perjantai 17. lokakuuta 2014

Puoli elämää koko elämä


Sitä se poni on nyt ollut. Kavioliittopäivästä (31.3.2006) ja syntymäpäivästäni (4.5.1997) laskettuna. Voi olla, että heittää muutamalla päivällä, mutta aivan sama. Tänään juhlimme puolen elämäni päivää. En tiedä, mihin tämä aika on oikein kadonnut.


Noiden kuvien väliin mahtuu itkua, naurua, lukemattomia selästä putoamisia ja vielä enemmän sinne kiipeämisiä, vähän reissaamista, kolme tallipaikkaa, harmaita hiuksia, päästä revittyjä hiuksia, vuokraajia, huolia, murheita, verta, hikeä ja vähän vielä kyyneleitä, sekä 8 vuotta ja 10 kuukautta. Vaan loppujen lopuksi, eipä näytä monikaan asia muuttuneen; edelleen on hiukset ihan yhtä sekaisin, poni varsin söpönä ja etujalat harottaa minne sattuu. Tosin mieltä lämmittävin muutos lienee siinä, että nyt lokakuussa ponilla on enemmän (otsa)harjaa kuin 2005 joulukuussa -jes!


Aika... siistiä. Ponin puolen elämän päivään on puolisentoista vuotta, se olkoot seuraava tavoitteemme yhteiselossa, vaikka toki toivon, että poni olisi luonani vielä harmaantuneena kolmikymppisenä.

Hessu-koira puolestaan on kuulunut perheeseemme 76% elämästäni, ja poni koiran elämään 62%.

2 kommenttia:

  1. Onnea teille! Tää romahtaa täällä tuohon uudempaan kaverikuvaan. Aaiiiivan ihan super söpö ihana poni! :)

    Meillä on haban kanssa vielä 3 vuotta siihen, että on sen puolen elämän päivä. Minun puolen elämän päiväni jäänee näkemättä. :´( Ellei Habis sitten proskuta 56 vuotiaaksi asti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! :) Kopoti on kyllä varsin söppänä, ainakin sillon kun se ei ole laamamoodissa. :D

      Kolme vuotta menee hujauksessa! Toki siis siinä ehtii loputkin hiukset harmaantumaan tai tippumaan, kurassa polviin tarpomista on ihan tarpeeksi, loimien parsimista ja muuta hauskaa iltapuuhaa järjestyy myös. Vaan pakko sanoa, että on tämä kaiken tuon arvoista, ja enemmänkin! 56-vuotias Haba kuulostaa varsin harmaalta, ehkä myös järkevyys on kymmenkertaistunut -ja arvokkuudesta puhumattakaan! Harmaantumisesta tulikin mieleen, että mun mielestä on hirmu siistiä katsoa ponin merkkien leviämistä vuosi vuodelta. Aluksi sitä ei tapahtunut lähes ollenkaan, nyt parin vuoden sisällä tähti on kasvattanut kolmannen sakaran ja levinnyt hurjasti. Niin kamalaa kuin tuon ikääntyminen onkin, nuo merkit on niiin jänniä seurata! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.