Jokainen tarvitsee puttehetken

Reetta, 17, lopen kyllästynyt epäsopiviin poneihin.

Ja sitten löytyi Maila. Puten viimeisimmästä jalkaäksidentistä on nyt 12 päivää. Ensimmäiset 7 kuntoutuspäivää tallustimme pelkkää Hiittikujaa, kahdeksantena päivänä, eli maanantaina, uskaltauduin käymään jo ehkä puolentoista kilometrin lenkin. Tiistaina aika lailla saman pituinen lenkki edelleen maastakäsin, ja Janita Koon kanssa tallustellen. Keskiviikkona tamma ei päässyt reippailemaan, koko Virpiniemi oli ihan hullunmyllyä, enkä halunnut riskeerata kinttu(j)a työkoneista kierrosten kasvamista pelätessäni. Eilen kävimme pisimmän lenkin sitten... en muista milloin viimeksi, ja vaikka matkan varrelle sattui koikkaloikka jos toinenkin, ei kintut reagoineet y-h-t-ä-ä-n! Tämän johdosta kuskasin tänään, perjantaina, tallille kasan heijastimia.

Tiistaikävelyn Snapchat-screenshot á la Janita

Tamma sai yllensä osan siitä heijastinkasasta, itse tokikin otin oman osuuteni, vaikka varmasti keltainen sadetakki loisti jo itsessään hyvin... syysiltaisessa säässä; vedestä ei ollut pulaa, eikä sen koommin muusta koleudesta tai pimeydestä. Valjaat ja suitset paikoilleen, kärryt perään ja tallista ulos. Se riemu, mikä tammasta puhkui ulos, oli jotain niin suurta. Poni vihdoin taas omassa elementissään! Talutuslenkit ovat ihan kivoja tamman mielestä nekin, mutta muuan kaksijalkainen ei pysty millään harppomaan tammalle ominaisinta tahtia, ja täten jarruttelee ihan turhaan, ja on muutenkin natsi, vaikkei putte näytä minua siitäkään huolimatta vihaavan. Riemunkirjavissa väreissä (no ei ollut kuin Ferrarin punaiset pintelit, sinistä ja keltaista heijastinhärpäkettä kuten heijastinloimea, -riimua ja -rintaremmiä, ruskeat suitset, mustat valjaat ja kärryt, kuskilla ampiaisvärit ja mitähän vielä) suuntasimme Cavadeoksen ohi hiittilenkille.

Putsilla on nykyään letti, ettei jouhet kiusaa silmiä (eikä karvoja tarvi leikellä)

Maila oli vaatimattomasti maailman paras. Toivon todella, että jokainen löytää jossain vaiheessa elämäänsä sellaisen hevosen, kuin tuo pieni pahkasika minulle on. Elämä on niin paljon mukavempaa; ei haittaa vaikka sataa vaakasuoraan eikä kypäräkään meinaa tuulen takia pysyä päässä, kun on se otus, joka saa läsnäolollaan hymyn huulille. Kiersimme vähän oiotun hiittilenkin, koko matkan propellikorva tepsutti tasaista, hyvin pitkää käyntiä eteenpäin -eikä itse asiassa edes ollut propellikorvana, vaan höröversio. Istuin kärryillä hymyillen, nauttien, ja välillä pyykkinaruina roikkuvia ohjia liikutellen tammaa kääntääkseni. En tiedä, kumpi meistä oli onnellisempi, mutta tätäkin kirjoittaessani eivät silmät tahdo pysyä kuivina. Maikki on maailman hienoin, ja sen se sai kuulla tänäänkin niin usein, että tuskin jäi epäselväksi.

