Nyt on joka ikinen ponin varuste muutamaa ulkoloimea lukuunottamatta pesty ja puunattu, viimeiset ovat saunassa kuivumassa. Sen jälkeen alkaakin ylimääräisten kuvaaminen ja myynti-ilmoitusten laittaminen, huh. Näissä merkeissä on tosiaan viimeiset n päivää kulunut, muutun kohta mäntysuovaksi ja satulasaippuaksi itsekin. Pohjanpoika oli ja meni, taas jälleen kerran hieno show ja rennot kisat! Hevostarvikekirppiskin oli ja meni, mutten valitettavasti sinne päässytkään, vaikka naapurissa koko ajan olinkin.
Pohjanpoika-alkuseremonian yhdestä osasta, muuten vain videoin
Koo on nyt reippaillut jopa kolme päivää peräkkäin, ja huomiseksikin sille oli merkitty muistaakseni kaksi terapiaa -huhhuh! Sunnuntaina tein aamutallin, jonka jälkeen hain Koon varustettavaksi. Mailalta kylmiä pois kääriessäni poni kuitenkin karkasi, kirmasi häntä soihtuna pihalle ja juoksenteli siellä tarhalaisia villiten hyvän tovin, kunnes antoi kiinni ja palasimme talliin. Poni molemmin puolin kiinni, jossa se kuopi antaumuksella, ja koska olin lievästi sanottuna ärsyyntynyt ponin käytöksestä, vaihdoin kukkamoret varrellisiin hackamoreihin, tartuin raippaan ja sujautin monta vuotta pölyyntyneet kannuksetkin jalkoihin. Kypärä päähän ja ponin suitsiminen, kohti kenttää ja terassilta kyytiin. Ponin harjoitettua jo itsenäisen alkuverryttelynsä aloitin ravaillen. Ratsastuksen aikana teimme mm. parhaat pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa vuosiin, tämän vuoden ensimmäiset puhtaat laukan vaihdot, sekä hyppäsimme pienten pystyjen yli niin, että ponia piti vain jarrutella. Ja kaiken kruunasi, kun lopussa poni vaihtoi laukan puhtaasti joka kolmannella askeleella seitsemän vaihdon ajan -lyhyemmätkin välit olisivat varmasti menneet, jos kuski olisi osaavampi. Raippaan, kannuksiin tai hackamoren alempaan ohjaan en koskenutkaan koko ratsastuksen aikana. Loppukäynnit suoritimme maastossa. Hassu otus, mitä lie kipinää löi korvien välissä tuona päivänä.
Maikki liikkui viime viikolla muina päivinä paitsi keskiviikkona ja sunnuntaina, perjantaina ajaen ja muuten taluttaen. Tällä viikolla olen käynyt ajelemassa molempina päivinä, maanantaina vähän lyhyemmän ja tiistaina pidemmän lenkin. Siskoni Ronja on ollut täällä käymässä, ja toimittanut ruunan kuskin virkaa, eikä poni ole täten joutunut kävelemään puten kärryihin kiepautettuna. Maila on kyllä niin onnellinen, kun pääsee ajelulle! Jännäsin aluksi vähän, että mitähän putte mahtaa sanoa pimeydessä ajelemisesta, vaan minkään sortin pöljäilyjä ei ole näkynyt. Eikä ole ainakaan vaaraa, että olisi kanssahevostelijoita säkkipimeässä liikkeellä -vaan jos joskus sellainen samalle alueelle porhaltaakin, mahtaa järkytys olla sekä meillä että kanssaliikkujalla melkoinen.
Kaksi innokasta lenkkeilijää ja... yksi ei.
Maanantaina allekirjoitin koululla eropaperit, tiistaina puolestaan työsopimuksen, ja täten olen näillä näkymin huhtikuuhun saakka Bonazassa töissä. Ensi syksyksi pitää keksiä jotain järkevämpää, mutta se on alkuvuoden murhetta se. Tänne muuten satoi viimeyönä ensilumi, jee! Koo on nyt taas takitta pihalla, toivottavasti polttiaiset ovat jo muisto vain, eikä huomenna tule vastaan kaljua ponia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.