Kertaus menneestä ja katsahdus tulevaan

Enää tämä päivä osallistua arvontaan. :)

Klikkaa kollaasit suuremmiksi!

Vuoden alussa Koo tarhaili vielä ympärivuorokautisesti yksin muun muassa ruokkimisongelmien takia, mutta poni pääsi useasti Baronin kanssa kirmailemaan kentälle -ja ponipojillahan oli hauskaa! Toimin myös välikätenä ratkomassa Bartsan ja omistajansa ongelmia, jotka häipyivätkin heti, kun pari pääsi vähän parmepaan yhteisymmärrykseen toisistaan. Näiden lisäksi pohjat alkoivat olla käyttökunnossa lumien laskeuduttua, joten Koo pääsi taas muistelemaan miten ratsastajaa kannetaa selässä. Luonnollisestikin pelkän kaulanarun kera...

Koo alkoi viettämään iltapäivät (koulusta tuloni - iltatalli) taas kolmen ruunan kanssa, ja poni toikin vähän säpinää poikien tasapaksuun arkeen sinkoiluillaan. Kuun lopulla poni täytti 18 vuotta ja juhli tätä omenan kera.

Maaliskuu täyttyi kaviohuollosta, kissojen karvanleikkuista sekä Baronin kuvailuista -ehdin tosin myös vierailla Sohvin kanssa maneesilla sekä Kirjavaa katsomassa.

Kelit alkoivat jo olla aurinkopainotteista, eikä liikutuspohjien kanssa enää ollut ongelmaa lumien sulettua. Hevoset tönöttivät vuorotellen kameran edessä varsin ahkeraan, vaan ehdottomasti kuukauden paras juttu oli, kun Janitakin löysi taas tiensä meidän joukkoon! Koo toimi lastenponina, taas jälleen loistavasti, sekä vielä paremmin turvaponina valmennukseen matkustaneelle toverilleen. Itse kävin loppukuusta moikkaamassa entistä hoitoponiani, jota on kyllä aina ihana nähdä! Kesäihottumaloimi kaivettiin kaapista.

Olin jo edelliskuussa käynyt parit iltatallit tekemässä Takkulassa, mutta toukokuulle vuoroja tuli useampia. Kävin niin tallivuoroinani, kuin myös muulloinkin viihdyttämässä Mailaa ja kävelemässä pitkin Virpiniemen maastoja. Koo sai kärryt ja kävi merellä heittämässä talviturkin -ainakin mahaan saakka. Ruuna mutusteli vihreää ruohoa minkä ehti, ja tammankin kanssa jäätiin herkuttelemaan. Tai tamma herkutteli, itse heiluin kameran kanssa.

Koon kannalta oleellisin muutos oli laitumelle pääsy. Ja siellähän syötiin! Toisinaan vähän juostiinkin, katsokaa vaikka, todistekuva! Ufohupusta, pesuista sekä rasvailuista ja takista huolimatta poni hankasi pahemmin kuin koskaan aiemmin näin alkukesästä. Mailan kanssa jatkoimme kävelyitä, lainaratsuilin muutamaan otteeseen ja viimeiset kaksi viikkoa olin Bonazassa töissä.

Heti Ruotsin-viikonloppuloman jälkeen Koo muutti Bonazaan pienemmän polttiaismäärän syötäväksi. Seuraavalla viikolla saapui uusi ihottumaloimi, joka kokoa pienempänä osoittautuikin vallan loistavaksi ostokseksi. Kolmannen viikon, tai siitä viisi päivää, olin itse reissussa. Ensimmäisellä hevosetapilla kävin moikkaamassa Annikaa ja Violaa, seuraavalla Minkaa ja Siinaa, sekä viimeisimpänä Raipea ja ponejaan. Koo sai tuliaiseksi kukkahackamoret, joita testailinkin heti pikimmiten. Maila toimi kärryponina ja muutamaan otteeseen merihevosenakin.

