9. Vuokralle tarjotaan imuri.

Kääk, viikko edellisestä postauksesta! Syynä se, etten ole ollut lomalla hereillä valoisan aikaan oikeastaan koskaan, ja nyt koulun alkaessa taas olen valoisan ajan lukittuna neljän seinän sisään -eli ei kuvia. Enkä haluaisi postailla ilman kuvia, mutta... ehkä nyt kuitenkin teen sen, tai kaivelen jotain vanhojavanhoja kuvasia.

Ensiksi Paprusta muutama sananen. Poni on nyt siis asunut viikon ja neljä päivää uudessa tallissaan, joka onkin paljon mukavampi kuin edellinen! Välimatkaa talleilla on noin 300 metriä, mutta kuten Sohvi sanoikin, "on outoa katella tota vuorta tältä puolelta!". Tallien välissä on siis suuri maakasa, jossa aina joskus harvoin ajelee rekkoja ylös ja alas. Vuoren päälle on kiva laukata poneilla, tähystellä maisemia (sieltä muuten näkyy neljälle eri tallille, plus raviradalle ja melkein kokonaan hiittilenkkikin!) ja sen jälkeen hitaasti kävellä takaisin. Patu muutti siis ravitallille, jossa on tällä hetkellä öäh... kuusi hevosta; neljä ruunikkoa ja yksi musta lämminverinen, sekä yksi kirjava tilastoponi. Tallilaiset ovat kuulemma varsin mukavia, itse olen tuolla vasta kerran käynyt. Ensimmäinen visiittini tallille oli tosiaan eilen, jolloin kävimme Papulla lyhyen tandemimaaston kera päitsien ja narujen -tietenkin ilman satulaa ja kypäröitä... Puuha-Patu oli mahhhhtava! Edellinen tandemimaastomme päättyi siihen, kun poni heitti laukalle, nykäisi päänsä alas ja alkoi pukitella -jolloin Sohvi liukui kaulalle ja itse istuin sään päällä. Sohvi taisi tipahtaakin tuon jälkeen... Tällä kertaa Parpu pysyi paikallaan kun nousimme selkään huteralta ja natisevalta raviradan aidalta, kääntyi kun haluttiin ja pysähtyi laukasta. Ongelmia tuotti ponin aivan liian voimakas laukka, ja liian aktiivinen takapää; liu'uin laukassa koko ajan Sohvin paikalle, joka taas liukui ponin sään päälle... Takapuoli pysyi kuitenkin suurinpiirtein maassa, ja pää ylhäällä -eikä kukaan tippunut tai edes ollut lähellä. Huimaa edistystä siis! Uusia kuvia ei Patusesta ole, eikä kyllä vanhojakaan.

Entäpä Khöö sitten? Se lihoo, lihoo ja... syö? Viime viikon hiihtoratsastimme, kävimme Sohvin kanssa tandemiratsasteluilla pitkin peltoja, sekä joskus tiistain ja torstain välissä Iinakin kävi tallilla -ja pääsi Sohvin pitämälle kaulanarutunnille. Ensiksi kerroin ajo-ohjeet (sarjaa laita jalat eteen jos alkaa vauhti hirvittään, sit vasemmalla jalalla kääntyy oikeelle ja päinvastoin. Eteenpäin liikkuu kun jaksaa) ja sen jälkeen Iinaa rääkättiinkin vajaa tunti. Tekivät aivan helppoja perusasioita, kuten neliön mallisen uran ratsastusta, nopeita siirtymisiä ja... uralla pysymistä. Poni osaa nuo takaperin silmät kiinni matkalla puuhun, mutta Iina oli hevosen selässä ensimmäistä kertaa ilman ohjia ja se tuotti ongelmia. On muuten aina yhtä hauskaa katsoa ihmistä, joka ratsastaa ensimmäistä kertaa kaulanarulla, ja kuski yrittää saada kaulaa ympäröivästä narusta ohjasotetta. Sori, mutta kun se poni ei toimi niin, että vedät oikealta puolelta narua ja poni kääntyy oikealle, kuten suitsien kanssa; sinun tulee viedä naru ryntäiden alta kaulalle, ja siirtää kättä sivulle niin, että vasen puoli narusta koskee kaulaan. Ja sekin vain, jos poni ei tottele katsetta, lantiota eikä edes jalkoja. Lopulta Iina kuitenkin pääsi kokeilemaan ravia, ja muutaman pätkän laukkaakin. Poni toimi muutamaa episodia lukuunottamatta varsin hienosti -jossain vaiheessa vaan paloi pinna ja poni yritti päästä portille. Vastassa oli kuitenkin sapelihammassohvi, ja allekirjoittanut. Pakoyritys epäonnistui. :<
 Hiihtoratsastuksia olemme päässeet tänä talvena tekemään ennätysmäärän; varmaan kahdeksan kertaa! Edellinen ennätys on vuodelta hmmn... 2008? Tai ehkä 2007? Se oli hurrrjat kaksi.

