11. Ponppiva poni x2

Yhtä monta postausta kuin lukijaakin, jeij? :D Kuvat kadonneet, pahoitteluni.

Tosiaan, eilen tuli vähän Papruiltua. Viimeinen heräämiseni oli vähän ennen yhtätoista, Sofian soittoon. He lähtisivät puolen tunnin päästä tallille. Joo ihan hyvä idea -olin (vara)sängyssäni, täysin koomassa ja halusin nukkua. Vähitellen sain kerättyä viimeisenkin raajani pois kovan patjan päältä, seikkailin syömään ja tajusin joskus kahtakymmentä yli, etten millään ehtisi Sohvin mukaan tallille. Viesti eteenpäin, ja sovimme, että tulen matkalta kyytiin. Wohoo, puoli tuntia lisää aikaa koomata! Vähän ennen tasaa tajusin, että olen edelleen varsin vähissä vaatteissa, eikä minulla ollut mitään hajua kameroiden sijainnista. Vilkaisu kameroihin, joo mahtuu 70 kuvaa ja 29 minuuttia videota, luulin niiden riittävän. Vähitellen revin itseni bussipysäkille, jossa odotteli jo auto traileri perässään. Nokka kohti Kiimingin Ratsastuskeskusta!

Kävimme katsomassa hetken edellistä valmennusta, jolloin totesin maneesin olevan vähintäänkin valaistukseltaan parempi, kuin yksikään aiemmin vierailemani hevoshalleista. Papdu pääsi Sohvin serkun hevosen karsinaan, ja kävimme taas hetken vilkuilemassa kuluvaa valmennusta, kunnes päätimme lähteä varustamaan poniinia. Parpu valmiina, ja maneesiin. Aiheena heillä oli joku öäh kaarevat tiet? Luovutin jo alkuvaiheessa, ja jätin videoinnit toisten vastuulle. Halusin _yrittää_ onnistua kerrankin kuvissa, mutta... noh, se epäonnistui. ISOn heittäminen 1600 oli varsin typerä idea, kuin myös suljinaikana 1/60-80. Äh, miksen ottanut toista runkoa, joka kohisee huomattavasti vähemmän (ja ISO-arvoakin on laittaa suuremmaksi, 350 se kun loppuu tuohon 1600) jolloin suljinaikaakin saisi lyhyemmäksi ilman, että kuva on vain musta möykky. Mutta ei siinä, muissa maneeseissa ei yhtään mitään kuvia tule ilman salamaa -ja pop-up nyt on niin hirveä... Videoita en ole vielä edes jaksanut katsella, odottelen vain tikkua jolle saan ne siirtää että pääsen eroon niistäkin. Kuvat lensivät roskakoriin samantien Photobucketiin lataamiseni jälkeen.

Papru oli varsin hieno, olkoonkin että sillä oli turhan paljon virtaa ja kaikki tehtävät jouduttiin uusimaan, kun herra Poni ei halunnut laukata rauhassa ja hypätä hallitusti. No kun kavaletit on hypättävä metrin ilmavaralla, ja jos se ei onnistu, niin kolmen metrin päästä! Nooh, mutta parempihan tuollainen yli-innokas poni, kuin koko ajan eteenpäin potkittava... Lopulta Papdu pääsi loikkaamaan myös pari suurempaa estettä, joista se, yllätys yllätys, innostui entisestään. Loppuravit ja -käynnit, ja takaisin Paprulandiaan.

Lähes samantien kotiin päästyäni soitin Ellille, että joko lähdetään. Lähdimme Aden ja Krrrsun kanssa maastoon, jota pelkäsin suurinpiirtein hirveästi. Alunperin mukaan olisi pitänyt lähteä myös Ella Papilla, sillä Papsu on superluotettava johtohevonen. Ellan lähtö peruuntui, joten oli taisteltava ponien kanssa. Laitoin varalta kannukset, ensimmäistä kertaa... neljään vuoteen? Vain ja ainoastaan varan vuoksi, jos molemmat ponit stoppaisivat. Niitä tosin en tarvinnutkaan yhtään ainoata kertaa -Aatu meni kahta tai kolmea stoppausta lukuunottamatta sievästi edellä, kerran jouduimme Koon kanssa kävelemään muutaman metrin edeltä. Maasto oli varsin onnistunut! Reilun tunnin montéravimaasto, täysin pitkin ohjin ja kädet reisien alla lämmittelemässä. Poni toimii ehkä viisi miljoonaa kertaa paremmin ilman ohjia, ja jos alat ohjia kirimään, poni kuumuu, steppailee ja ryöstää. Hiljennykset toimivat tiivistämällä istuntaa ja vähän rrrr-rr'ttelemällä, vaikka melko vähän ponia tarvi jarrutella tai laittaa liikkumaan eteenpäin. Koo seurasi nätisti Aatua, joka rynni kaikesta läpi. Koo sen sijaan katseli tarkasti jalansijansa esimerkiksi upottavissa kohdissa, jolloin ponille tuli kiirus edessä viilettävän täpläponin luokse. Kerran kokeilin laukkaa tällaisella kohdalla, koska halusin tietää, pysähtyykö elukka. Kyllähän se hiljensi raville siirtämällä jalkoja vähän eteenpäin. Ihana. <3 Maasto oli jo toistamiseen vallan onnistunut, saa nähdä milloin uskallan taas lähteä, ettei poni palauta minua pilvilinnoistani.

Parin tunnin päästä maastosta saavuttuamme menin uudestaan tallille, Sohvin kanssa. Sohvi ratsasteli Koolla reilun puoli tuntia, ja hyppäsi pienillä kavaleteilla kaarevalla uralla kolmen miniesteen tehtävää. Lopuksi kävimme kävelemässä tandemilla kaupoilla, ja vihdoin, vähän ennen kymmentä, poni pääsi talliin. Kuvia Koosta ei löydy, oli aivan liian pimeää.

En tiedä, mikä ihme tuolla ponilla on. Maaston jälkeen Aatu valui hikeä, ja ennen noin kilometrin loppukäyntejä se puuskutti valtavasti. Aatua liikutetaan lähes päivittäin, ja paljon raskaammin kuin Koota -ja se on klipattu. Sen sijaan Koo ei puuskahtanutkaan missään vaiheessa, ja esimerkiksi tällä viikolla poni on liikutettu vain perjantaina pienesti, (muutaman kymmenen minuutin irtojuoksuttelut ja pellolla ravailut) ja tosiaan lauantaina kahdesti. Hikeen tuota ei taas saa mitenkään, jossain vaiheessa se jopa hikosikin. Ponin liikuttelu on aina varsin epäsäännöllistä, 1-7 kertaa viikkoon, ja yleensä kovin kevyttä. Mistään ravinteista ei pitäisi olla puutetta, poni sai/saa tänä talvena ensimmäistä kertaa lisiä neljään-viiteen vuoteen, ja hopotikopoti on ollut tuollainen suurinpiirtein aina... Ylikunto? Nauran.