Lisää poseeraavia poneja!

Rehellisesti sanottuna käsittelyinto muiden ottamiin kuviin on reilusti pakkasen puolella. Nuo Sypen ja Baronin ratsastelukuvat jäävät siis odottelemaan insipiraatioiskua, tai hetkeä kun kyllästyn Emmin ruinailuihin -joita tosin ei tähän mennessä ole tullutkaan.

Tänään saimme Koon kanssa paketin. Paketista paljastui odotetusti turkoosi Silvertipin naruriimu, sekä 4,5-metrinen Double Diamondin koulutusköysi. Joko nyt olemme Vakavasti Otettavia Narunpyörityspiireissä? ;) Niitä hetken kotona ihasteltuani harpoin tallille kameran kera, puunasin ponin paraatikuntoon -tai ainakin yritin- ja suuntasimme Veeran ja Lyylin kanssa pellolle. En tajua, miten tuosta parivaljakosta onnistuisi kukaan edustavia kuvia ottamaan -vapaaehtoiset kokelaat käsiä ylös nyt! Enkä vaan voi ymmärtää mikä tuota tammaa vaivaa, ja miksei sitä turpaa (ja päätä ylipäätään) vaan voi pitää alhaalla. Miksi pitää näyttää kirahvilta? Ehkä sen vaan on pakko katsoa muita nenänvartta pitkin... Kokeilimme ensimmäistä kertaa myös hirnuva hevosäänite-kikkaa, joka toimikin varsin loistavasti. Normaalisti varsin hiljainen Koo-raasu vastasikin videolle kerran, ja Lyyli katsoi vieressä ihmeissään, että menikö tuo ruma läski ruunanrupukka (joka sattuu olemaan varsin ihastunut tähän tummaan ja tuliseen suomineitoon) nyt rikki.

Sietää muuten taas olla ylpeä ponista! On se vaan helppo ja hieno eläin, kuvaustilanteessa sen voi asetella juuri haluttuun asentoon ja nakata hirnumisäänitteen taustalle, ja johan poni edustaa. Tallissa ponin harjaa letitellessäni se koitti tutkia muiden tallilaisten taskuja, ja todettuani, että täytyykö aina olla näin hankala, sain vain naurut muilta osakseni -kuulemma jos heidän hevoset käyttäytyisivät noin, olisi heillä onnenpäivät. Kaikki on suhteellista...

Siis eksä tamma ym-mär-rä, et ku vaa seisosit nätisti

 paikallaa ni päästäs nopeempaa takas syömää?

Ma ei ummarra, ma tukka puori ja heilu! t. Natiivisuomalainen Lyyli

Tämän päivän kuvasaldo oli lähestulkoon säälittävä; 292 kuvasta 23 selvisi karsinnoista finaaliin saakka. Veeralle toimitin sentään 58, omaa ulkoista täyttämään en nähtävästi kelpuuttanut puoliakaan. Huoh. Joskus lähiaikoina pitäisi muuten ilmestyä toinenkin paketti, (ja kolmas tilailla) palailkaamme viimeistään sitten astialle! Uusin kaikki esittelysivut tuossa joku päivä, käykää ihmeessä kurkkaamassa, Lyylillä nyt on vaan vielä vähän epäedustava kuva mutta kestäkäämme se. Niin, ja ulkoasukisaankin on osallistumisaikaa vielä runsaasti. (sitä voidaan myös jatkaa mikäli näette sen tarpeelliseksi) Kesä on myös virallisesti alkanut; Koo sai maanantaina vuoden ensimmäisen pesun jälkeen ylleen kesäihottumaloimen ja harjan leteille. Huoh, tästä se taas alkaa... Ei muuten poni näytä vastapestylle kuvissa, mutta kyllä se ihan oikeasti kävi suihkussa pari päivää sitten! Hemmetin semitalvikarva, ei meinaa puhdistua sitten mitenkään...

Ei muuten ihan heti näistä kuvista arvaisi, ettei ponien säkäkorkeuksien välillä ole eroa kuin kymmenisen senttiä... Ei sillä, ettäkö kuvista selviäisi tamman luonnekaan, ja se, ettei se pääsääntöisesti hyväksy muita hevosia iholleen. Ensi viikonloppu meneekin Jyväskylässä, kerrankin ihan muissa merkeissä kuin eläintapahtumissa tai vastaavissa, saa nähdä innostunko sieltäkäsin jotain mielipidepostausta kirjoittelemaan. Nyt on kuitenkin todettava, että viimeaikoina ovat yöunet jääneet sen verta vähälle, että meikäläinen sulkee koneen ja lopettaa blogin roskaamisen näillä "nuku"-asentoon jumittaneilla aivoilla.