Ruuna ei ole huomiotta jäänyt sekään. Koo on ollut erittäin ahkera terapiaponi, aina korvat höröllä tepsuttamassa eteenpäin liiankin reipasta vauhtia -ihan oikeasti, tuo laiskimus! Ponia saa vähän väliä jarrutella, ja ai että pallero tykkääkin tästä työstä. Jotkut on luotu ulkoiluttamaan vammaisia, näköjään Koo ainakin. Viime sunnuntaina käväisin itsekin ponin kyytillä, varustin sen kaulanarulla ja suuntasimme kentälle. Poni oli alusta asti jarruteltavaa mallia; käynti oli hyvinkin reipasta ja pitkää, ensimmäisten raviaskelten jälkeen ei käynti maittanut ollenkaan, ja laukkaaminen oli huippukivaa! Kertaakaan poni ei yrittänytkään vängätä kentältä pois, joten jätin session varsin lyhyeksi jotta molemmille jäi erinomainen fiilis. Tallissa ruokakippo nokan eteen hienolle ponille! Koohan oli Kivarissakin lähes koko talliporukan lellikki, jolle syöteltiin vähän ylimääräisiä porkkanoita ja joka sai aina muiltakin rapsutuksia. Meininki ei ole tallin vaihdoksen jälkeen muuttunut; tänäänkin tallin omistaja ja tallityöntekijä olivat ottaneet ponin aamutallin ajaksi seikkailemaan käytäville ja kuivattelemaan, poni on oppinut varsin nätisti kerjäämään muuallakin kuin käytävällä ollessaan, ja vyötärön ympärys on *köh* paisunut entisestään. Vaan poni ilmiselvästi viihtyy täällä, ja kerta ponista tykätään, mitä sitä typeriä sääntöjä kehittelemäänkään!

Hain eilen loputkin tavarat Kivarista kotiin. Huhhuh, että sitä olikin kertynyt... Vaan kuinka monella muulla on tallilla esimerkiksi laskettelumonot ja -sukset, pulkka, hulavanne, viisi heinäverkkoa, neljä ruokakuppia, n harjaa tai... Pelasin oikean elämän Tetristä ja kikkailin kaikki kyseiselle tallille jääneet tavarat (miinus kaapin, joka jätettiin Baronin käyttöön, ja kaappiin ruuvattu suitsiteline jossa valjaat roikkuivat) ponin koppakärryjen kyytiin, ja työnsin systeemin 500 metrin matkan kotiimme. Tosiaan työnsin, penkki keulaa pitäen, ettei tarvi heti perään kävellä reittiä uudestaan ja kerätä tippuneita tavaroita matkan varrelta. Slow feeding-verkot osoittautuvatkin varsin näppäriksi, sinne sai survottua ison kasan irtotavaraa, verkot jalustinhihnoilla ja lukoilla kiinni kärryyn, eikä tarvinnutkaan keräillä omaisuutta pyörätieltä! Ja kyllä muuten kääntyi ohikulkijoiden päät... Nyt olenkin käynyt läpi ja pessyt sekä näitä, että kotoa löytyneitä ja Bonazaan vietyjä tavaroita, heitellyt roskiin ja lajitellut tallille-säästä-myy -kasoihin. Huomenna pitää kysellä naapuritallin omistajalta josko heidän sunnuntaiselle pihahevostarvikekirppikselle olisi paikkoja vapaana, ja mikäli on, kuskaan jollain hyppykepillä (toivottavasti ei tarvi työntää taas koppakärryjä, tuo matka on meinaan kahdeksisen kertaa pidempi!) ainakin osan paikan päälle ja toivon, ettei ihan jokaista tarvi kuskata takaisin kotiinkin ja tuikata nettimyyntiin. Mikäli tosiaan meille paikkaa on, tulee myyntiin mm. riimuja, suitsia, ötökkähuppuja, se isompi HW Rambo Sweet Itch Hoody, ratsastusloimia, kasoittain harjoja ja mitä lie -ja aivan liian suuri osa näistä on täysin käyttämättömiä tai korkeintaan päälle kokeiltuja. Tällä hetkellä tasan kaksi tuotetta on yli kahdenkymmenen euron hintalapulla varustettu, suunnittelin lisäksi ainakin euron, viiden ja mahdollisesti kymmenen laatikoita. Pitää vaan siivota karsinat reippaasti, että ehdin kahdestatoista eteenpäin sinne naapurin pihalle loisimaan.

Julkaisu käyttäjältä Ratsutalli Cavadeos.

Niin, ja huomennahan on Pohjanpoika! Bonazassa on käynyt joinain iltoina melkoinen kuhina, kun pojat ja miehet ovat käyneet harjoittelamassa kisoihin. Seuraavaksi tyhjennän molemmat isommat kortit, etsin videointiputken esille ja tuikkaan akun latautumaan -aamulla hevosia ruokkimaan ja päiväksi kisafiilistelyä!