Tänään kävimme tosiaan Haaparannan Hööksillä katselemassa hupputarjontaa -ja varsin hyvä että kävinkin paikan päällä, enkä tilaillut netistä. Alunperin kaavailin tätä Koolle, mutta katsottuani huppua huomasin siinä olevan ehkä maailman typerimmän asian -otsatukkareikä. Argh. Ehkä toimii epäihottumaisille, mutta ei kutiaville -otsatukan jos laittaa hupun ulkopuolelle, katoaa se varsin nopeasti, ja jos sen jättää sisäpuolelle, on ötököillä mitä mahtavin kulkuaukko hupun sisäpuolelle. Voin vain kuvitella sen turhautumisen määrän, kun ötökkä pörrää hupun sisällä... Niin, ja aukko on siis salmiakkikuution mallinen, eli sitä ei voi ommella kiinni ellei kiinnitä lisäkappaletta siihen.
Sain vielä rajan toisella puolen Veeralta puhelun jossa kerrottiin ruunien karanneen laitumelle (ai niin, olen kaiketi jättänyt mainitsematta -Koo tarhaa taas kolmikon kanssa. Siitä lisää kunhan jaksan ne viime aikojen kuvat laitella) ja kysyttiin, että jääkö Koo Papin ja Sypen kanssa laitumelle, vai meneekö Baronin kanssa tarhaan -Baronia kun ei uskalleta jättää sähköttömiin lankoihin. Koo jäi hevosten kanssa laitumelle, ja kotiuduttuani lähdin ponia sieltä hakemaan. Isot ruunat tulivat lähes tulkoon heti portille eivätkä halunneet jäädä enää laitumelle, joten riimutin kaikki ja lähdimme kohti tallia. Matkalla tiputin hevoset tarhaan ja Koon kanssa lähdimme talliin. Tallissa harjailujen, Pioneerien ja letitysten jälkeen kokeilin uusia huppuja.
Ensimmäisenä sovitin Equi-Guard Everglade-nimeä kantavaa härpäkettä. Siinä on tiheää verkkoa silmissä ja turvalla, korvissa vähän isompisilmäistä verkkoa, kangasta leuan alla, kiinnitys leuan alta kahdella hyvin jämäkällä tarralla (sain ne tarttumaan Koon letteihin, ja, noh, jumahti nätisti) ja teddyvuoraus tuossa otsasaumalla ainakin, saattoi olla muuallakin. Ostin M-kokoisen, tälle olisi ollut hyvät mittataulukotkin paketin takana mutta se nyt ei siinä vaiheessa lohduttanut kun poni oli 120 kilometrin päässä. Jos joku suunnittelee tämän hupun hankkimista eikä tiedä minkä koon valitsisi, voin laitella tuon mittataulukon! Mutta tosiaan, kuten ehkä kuvastakin huomaa, ei tämä ole Koolle sopiva malli; selvästi M-koko on cob-kokoisille hevosille tai muille pitkäpäisille yksilöille. Sypen naamalle tämä istui nimittäin ihan loistavasti. Koolle taas S on mitä luultavimmin liian kapea otsalta ja niskasta, joten taittelen tai leikkaan ja ompelen tuon turpaosan lyhyemmäksi. Jouduin ottamaan kuvankin hirmu nopeasti, koska poni alkoi heti pärskiä ja heiluttaa päätään, selvästi inhottavan tuntuinen.
Toinen mukaan tarttunut huppu on Horsepower Kentucky II. Tämä on huomattavasti edullisempi vaihtoehto, ja ilman tuota turpahärpäkettä. Teddypehmuste otsasaumalla, tiheää verkkoa silmissä, isompisilmäistä korvissa, kangasta leualla kera myös varsin hyviltä vaikuttavien tuplatarrojen. Niskassa on myös lenksu, josta voi laittaa riimun niskahihnan tai ihottuma- tai kärpäsloimen kiristysremmin läpi, jos sellainen löytyy. Tämä jäi Koon naamalle nyt, saa nähdä monessako osassa näen sen huomenna.
