Olen nähnyt viimeiset n viikkoa lähes joka yö unta, jossa joko sanon Koolle viimeiset hyvästit, tai sille nasautetaan pultti otsaan, toisinaan lastaan ponin vinkkaan, istun autoon ja tuijotan auton takalasista vinkkaa kyyneleet silmistä valuen. Jokainen liittyy kuitenkin ponin menettämiseen. Ja jokaisesta olen saanut tulokseksi, että en ole valmis luovuttamaan. En ole valmis sanomaan hyvästejä. En vielä, ellei ole ihan pakko. Ja jos Koo ei pärjää näillä nykyisillä hoitomenetelmillä, mikä sanoo, ettei se pärjäisi jollain muulla tyylillä? Sitä uutta tyyliä lähden siis nyt etsimään. Ensimmäisenä uusintaan lähtee suojapuku. Sitä paitsi, vuoden päästä minulla on toivottavasti auto ja kortti ja pääsen kulkemaan kauemmaskin ponia hoitamaan ja täten tallipaikkamahdollisuudet kasvavat. Kahden vuoden päästä lähdemme toivottavasti ihan eri puolelle Suomea, ja siellä voi olla ties mitä paikkoja -siellä ei välttämättä ole polttiaisia nimeksikään. Tottakai mitä tahansa voi matkan varrella tapahtua, voi olla että Koota ei ole enää huomenna, mutta kuka hevosihminen ei itselleen ja hevoselleen minkään sortin tulevaisuudensuunnitelmia tekisi..?
Kobelix. Koita ottaa kuva ponista, joka vain seuraa perässä...
Viime päivät ovat olleet mitä loistavimpia! Ihana tuuli ja viileys, ei ötökän ötökkää, (okei, yksi sääski tuli pörräämään, kun olimme tuulensuojassa tallin kulmassa) ja poni on saanut olla loimetta sen ajan, mitä olen tallilla. Voisi olla enemmänkin, mutta en ota riskejä. Ruunalauman laidunkausi on alkanut, muut odottavat vielä loppujen lankojen laittamista ja sähköjen asennusta. Koo on saanut Sypen ja Papin kaverikseen myös öiksi, ainakin nyt, kun ei ötököitä ole eikä isojen hevosten tarvi kävellä ötöjä karkuun. Kootahan ei tosiaankaan inisijät kiinnosta kunhan on ruokaa.
Tänään oli taas ponilla pesupäivä, ja tällä kertaa suihkuilu onnistuikin ilman isompia ongelmia. Muutkin hevoset pysyivät hallittuina, vesi oli taas ällöä, mutta siitä selvittiin heppanamien avulla. Tuo Everglade onkin osoittautunut varsin päteväksi hupuksi. Tähän mennessä se on ollut päässä 5 vuorokautta, eikä yhden ainoaa reikää! Horzen niskasuoja-hupunriekale on viime aikoina hajoillut varsin nätisti, joten leikkelin ja ompelin tänään ja eilen tuon niskasuojan kaulaosan Evergladen reunaan kiinni. Edelleen on niska peitossa, ja tämä viritelmä onkin huomattavasti edellistä parempi.
Muitakin hyviä uutisia on kerrottavana; Koon anturat ovat uusiutuneet ja jokakeväinen kiviongelma on taas taltutettu, jeij! Tosiaan, sillä uusiutuu aina keväisin kaviot (säteet ja anturat) ja vanha antura on pehmeää haperoa, johon uppoutuu kivet. Jos en putsaa päivittäin supertarkasti kavioita, voi kivi alkaa porautua syvemmälle, aina uuteen, superkovaan anturaan saakka. Sieltä ei ole kiva kaivella pikkukiviä pois...
Perjantaista alkaa superheppailujaksoni kun suoritan kesätyösetelituntini. Tällä kertaa en mene Kivariin kuten viime kesänä, vaan Mailan tallille. Pikkuputtejuttuja ja mahdollisesti muutakin siis luultavasti luvassa!
