Kevät

Se on virallisesti täällä. Kevät tarkoittaa neljää asiaa, jotka selvennän puhelinkuvin;

Kura. Argh. Siihen liittyy olennaisesti säteiden tippuminen, kuraisen ponin jatkuva harjaaminen, jalkojen varjeleminen, sängyn hiekoittuminen koska koira, jatkuva märkyys ja kurjuus ja hyi. En tykkää.

Karvat. Kyllä, tuo kasa lähti yhdestä jalasta. Argh. Kuivaa karvaa irrotellessa karvat leijailevat tiensä suuhun, silmiin, vaatteisiin, kaikkialle, ja märkää karvaa harjatessa yleensä tarvotaan kurassa, joka ei kiva ole sekään.

Kuusivuotias Kuningatar. Jorge Pörde Jorgensonilla oli tosiaan eilen syntymäpäivät. Eihän se joka kevät kuutta vuotta täytä, mutta tänä keväänäpä täytti.

Kakka. Kuva tosin kuvannoi tarhan puhdistamisen masentavuutta; tuo alue, siis ihan portin takunen, täytti yhden kottikärryn. Joo ei siinä mitään, ihan normaalia, mutta kun nuo sotkut eivät ole meidän jäljiltä. Tuo on siis käytännössä pelkkää heinää parilla lantakasalla -Koo on hyvin siisti eläin ja lannoittaa vain kahta aluetta tarhastaan, ja Koota ei ole koskaan ruokittu tuohon, vaan tarhan perälle. Verkkoihin. Mutta pakkohan se on muidenkin jäljet siivota, koska he eivät näitä siivoa, ja poni saa nauttia kuivasta tarhasta nopeammin jos maaperän ja kuivaavan auringon sekä tuulen välissä ei ole maatuvaa heinäpaskamassaa. Masentavaa tässä tosin on sekin, että Koon tarhahan oli pölyävän kuiva muutaman viikon ajan. Sitten tuli sateet, ja jos Koolla olisi kengät, (saatika hokilliset sellaiset) olisi tarhan pohja myllätty mudalle. Nyt tuon työn tekee talikko, huoh.

Kevät tuo myös mukanaan iloisempia ihmisiä, (minä en näihin kuulu. En tykkää keväästä, koska kevään jälkeen tulee kesä, ja kesä on kamala. Kevät tarkoittaa myös valoisuutta, joka näillä leveyksillä tarkoittaa myös valoisia öitä, joka taas tarkoittaa huonosti nukuttuja öitä. Se puolestaan tarkoittaa kärttyistä ja väsynyttä Reettaa.) ja se taas tarkoittaa sitä, että Koo saa lisää vapauksia. Ylläolevassa kuvassa Koo on Lyylin tarhassa vierailulla. Muut hevoset olivat jo tallissa, ja harjailin Koota vapaana tallin pihassa. Veera lähti viemään Lyylille aamuheiniä tarhaan, säikäyttäen matkalla ponini, joka kirmasi parin metrin päähän. Koon huomatessa Veeran kävelevän Lyylin tarhalle, päätti se liittyä seuralaiseksi, ja koska Koo on ihana ja aikalailla koko tallin lellikki, ei siltä sitä kielletty. Niin poni kävi tutkimassa Lyylin tarhan perinpohjin, kunnes totesi olevansa valmis ja lähdimme takaisin jatkamaan harjailuja.

Aiempina keväinä poni on myös karkaillut ainakin muutamaan otteeseen, mutta tämä kevät lienee poikkeus. Olen lähestulkoon tarjonnut sille tilaisuuksia käydä seikkailulla, mutta nössöpallero ei poistu luotani muuta kuin muihin tarhoihin. Joinain iltoina olen ottanut ponin tarhasta pois ja ehdottanut, että se jäisi tarhan viereiselle pellolle käveleskelemään ja halutessaan syömään. Mutta ei, vaikka kuinka koitan sanoa että jää tänne, kuulen pian takaani kavioiden kopinan puusiltaa vasten, ja Koo tulee heinävajan eteen odottamaan takaisin hänen heiniensä kera ilmestymistäni.

Mitään sen kummempia meille ei kuulu; poni on toisinaan hyvin virtaisa, aina iloinen, ja vaihtaa karvaa hyvällä vauhdilla. Huomenna minulla on ensimmäinen iltavuoro uudella "satunnaistyöpaikallani", joka sattuu yllättäen olemaan eräs talli. Tämän ansiosta voi olla, että eräs viimeksi yli kaksi vuotta sitten blogissa kunnolla vieraillut poni alkaa taas ilmestymään postauksiin. (poni vieraili parissa joulukalenteriluukussa kylläkin, mutta ikäänkuin kuulumispostauksia meinasin.) Se jää nähtäväksi -ja tuon ponin tunnistaa vain blogia alusta asti seuranneet, tai myös ihan ensimmäiset postaukset lukeneet.