Kädet ilmaan nnyt!

Kuva otettu samana päivänä edellisen postauksen kuvien kanssa mutta hupelimella.

Voi miten positiivinen tästä blogista onkaan tullut! Tänään vietimme Veeran kanssa kolmisen tuntia lankarullan ja neulan kanssa tallilla Koon loimea ja niskasuojaa parsiessa. (eikä saatu edes parsittua kaikkia reikiä loimesta) Kuinka masentavaa -ihan sama teenkö mitään vai teenkö kaikkeni, niin seuraavana päivänä poni on taas hangannut ja suojapuvussa on taas lisää reikiä. Eläinkokeeni tulos on, että tuo valkoinen huppu ei kestä sitten mitään. Se oli vuorokaudessa auottu vähän korvalta ja silmän päältä olevasta tukikaaresta, tällä hetkellä huppu on kotona ja sen toinen korva on täysin auki. Koo näyttää ihan samalta; sen korvat ovat auki, sen häntä on auki, sen niskajouhet ovat sutussa, se rapsuttelee jatkuvasti jalkojaan ja kylkiään, sen haaroväli on auki. Kaikki poninhoitoenergiat menevät ihottuman kurissapitoon, joka on pois kavioiden hoidosta, ponin liikutuksesta ja muuten tyytyväisenä pidosta, kaikesta. En jaksa.