanhalle autotielle. Tasaisella, lumisella pohjalla olikin hyvä päästellä, ja poni kipitti innoissaan! Onneksi poni on myös kuskia paremmin kartalla kanssaliikkujista ja hidasti kuullessaan ponin äänet. Kärryjä vetävä shetlanninponi olikin sekä minulle että Koolle tuttu, Lassi nimittäin -olihan kiva nähdä tuotakin ponia pitkästä aikaa! Pääsimme suhteellisen kunnialla myös joulukuusenhakureissulla olevan miehen ja ajoneuvoyhdistelmänsä ohi, ja aina tallille saakka -tällä kertaa tosin kiersimme tietä pitkin hevosreittien sijaan...

Linkki

Tallissa poni olikin väsähtänyt, mutta selvästi onnellinen päästyään reipastahtiseen maastoon. Porkkanat katosivat nopeasti, purimme ja loimitimme ponin ja veimme sen takaisin lumisateeseen vesiämpäreiden kera. Glögikupposet kadotettuamme lähdimme Janitankin kanssa takaisin kohti kotejamme, illasta kävin vielä tekemässä iltatallin ja kirmailemassa Sandran kanssa. Huomiselle pikkuveljeni meinasi lähteä roikkumaan suksilla perässä, saa nähdä pitääkö lupauksensa kun kahdeksaksi pitäisi tallille karsinoita siivoamaan lähteä... ;) Tuolla porukalla tosin taidamme jäädä ihan vain meidän tallin hevosia järkyttämään ja pyörimään pihalle!

Linkki