Huonot tallitavat

Tämä haastehan oli yksi Tiian viikon blogihaasteista ja kiersi täten useassa blogissa. Itse sain haasteeni Anutukselta näköjään tasan kolme kuukautta sitten -hups... No mutta, parempi myöhään jne. 

1. No se kännykkä... Parhaimmillaan päivittelen Whatsapissa kaverille, kuinka Maila kävelee kohta ojassa koska räplään puhelinta... Koolla voi vaikka rällätä täyttä laukkaa Twitteriä selaillen, K nyt vaan on loistava poni ja aina kuskia paremmin tilanteen tasalla. Tokikaan emme harrasta täyttä laukkaa autoteiden läheisyydessä, emmekä varsinkaan puhelin kourassa...

... Tai päivittelen Messengerissä, kuinka ollaan jo koukattu ojan kautta.

2. Tykkään liian usein kokeilla, kuinka montaa meidän tallin hevosta voi taluttaa yhtä aikaa talliin tai tarhaan. Kokoonpanosta riippuen kahta, kolmea tai neljää ilman, että kukaan kuolee ja/tai pääsee irti. Jossain vaiheessa olin vielä fiksu ja reipas ja kuskasin kahta kerrallaan, lukuunottamatta kahta mahdollista kolmikkoa; varsat ja Koo, tai pikkuponit ja Hertta. Nyt kulkee kolmistaan ketkä sattuu, joitain kaksikkoja yhdistelen kahdesta laumastakin. Mutta vain silloin, kun toinen on Koo jonka voi päästää irti, tai hevoset ovat aiemmin tarhanneet yhdessä. En myöskään vaadi useimmilta hevosilta pahemmin käytöstapoja noissa lyhyen matkan siirtymissä, vaan ne saavat seilata pitkällä narulla missä sattuu.

3. Toisinaan tykkään myös kokeilla, miten joku parivaljakko kulkee kahdestaan taluttaen tallin pihan ulkopuolellakin... Maila-Koo -duo on huono kun Maila kävelee miljoona kertaa Koota nopeammin, mutta senkin saa joskus toimimaan. Sandra-Koo on loistava, Suttu hölkkää ja Koo kävelee samaa vauhtia.

Kyllä voi kolmea kuvata yhtä aikaa!

4. Saatan ehkä myös joskus mahdollisesti pitää hevosia irti. Tallissa lähes ketä vaan asiakashevosista, etenkin jos varustan kiireessä terapiaan. Koo nyt on oikeastaan aina irti, toisinaan pihallakin, mutta olen ehkä myös ratkaissut kolmen jätkän porukan tallittamisen sillä, että hitain kulkee vapaana karsinaansa. Kyseessä on tosin ihmisenmieli-poni, joka on lauman alin ja toisinaan ahdistuu pienesti, jos sitä taluttaa muiden kanssa.

5. Turvavarusteiden käyttämättömyys. Turvakengät on viimeksi ollut jalassa koulussa ollessani, turvakärjellisiä tallikenkiä en ole omistanut... yhdeksään vuoteen? Kypärä on löytänyt pääni yhä useammin, mutta voisin edelleen ratsastaa Koolla ilman. Tosin kypäräkin on päässä vain kärryillessä ja hevosen selässä, eikä esimerkiksi neljää hevosta tarhaan taluttaessani.

6. Kesävarustus. Liittyy vahvasti ylläolevaan. Nimittäin kesällä en käytä hanskoja kuin vuollessani, kenkiä liian harvoin ja silloinkin tennareita tai edelleen teräskärjettömiä jodhpureita. Yleinen varustus on varsin lyhyet shortsit ja toppi, nättiä jälkeä tulisi asfaltilla hevosen perässä raahautuessa.

Kaksi ponia, ei kenkiä, ei hanskoja, ei pitkiä hihoja tai lahkeita. Eikä tietenkään sitä kypärääkään...

7. Hevosten seisottaminen käytävällä tai karsinassa varusteet päällä. Enkä nyt puhu siitä, kun laitan hevoselle valmiiksi kahvavyön ja asiakasta odotellessani siivoilen karsinoita hevosen ollessa käytävällä kiinni tai karsinassa vapaana. Vaan siitä, että valjastan Mailan karsinassa ja lähden hakemaan Koota ja kärryjä talliin, varustan Koon, otan Mailan käytävälle ja kiedon kärryt kiinni -ja käyn vessassa tai hakemassa jotain unohtunutta. Ajo-ohjat ovat melko pitkät ja niitä ei saa niin valjaisiin sidottua ilman, etteivät ne voisi irrota ponin pyöriessä karsinassa... Niin turhia riskejä, vaikkei vielä olekaan mitään sattunut ja Maila normaalisti varsin rauhallinen onkin!

8. Selästä laskeutuminen. Laskeudun tosiaan yleensä etukautta, siis nostamalla oikean jalan kaulan yli ja liukumalla selkä hevoseen päin alas. Enkä todellakaan pidä ohjista (tai kaulanarusta) kiinni.

9. Työasennot, etenkin vuollessa. Ihan järjetöntä. Miljoonalla solmulla hevosen mahan alla ja jaloissa, tai suoraan maassa istuen!

10. Ei niitä päitsiä tarvi! Tai narua ainakaan! Tätä en tosin tee kuin tallissa, mutta siis kyllähän hevonen osaa kävellä karsinaan irti. Tai otsatukasta tai loimesta talutettuna. Mutta kun se tallin ovi voi hyvinkin olla auki, ja se hevonen muuten ehtii ovelle ennen minua.

Kyllä se pysyy irti!

Ihme, ettei kummempia ole sattunut. Ja kuitenkin vuosien varrella on vähän tullut järkeä päähän, ja samalla sokeaa luottamusta (vieraisiinkin!) hevosiin... Suosittelen kuitenkin loppujakin tekemään tämän, tulee mietittyä asioita vähän paremmin kuin normaalisti, ja josko saisi itseltä (tai joltain lukijalta) näitä typeryyksiä karsittua...

Neljä päivää aikaa osallistua arvontaan!