Jos joku äitini lisäksi huomasi tbt-postauksettomuuden, pahoitteluni; en todellakaan ole kärryillä viikonpäivistä, yleensä olen keskiviikkoiltana juuri ennen nukkumaanmenoa tajunnut, että torstaipostaus on vielä tekemättä. Eilen en tajunnut, että oli keskiviikko. Sarja jatkunee kuitenkin taas ensi torstaina.
Mutta kuten otsikko jo kertoo; tänään oli tosiaan hyvä päivä. Päivän vietin kaupungissa selvitellen asioita, joiden selviytyminen kohensi mielialaa hurjasti. Edes huppari päällä kylmässä tuulessa hengailu ei tunnelmaa huonontanut. Nyt on nimittäin varmaa, että Koo saa jäädä Virpiniemeen tälle samalle tallille talveksi, tarvittaessa loppuelämäkseen, eikä minunkaan enää tarvi viettää kaikkia päiviä kotona maaten tai palkatta tallilla töitä tehden. (olkoonkin, että kuittaan niillä ponin tallivuokran, joten työtuntieni arvo on oikeasti suurempi kuin se rahassa mitattuna olisi)
Tallille menin edelleen iloisin, joskin varautunein fiiliksin. Puttea moikkaamassa käytyäni hain portille vastaan kirmailleen Koon talliin. Harjasin ja rapsuttelin ponia joka oli edeltävänä päivänä hurmannut tallin virallisen ratsastusterapeutin, ja lopulta solmin naruriimun ponin niskalle ja lähdimme kipittelemään kohti Terapiamäkeä. Tuo ruuna ei ole aikoihin ollut noin kevyt, noin pienellä paineella askellajia reippaampaan vaihtava, ja noin innolla läsnäoleva! Keskiviikon terapiassakin poni oli vain hörökorvin tallustellut pitkin metsiä, selvästi nauttien. Olin ottanut pokkarin mukaani, mutta hyvin vähäisestä akun varauksesta johtuen videosaldo jäi hyvin vähäiseksi. Sain kuitenkin lyhyen koosteen kasattua. Meillä molemmilla oli niin mukavaa! Mäeltä poistuimme ponin johtamana, heitin köyden ponin selän päältä ja tarrasin lopusta kiinni. Koo yllätti minut ja kävelytti meidät pidempää reittiä tallille. Video on ehkä nopeiten koskaan tekemäni enkä pidä noista hidastuksista turhan paljoa, mutta... Kuten ennenkin, linkki videoon tässä.
Kävin myös kävelyttämässä Mailaa, joka ei ole viime päivinä osoittanut suurempaa edistystä jalkavammailun paranemisen osalta. Tänään tamma käveli kuitenkin reippaasti, pitkällä askeleella ja kanta-astunnalla, korvat tötteröllä niskaani puhisten -siis aivan omana itsenään! Illalla olin jo niin tunteikkaassa tilassa, että kuullessani videon taustamusiikin artistin saaneen levytyssopimuksen, taisin tirauttaa parikymmentä kyyneltä. (Sen lisäksi ko. miehenalku lisäsi twiittini suosikkeihinsa, hihi! Fangirl level over 1000.)
Ainiin! Jos joku onneton ei ole vielä kuullut, niin ensi viikon lauantainahan Virpiniemessä, Koon (edellistä edeltäneen) entisellä kotitallilla, kilpaillaan pojille ja miehille suunnatussa Pohjanpoika-esteratsastuskilpailussa. Kisa on aina jollain teemalla varustettu, jonka mukaan kilpailijat, talkoilijat ja toivottavasti myös katsojat pukeutuvat -tänä vuonna teemana on Euroviisut. Itse en saanut ketään paikalle houkuteltua, mutta meidän tallilta menee niin valmennettavia, että tallilaisten miehiä, veljiä, poikaystäviä ja isejä, tai mitä vain kaksilahkeisia, ja mm. Sandra starttailee puomiluokassa muutaman kuskin kanssa. Minut on nimetty Team Bonazan kuvaajaksi kunhan aamutallista ehdin. Vielä ehtii siis muutaman päivän ajan ilmoittautua ehdottomasti vuoden parhaisiin ja rentomielisimpiin kisoihin! Jos Euroviisiedustusratsu puuttuu, voin auttaa sellaisen rekrytoinnissa. Aiempaa ratsastuskokemusta ei pahemmin tarvita, kunhan pysyy hevosen selässä puomiradan läpi -taluttajat ovat sallittuja. Koska kaikki lukijat ympäri Suomen nyt innostuivat tästä, viralliseen kisakutsuun pääset klikkaamalla tätä. Niin, tosiaan, ainakin aiempina vuosina kisaajia on ollut tosiaan ympäri Suomea, painotus luonnollisesitkin Oulun seudussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.