Eilen kursin loimea ja huppua takaisin kasaan ja Veeran hoidettua jo Lyylin kysyin, että haluaako olla avuksi ja päästää meidät nopeammin kotiin harjaamalla ja letittämällä Koon. Veera katosi pihalle (ja luulin hänen jo hylänneet minut, yhyy!) ja ehkä puolen tunnin päästä soitti, että tuo kuminauhoja. Otin mukaan myös kutinanpoistoaineet, ja pihalle mennessäni näin ponin tekemässä temppuja Veeran pitäessä ruohotupsua kädessään. Poni oli harjattu ja osittain letitetty (ne letit, joihin oli ehjät kuminauhat ponin harjassa) tarhassaan vapaana, se iloisena ojenteli jalkojaan ja nousi takasilleen ruohotupsun toivossa ja ajattelin, että en ihan oikeasti löydä enää mistään näin mahtavaa otusta. Ei tätä voi päästää käsistään typerän kutinan takia. Kuten kollegani kanssa eilen puhuimme, olemme julistaneet sodan kesäihottumaa vastaan. Taisteloon!
Alan tulla siihen lopputulokseen, että jokaisen hevosen, ellei jokaisen elukan, kanssa on jotain ongelmia. Kesäihottuma on toki riesa ikävimmästä päästä, mutta ihanaa kuulla, että olet löytänyt taistelutahtoa! Pakko vielä lisätä, että taidan kuulua siihen pöljään kastiin hevosenomistajia, jotka eivät tee tulevaisuudensuunnitelmia (enää). :D Kun ei uskalla, niin ei vaan uskalla... Ehkä joskus.
VastaaPoistaVarmasti on! Ja ihmisluonto tuppaa olemaan sellainen, ainakin suomalaisilla, että sitten keksitään tai aiheutetaan ongelmia, kun ei haluta liian helposti elää. ;) Taistelutahtoa löytyy ainakin nyt, toivottavasti viikon, kuukauden ja vuodenkin päästä! Jossain vaiheessa taas romahtaa, mutta siihen saakka läträän ponia kädet öljyä ja rasvoja tippuen. Enkä mäkään pahemmin suunnitelmia tee, varsinkaan edistymistavoitteita tai muita, mutta jonkin verran on elämää suunniteltava (koska haluan pois täältä ja näkemään etelää) ja poni nyt sattuu kuulumaan tähän elämään varsin vahvasti. Toivottavasti myös silloin kahden vuoden päästä. :)
PoistaEiköhän teidänkin koettelut ole jo ainakin hetkeksi takana päin. Ja sitä paitsi, jos en ihan väärin ole tajunnut, niin mm. pienen mustan osalle sullakin on suunnitelmia. Niin, ja tummemman puten! ;)
Nyt on oikea asenne mahtavaa! Muista käydä aina lukemassa tämä teksti kun ajatukset tuntuu romahtavan :)! Uskoa ja taistelua tämä vaatii, mutta asiat menee sillä tavalla kun ne on tarkoitettu(olen ikuinen kohtalon kannattaja->elämä helpompaa) :D
VastaaPoistaTuosta anturan uusiutumisesta niin Jehulla anturat tuntui todella rapisevan kun kaviokoukulla niitä hinkkasi, mutta nyt ovat taas ihan terästä. Saa nähdä onko ohi menevä teräskausi, mutta sainpahan pienet sieni viivat ainakin pois anturan alueelta tuona aikana :D nyt tapellaan etusten säteiden kanssa kun takasten kanssa päästiin yhteistyöhön-> täydelliset kaviot ikuisuusprojekti
Tämän kun jaksaa pitää yllä niin kyllä taas selvitään yhdestä kesästä! Onneksi kesä on vain kerran vuodessa. ;)
PoistaKoo tekee tätä joka kevät, ja tosiaan, hyvä ettei puhaltamalla lähde paloja. Kaviokoukulla murenee ja nätisti, vaan jos puukolla rapsuttelee niin alkaa punertamaan, niin mieluummin annan tippua ja kulua hiljakselleen omaa tahtiaan. Ja sieniviivojen tapaista näytti noissakin vanhoissa anturoissa olevan, vaan uudet on taas ihan huippua. :) Kuulostaa tutulta projektilta, vaan onhan tässä loppu elämä aikaa kun ei mitenkään huonossakaan jamassa sorkat ole.
Hienoa :). Entäpä lääkkeet? Allergialääkitystä kun on saatavilla hevosillekin, joskus lueskelin niistä, ne vois olla kenties kokeilemisen arvoisia kun tilanne on noin hankala.
VastaaPoistaIhanaa että tuo huppu on säilynyt ehjänä ja päässä. Ja että taistelutahtoa on löytynyt!