Tämänhetkinen pukeutumisrituaali on ylläolevan kaltainen, tosin huppuja mallaillessani totesin, että Kentucky kannattaa ehkä laittaa alle. Tuo kaulakappaleellinen osa on sitä varten, että loimi valuu aina alaspäin (säkää kohti) jättäen niskan paljaaksi, joten tuo hupunraato toimii nyt sitä kohtaa varjelemassa. Kyseessä on siis Horzen M-koon ihottumahuppu, (Eczema) josta olen leikellyt silmäverkon (poni hankasi sen viime kesänä rikki) ja korvakohdat (rikki ja ahdistivat ponia, ilmeisesti liian ihonmyötäiset) irti. Ajan kanssa selviää kuinka toimiva tämä yhdistelmä on. Niin, ja niskasuoja pitää laittaa ensimmäisenä, koska se kiinnitetään loimen sisäpuolella sään kohdalla olevaan klipsuun. Kentuckyn saa kuitenkin helposti vielä niskasuojan alle avaamalla niskasuojan ensimmäiset tarrat.
Ajattelin, että voisin samalla tehdä yhteenvedon kaikista hupuista mitä meillä on tähän mennessä ollut, jotka muistan ja joihin löydän kuvat.
Kuva (c) HevosVarikko
Ensimmäinen mieleeni tuleva huppu on Horse Comfortin lätsä, joka tuli Horse Comfortin loimen mukana. Siinä oli kolmesta kohti klipsukiinnitys loimen kaulakappaleeseen. Huppu kesti noin kaksi päivää, loimi kesti noin kaksi viikkoa kunnes oli totaalisen riekaleina. Tästä on aikaa noin seitsemän vuotta, nykyinen HCn loimi on kaiketi varsin pätevä tehtävässään, esimerkiksi Lyylillä on tällainen(kin) takki, eikä se ole silppuna. Silloinen loimi oli väriltään ruskea, eikä se tosiaankaan kestänyt yhtään mitään -normaalisti meillä loimet kestävät vuoden-kaksi ykkösloimena, ja senkin jälkeen vuoden-kaksi-kolmekin varaloimena. (riippuen montako varaloimea on) Parempaa kuvaa hupusta on esim. täällä.
Kuva (c) Hööks
Seuraavaksi meille tuli Hööksin loimet ja Thermomasterin ihottumahuppu. Silloinen huppu oli myöskin ruskea eikä harmaa, mutta muuten samanlainen, ja jos olen oikein hiplaillut, ei materiaalikaan ole muuttunut. Kesti suhteellisen käyttökelpoisena alle viikon, sen jälkeen totaalisen silppuna.
Kuva (c) Horze
Jossain vaiheessa hankin Agrimarketista Horzen verkko-lycrahupun. Näitä saa aikalailla joka paikasta; ainakin Iin sekä Oulun Kärkkäisiltä, Hööksistä, mistä lie. En usko näiden versioiden eroavan toisistaan juurikaan, mutta meidän oli tosiaan Agrista. (ja siellähän myydään Horzen tuotteita) Tähän mennessä huonoin kokeilu. Ikinä. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen rei'illä, siitä seuraavana päivänä löytyi laitumelta täysin silputtuna. Kahden päivän ja kahdentoista euron huppu, jota Koo selvästi inhosi. Myös pukeminen on tuskaa jos hevonen ei ole huppujen suurin ystävä -tuo tosiaan pujotetaan pään läpi.
Jotain muita huppuja saattoi ehkä olla tässä välissä. Tai sitten ei. Ei voi muistaa, dementia iskee itse kullekin ja ponin takia murehtiminen harmaannuttaa hiusten lisäksi myös aivosolut.