Elokuusta päälimmäisenä on edelleen mielessä Mailan jalanrikkomisepisodi. Tätä ennen olimme kuitenkin ehtineet käydä ajeluilla, merellä sekä kävelyillä useampaan otteeseen. Sandra pelasti pienen ponitytön masentumiselta ja toimi loistavana terapeuttina, sekä kärryponina.

Mailan jalan tilanne ei ollut yhtään niin paha, kuin miltä aluksi näytti. Syyskuun puolessa välissä oli tamma jo taas aisojen välissä -mutta vain hetken. Kävin myös Kalimella moikkaamassa Sohvin laumaa ja sen uusimpia tulokkaita, ja Minka kävi vastavierailulla viikonlopun ajan. Koo jatkoi pyöröpaalien tuhoamista ystäviensä kanssa ja sai olla viikon ilman ihottumaloimea kunnes polttiaiset taas palasivat.

Maila pääsi taas kärryjen eteen, muttei ole ottanut kuin muutaman pyydetyn raviaskeleen sitten elokuun -ja nekin syyskuulla. Kävelyillä kävimme edelleen ja hiihdin tamman vierellä minkä jaloistani pääsin -myös Koo liikkui lähinnä maastakäsin. Vietimme Koon kanssa puolen elämäni päivää, ja Maila pääsi parina päivänä tarhailemaan lumimaisemaan. Lokakuun puolivälissä kirjoitimme puolen vuoden työkokeilusopimuksen Bonazaan.

Jessi kävi vierailulla kuun alkupuolella ja nappasi isommista poneista mielettömän hienoja kuvia harmaasta säästä huolimatta! Santeri pääsi taas kärryjen eteen toimivien renkaiden kanssa. Heijastimet olivat, ja ovat edelleen, kovalla käytöllä. Isot ponit jatkoivat kävelylenkkejä ja Sandra ajeluita.

Vuosi on kovaa vauhtia loppumassa. Viimeisen kuukauden aikana Koo sai kengät sekä pääsi lempilajinsa, hiihtoratsastuksen, pariin. Jouluaatto meni kirpeässä pakkassäässä, ja useamman kymmenen pakkasasteen lukemia on senkin jälkeen riittänyt. Tämän vuoden aikana Koo ehti hurmata lukuisia ihmisiä, aina talliporukasta satunnaiskävijöihin sekä terapia-asiakkaisiin.

Suurkiitokset kaikille tänä vuonna kuvia ottaneille; äiti, Janita, Minka, Sofia, Emmi, Veera, Raipe, Jessi, Elli, Meri-Tuuli sekä Virpi, ja näiden lisäksi Annika Ra.'lle, Roosalle, Annika Ro.'lle ja Ronjalle kuvissa esiintymisestä. Tietenkään unohtamatta kaikkia muita, jotka ovat ponivuodestani näin hienon tehneet -ponit saavat muutenkin ylistykseni kuulla päivittäin.

Entä se tulevaisuus? Ja lähitulevaisuus nimenomaan, seuraava vuosi. Sandran kanssa on tarkoituksena kärryillä aina kun siihen kykenemme, eikä haittaa yhtään vaikka mahaa saisi pienennettyä! Kaukaisena haaveenani olisi päästä ponin kanssa kouluvalmennukseen kärryiltä käsin, vaan eipä täälläpäin moisia valmentajia oikein ole. Mailan kanssa puolestaan yritämme viettää mukavaa aikaa yhdessä, käydä kävelyillä ja nauttia niistä hetkistä mitä meille vielä on jäljellä. Koo taas... Suunnitelmissani on kesällä tai viimeistään alkusyksystä napata poni ja koira kainaloon ja suunnata Nuuskamuikkusen tapaan etelään -tosin emme ole näillä näkymin palaamassa keväällä takaisin. Muuten yritämme pitää kesäihottuman kurissa, tiputella kiloja ja hankkia lihaksia silti rennomman yhdessäolon merkeissä. Nyt nostamme päät pystyyn ja suuntaamme nokan kohti uusia seikkailuja, tavoitteeseeni tehdä jokaisesta vuodesta aina seuraavaa parempi teki 2013 kyllä suuren haasteen.