En ole lääkkeiden ystävä, ja sen lisäksi oululaiset lääkärit eivät reseptejä anna. (Veera koetti Lyylille saada, sanoivat, että kokeile tätä shampoota...) Reseptittä tulee superkalliiksi, n. 20-30e/päivä, eikä reseptilläkään mitään turhan edullista hommaa. Niin, ja ne olis pitänyt alottaa helmi-huhtikuussa. :D
PoistaNiinpä, tämän huppukokemuksen jälkeen uskaltaa ostaa kalliimmankin hupun kerta on mahdollista, ettei niitä kaikkia sittenkään tuhota! :)
Jos nyt pääsette tästä kesästä eteenpäin ja seuraava kesä häämöttää niin kannattaa vielä kysyä lääkkeistä ja kertoa mikä on tilanne ja mitkä kaikki olette kokeilleet ja kerro myös että hevosen lopettaminen on ollut mielessä tämän vaivan takia. Tuossa ois reseptille tarpeeksi painavat syyt. Jos Oulusta ei saa niin soitto helsinkiin :D.
PoistaSe ei poista ongelmaa, etten pidä ajatuksestakaan jatkuvasti lääkepöllyissä olevasta ponista. :D Mutta joo, pitää katsella ja miettiä ja pohtia, täysin poissuljettua se ei kuitenkaan ole. Hallamaan rakeita mietiskelin, pitää niistä kysellä klinikalta josko suostuisivat.
PoistaTuleeko niistä sitten jotain sivuoireita tai pöllyisyyttä? Joskus lääkkeet toimii ja ovat perusteltuja ja paikallaan. Silloin etenkin kun kaikki muut keinot on käytetty ja homma näyttää umpikujaiselta ja voimat loppuu... Mut minä en oo noihin sen kummemmin itse perehtynyt, sen verta vaan että monimutkaisempaa se on kuin äkkiseltään luulisi. Skiniä varten joskus vähän lueskelin aiheesta.
PoistaIsolle osalle tulee vähintään väsyneisyyttä. Mutta oon kaikin puolin lääkkeidenvastainen ihminen, eikä houkuta se, että ponille niitä syöttäisin 8kk vuodesta. Lisäksi kaikki ei sovi kaikille ja kiva rumba pyöritellä määriä ja merkkejä ja vahvuuksia ja... Kokeillaan nyt ainakin ilman, ja mahdollisesti noiden Hallamaiden kanssa, ja jos ei tunnu auttavan, niin katsellaan lääkkeitäkin. Tähän saakka poni on ollut viime pesusta saakka täysin kutinaton, vaikka täällä on toisinaan ötöjä ollutkin. *kopkop* Kuitenkin huomenna verillä kun menin kehumaan...
PoistaHyvähyvähyvä! Oikee päätös, eiku just sanoin et mitä päätätkää ni se on oikee. Mutjoo oikee päätös :D Meillä ei ole hinkattu ton snuggyn kanssa ollenkaan (koputtaa puuta) mutta en sitten tiiä onko vaan loimen ansiota, vai näiden "kesäkelien"... Toisalta rupesin funtsimaan, että jos ei noita muita tököttejä tartte läträtä kokoajan niin säästyyhän siinäkin rahaa ja ennenkaikkea hermoja ja aikaa :) Meillä taitaa olla viimesimmästä pesusta jo kolmisen viikkoa, eikä oireile ollenkaan. Paitsi sitte huomenna nyt kun hehkutan :D
VastaaPoistaHaha. :D
PoistaHmmh mä oon päätyny comboon, jossa loimeksi tulis Horsewaren Rambo Sweet Itch ja hupuksi Snuggy. Meillä kun suurin ongelma on loimien rikkoontuminen, ja tuo Sweet Itch on kuulemma ehoton ykkönen mitä kestämiseen tulee. Ja joo totta tuo, ja kyl mä sanon et se hyvä loimi on edelleen paras sijotus mitä ihottumaiseen voi laittaa. Pitää viel vähän lepytellä sponsoreita tai sit oottaa et saan kesätyörahat ja pistää rätit tilaukseen.
Kolme viikkoa on jo tosi hyvin! Kookin pärjäis vähemmällä pesulla, vaan sillä on edelleen vähän talvikarvan rippeitä eikä niiden seasta saa kaikkia pölyjä ja likoja pois, enkä kestä harmaata ponia. :D