Kuva (c) Horze
Lopulta olemme siirtyneet käyttämään Horzen Eczema-loimia, koska istuvat Koolle varsin hyvin, muita (lähinnä se Horse Comfort jonka surkeuden muistan varmaan kuolinvuoteellanikin. Ja Thermomastereista venähtää kuminauhat nopeammin, jotka taas ovat melko, öh, oleellinen osa loimen peittävyyttä) kestävempiä ja varsin kukkaroystävällinen vaihtoehto. Niin, ja niitä saa Agrista, josta suuret plussat -se kun on aikalailla ainoa suhteellisen fiksun ajomatkan päässä oleva paikka, josta ihottumatuotteita ylipäätään saa. Loimi ei sovi kuitenkaan kuin siroille otuksille. Täten siirtymä myös Eczema-huppuihin oli luonnollinen, ja niiden kanssa on viimeiset kolme kesää pelattu. Siirtymä ei kuitenkaan ollut niin vaivaton kuin se voisi olla. Näitä huppuja on modattu, aina, enemmän tai vähemmän. Kaikkiin loimiin on vaihdettu huppuun sopivat lukot sisäpuolelle, koska en vain tajua, miksi huppu pitäisi laittaa loimen päälle -huomattavasti suojaavampaa ja tiiviimpää, jos hupun jättää loimen alle. Enkä voi tajuta, miksi pitää laittaa kolmen kokoisia pikalukkoja yhteen loimeen -saman kokoiset isot lukot mahakappaleessa ja jalkalenkeissä, keskikokoinen sään kohdalla ulkopuolella, ja pieni sään kohdalla sisäpuolella. Lisäksi kuminauhoja on pitänyt siirrellä, verkkoa asetella ettei se osu silmiin, turpakuminauhakohtaa pehmustaa ettei se hankaa naamaa auki, ja korvakohdat olisivat vaatineet laajennusta koska Koo ahdistuu niiden... ahtaudesta. Ja kaiken kukkuraksi myös tuo hupun kaulakappale tai hupun ja loimen yhdistävä kuminauha on liian lyhyt. Koolle. Joka ei todellakaan ole mikään kirahvikaula. Sitä on aina pitänyt pidentää, vaikka hupun jättäisi loimen ulkopuolellekin.
Nämä ovat kestäneet vaihtelevan ajan, joskus viikon, joskus kauemmin.
Kuten ehkä voitte laskea, Koo on ollut suurimman osan kesistä huputta koska ne eivät ole yksinkertaisesti kestäneet. Tähän mennessä en ole löytänyt yhtään ainoaa huppua, joka täyttäisi vaatimukseni. Pitkä kaulaosa, (mitä pidempi, sen parempi; loistavin olisi koko kaulan peittävä ja lapasuojuksen tavoin etujalkojen taa kiinnitettävä) isot korvakohdat, verkko silmillä, ja mieluusti vielä peittää leuanalusen hyvin. Lähin tätä on Snuggyn kaulakappale-päähuppu-combo, mutta 120 euron hinta on jättänyt sen edelleen verkkokauppoihin -sekin kun vaatisi toisen hupun, että saadaan silmät suojaan. En luota pelkkiin hapsuihin. Jos käy hassusti ja loppukesä sujuu alkukesää helpommin ja poni saa ensi kevättä pidemmäs elinaikaa, Koo pitää huput ehjinä, Kuun asento on oikea ja pihan pikkulinnut laulavat Paranoidia, hankin ensi kesäksi Snuggyn.
Huh, on tuo kyllä ihan älyttömän työlästä... Mä en ole koskaan tavannut kesäihottumahevosta tai mitenkään perehtynyt asiaan, joten toi kuulostaa mulle ihan heprealta! Johtuuko tuo koko homma siis siitä, että hevonen on ötököille yliherkkä? Onko tuo ollut ihan syntymästä saakka Koolla vai voiko se alkaa vanhempanakin? Ja mistä se ylipäätänsä tulee?
VastaaPoistaHatunnosto multa, en yhtään ihmettele että oot hermoromahduksen partaalla. Julmaa, että pitää tollanenkin sairaus hevosilla olla, ihan niinku ne ei muutenki sairastais tarpeeksi.
"Kesäihottuma"-termin alle asettuu kolme allergeenia; polttiaiset, vihreä ruoho ja auringonvalo. Koo edustaa yleisintä, eli polttiaisallergiaa. Joillain, ja itse asiassa ihmeen yleisestikin kesäihottumaiset on useammille aiheuttajille allergisia.