 Mutta olen niin ylpeä tuosta ponista! Joskus viime talvena kait vissiin ehkä, koitimme päästä tandemratsastukselle. Poni protestoi vastaan heittelemällä persettään, keulimalla ja muutenkin perseilemällä. Viime viikon lähes jokaisena päivänä kävimme kiertelemässä peltoja kahden kuskin voimin, eikä kukaan tippunut taaskaan! Pukkeja ei tullut yhtään, ja ponikin näytti tykkäävän kahlailusta. Ponilla oli muistaakseni yksi taikka kaksi lepopäivää viikon aikana, mutta sunnuntaina poni liikutettiin kahdesti. Sunnuntai oli muutenkin täysin historiallinen päivä; ensinnäkin liikutin ponin aamupäivällä, 11 aikoihin! Toisekseen, kävin ponin kanssa maastossa neljän muun hevosen kanssa! Lähdimme tosiaan koko tallin porukalla (paitsi Mari ja Rubi 2vee 11kk) maastoon. Johtohevosena toimi, yllätys yllätys, Papi, kuskinaan Sari. Sen jälkeen laiva lastattiin Velmulla ja Hannelella, RistoLassiSyltyllä ja Veeralla, Koolla ja minulla, sekä Aatulla, Ellillä ja... olikohan se toinen kuski Anni? Matka taittui lähinnä käynnissä tätiratsastajien vuoksi, mutta jotkut kunnon metsäpätkät ravattiin. RistoLassiSyltty aiheutti ongelmia; kyseessä oli ruunan ensimmäinen maasto uudessa kodissa, lähestulkoon vieraalla kuskilla, ja kun tuo nyt on vaan... kuuma, päätti hepokatti heittää laukalle. Veera yritti hidastaa hevosta, joka vain kokosi laukkaansa. Joillain pätkillä ruuna suostui ravaamaan, mutta viimeisen ravipätkän aikana ruuna ampaisi täysillä laukassa eteenpäin, saaden perässä tulevat ponit mukaansa. Sylden sorkista lensi jäätyneitä lumipalloja Koon mahaan, joka innostui pukittelemaan. Siinä sitten laukkasimme noin sata metriä, kunnes Sylde törmäsi Velmuun ja matka pysähtyi siihen -kaikki hengissä, kaikki selässä, eikä yhtään irti laukkaavaa ponipalleroa.

etsi kuvasta poni.

 Jouduin jalkautumaan vain kerran, kun H&V kävivät laukkaamassa erään pellon päädyn, jolloin loppu jono joutui odottelemaan pellon reunassa. Ratsukko tuli takaamme pitkän matkaa laukalla, ja siirtyi vasta kohdalla raville, jolloin Koo alkoi steppailemaan ja pomppimaan, ajatuksenaan lähteä alta ja selvästikin villitä koko lauma. Minun ajatukseni taas oli estää tuo tapaturma, joten loikkasin äkkiä selästä alas (luojan kiitos ei ollut satulaa! :D) ja työnsin pomppivan ponin keskelle lumista peltoa. Poni viileni varsin nopeasti, mutta muun jonon jatkaessa matkaansa en päässytkään hermostuneen poniinin selkään. Veera ja Sylde jäivät odottelemaan kanssamme, ja kun jossain vaiheessa löysin itseni selästä, alkoi seuraava hirvitys; meidän pitäisi ravata välimatka kiinni, sillä edellä menevä lössi ei kuullut huutojamme. Risto oli kuitenkin varsin sievästi, ja ravasi täysin hallinnassa muut kiinni -Koo taas angstasi hirveää elämäänsä, ja näytti siltä että tekee itsemurhan sillä sekunnilla. Poni oli korvanpäitä myöten täynnä tähän hidastahtiseen maastoon -ja kun ei edes päässyt ohittamaan ketään ja rynnimään tallille!
 Maasto oli kuitenkin onnistunein muiden hevosten kanssa suoritettu lenkki kolmeen vuoteen -poni kun ei tosiaan lähtenyt käsistä kuin tuon yhden ainoan kerran, eikä se juossut yhdenkään hevosen ohi. Tästä on hyvä jatkaa. Kävin vielä illalla kävelemässä päitsillä ja narulla varustettuna pelloilla parisenkymmentä minuuttia.

© Pirkko Riekki 05-10-2011

Ja tuosta otsikosta... poni ilmeisestikin kokee laihtuvansa tällä hurjalla liikutusmäärällä. Tarhasta on nimittäin imuroitu joka ikinen heinänkorsi, ja kokonaiset kuusetkin imaistaan hetkessä. KKP-tarhaan (Krrrsu, Kristalas, Papi) viedään kyllä joka ikinen ruokintakerta noin kymmenen kiloa heinää, yöksi saa nelisen kiloa, ja ponihan tosiaan saa syödä Papin, ja satunnaisesti Ristonkin kanssa samalta kasalta. Silti elukka näkee ilmeisesti nälkää, voi raasua. Noh, eipähän mene ainakaan heinää hukkaan.

Pahoittelen kovasti varsin väritöntä tekstiä, jouduin kuitenkin kaivelemaan jotain vanhuuksia esille. Uusia kuvia tulee viikonloppuna, kun jollain nimeltämainitsemattomalla henkilöllä on perjantai-illasta sunnuntaiaamuun tallivuorot -eikä se nimeltämainitsematon henkilö päästä itseään tallila ennen kuin suljin on räiskinyt muutamat kerrat. Ja toimikoot tämä postaus nyt myös esittelynä tallin asukeista, hevosten nimet siis toimivat linkkeinä Sukupostisivuihinsa. Tallilla asustelee lisäksi kolme kissaa, jotka ovat täysin hulluja. :)