PoistaKoolla tää puhkes ehkä n. 7-vuotiaana, syynä stressi, koska kiertolaistausta. Ilmeisesti altistus voi tulla perimän mukana, mutta suoraan periytyvää tää ei ole -ja Koon lähisukulaisista ykskään ei oo ihottumainen. Alkukantaset rodut on altistusherkempiä, mutta myös muilla tätä ilmenee. Mut on huomattu, että stressaavat hevoset on herkempiä allergisoitumaan ja oireileen, ja vaikkei Koo sinäänsä stressaava toveri oo, (ei esim. imppausta, kutomista tai muita oireita) niin se kuitenki huolestuu muutoksista ja on sisimmiltään melko epävarma otus. Syytä ja seurausta en tiedä; oliko poni tällanen aina, vai onko siitä tullut tällanen koska huono menneisyys? Issikoiden kesis johtuu siitä, että Islannissa ei polttiaisia oo koska jatkuva tuuli, niin ne ei oo altistunee sille koskaan. Sit muutto isoista laumoista ja koko elämän kestävien ystävyyssuhteiden katkominen ynnä muut stressitekijät, niin polttiaisherkkyyden puhkeamisen mahdollisuus on moninkertaistettu. Tän periytyvyyttä on koitettu tutkia ja tutkitaan edelleen, ja esim suokeissa on selvästi muita kutisevempia hankurilinjoja. Parastahan on se, et sama heppa voi jollain alueella olla täysin oireeton, ja toisessa paikkaa hangata hetkessä ittensä verille; polttiaiskannat vaihtelee ihan hurjasti.
Ja näinpä, mutta tietääpähän ainakin ettei enää valmiiksi sairasta hevosta hanki, kun se iän myötä joka tapauksessa saa jotain sairauksia tai vaivoja...
Kiitos selvennyksestä! Kroonisesti sairaat hevoset on aina niin kinkkinen juttu, tietysti riippuu hirveästi sairaudestakin, mutta joskus olosuhteiden muutoksilla saa ihmeitä aikaan ja joskus sitten ei. Mä olen iloinen, että Nopsun entiset omistajat "huijasivat" meitä niin, että eivät kertoneet Nopsun puhkurista, koska luultavasti ei oltais 18-v puhkurihevosta ostettu. Ensimmäisen karmean talven jälkeen Nopsun oireet saatiin onneksi kuriin ja sen jälkeen meillä on ollu täysin terve hevonen, yhtä ähkyä lukuunottamatta.
VastaaPoistaMutta enpä mäkään kyllä tietäen sairasta hevosta ostais, ja nyt oon oppinut senkin että kesäihottumainen hevonen on ainakin ihan nou nou...
Eipäs mitään! :) Ja joo, Koollahan on lisäksi pölyherkkyys jota ollaan varjeltu ettei pahene puhkuriksi, ja tällä hetkellä Koo on tallin yskättömin eläin. Se tosiaan hoitui ihan pelkällä olosuhteiden muutoksella, eli pitämällä ponia tallissa mahdollisimman vähän. Kesäihottuman hoito ei valitettavasti ole yhtä yksinkertaista -siinäkin kyllä toimii parhaiten se, että eliminoi oireita aiheuttavat asiat ympäristössä, mutta mitenpä tuhoat polttiaiset, tai suojaat ponin täysin niiltä... Mun tähänastisten kokemusten mukaan voisin puhkurihepan ottaa jos sen saisin pihattoon/pihalle asumaan, kaksi entisistä hoitoponeista olivat/ovat puhkurillisia ja pysy(i)vät kurissa pihatolla, mutta toki paha puhkuritapaus on karmea sekin.
PoistaEnkä kyllä puhkurillistakaan tieten tahtoen ottaisi ellei hevonen ole muuten itse täydellisyys. Ja toisaalta, jos uuden ponin koskaan laitan, haluan sen nuorena ja käsitellä itse alusta asti, että voin syyttää virheistä vain ja ainoastaan itseäni, eikä kukaan muu ole päässyt vielä vahingossa opettamaan typeryyksiä. Ja nuori hevonen kera puhkurin, eiiii kuulosta hyvältä.
Pakko kyllä tuosta HCn loimesta sanoa, että on tooosi ohutta kangasta, joten ei kestä! Vertailukohteena Rambon Sweet Itch, joka kestää vaivatta kaverin rapsuttelun, mutta HCn kangas on täynä reikiä. Tälläkin hetkellä kyseinen loimi odottaa paikkausta..
VastaaPoistaVaan onhan nuo kaikin puolin eri luokan takkeja, HC on just Horzen/Thermomasterin kaltanen paitsi huonompi, ku taas Rambo on Boettiin/Snuggyyn verrattavissa. :D
Poista