Vähän hiljaiselolla on blogi painanut menemään viime viikot, ja jatkakoot tällä linjalla jos allekirjoittaneesta siltä tuntuu -mieluummin ajatuksellisempia postauksia silloin tällöin kun siihen on motivaatiota, entä väkisin väännettyjä täytepostauksia joita viimeisen puolen vuoden aikana on näkynyt. Ainakin täälläpäin säät ovat olleet varsin vaihtelevia ja täten tuoneet haastetta ihan kaikkeen. Aktiiviliikkumisesta saa vain haaveilla, välillä ei voida edes terapiaratsastuksia (jotka koostuvat pelkästä käynnistä taluttaen) pitää, ja toisinaan olen joutunut porrastamaan hevosten ulospääsyt toivoen, että tunnin päästä piha olisi vähemmän luistinrata, tai että sade tai myrskytuuli olisi edes vähän laantunut. Maa ehtii välillä sulaa niin, että hiekka on jo näkyvissä ohuen jääkerroksen alta, jonka jälkeen tulee taas vettä tai räntää taivaalta, joka pian jäätyy peilijäälle. Kärryt ovat saaneet upota lumen sekaan, sillä en ole kokenut pohjien olevan tarpeeksi tasaiset Mailan ajeluttamiseen, ja Sandra puolestaan kengättömänä liukuisi lähinnä mahallaan.
Koo on aloittanut puolieläkkeensä. Ihan vain ja ainoastaan sen takia, että tämä oleminen on sille sopivin elämismuoto. Poni on pari kertaa viikossa käynyt terapioita, ja näiden määrää aletaankin nostamaan nyt, kun kevät ja kesä alkaa kolkutella ovella ja asiakasmäärät nousevat huomattavasti. Välillä, ehkä parin viikon välein, olen joko itse innostunut kiipeämään ponin kyytiin tai houkutellut kaverin ruunan korvienväliä virkistämään, ja poni on ollut aiemmin niin kuolettavan tylsissä koulutuuppauksissakin parempi kuin koskaan. Tällä hetkellä poni tarhaa 10-13 tuntia vuorokaudessa varsin aktiivisten kavereidensa kanssa ja riekkuukin tarhassa ihan järjettömiä määriä, joten voin hyvillä mielin luopua pienestä ajatuksenpoikasestakin että on pakko liikuttaa ponia jotta se pysyy terveenä ja kunnossa. Tehdään yhdessä jotain silloin kun siltä tuntuu. Tuosta ajatuksesta irroittautuminen on aiheuttanut sen, että ponihan olisi nyt minuakin innokkaammin tekemässä mitä vain -kameralla osoittaminenkin on ponin mielestä ihan huippua! Ja pakko myöntää, että 19-vuotiaaksi poniksi, joka tarhaa pyöröpaalin kanssa (sekä saa yöksi olkikuivitteiseen karsinaansa järjettömän kasan heinää, jos karsinassa aikaa viettää) ja on liikkunut aktiivisesti viimeksi elokuussa, Koo näyttää varsin hyvältä:
Kameralla osoittelusta puheen ollen, ostin tuossa reilu viikko sitten uuden putken, Canon EF 70-200mm f/4L USM'n, jolla nämäkin kuvat on otettu. Yllättävän suuri shokki siirtyä kiinteästä 1.8 valovoimalla varustetusta sadan euron viilipurkista L-sarjalaiseen telezoomiin kun käytössäkin on vain paljon pienemmät aukot, mutta eiköhän se tästä kun tutuiksi tullaan ja valo alkaa taas tosissaan riittää... Vielä jos saisi kunnollisen kuvankäsittelyohjelman, joskin sitä varten pitäisi päivittää konekin uudempaan kun tämä ei mitään pyöritä. Vaikka ajelut ovatkin olleet tauolla, on Maila edelleen käynyt talutuslenkeillä sekä terapioissa, ja riekkunut tarhassa siihen malliin että olen sulkenut silmäni ja kipittänyt pikimmiten talliin, ja vartin päästä kurkannut varovaisesti nurkan takaa tamman kävelyä. Etujalat ovat kestäneet kaiken tämän loistavasti, lämpöä tai turvotusta ei ole ollut ollenkaan!
Eilen saimme vihdoin tallin (ja neljästätoista hevosesta yhdentoista) omistajan kanssa vähän tuulta puoli vuotta kasaamamme purjeen alle, ja hylkäsimme suuremmat ratsu-urahaaveet Sandran kanssa. Pieni kirjava nimittäin pääsee kokeilemaan siipiään valjakkoponina! 4.4. menemme kuivaharjoittelemaan ohjasajon merkeissä Pikkaralaan Leena Rimpiläisen silmien alle, sen jälkeen olisi tarkoituksena pyytää samaista henkilöä käymään valmentamassa kärryjenkin kera kunhan saamme porukkaa kasaan.
Olen ehkä luvattoman innoissani tästä! Valjakkoajo on ollut mielessäni jo useamman vuoden, mutta täälläpäin ei lajin harrastajia juurikaan ole enkä yksinään viitsi alkaa säätämään kenestäkään ponista taituria kyseiseen lajiin. Vaan nyt on ajokoulutettu ja hyvällä motivaatiolla varustettu poni, sekä ponilla loistavat omistajat jotka kuskaavat meitä ja päivittävät varusteet parempaan! Seuraavat pari viikkoa koitan päästä vähän ohjasajelemaan ja liikauttelemaan Sandraa ettei pallero läkähdy ensimmäisten käyntiympyröiden jälkeen, mutta saa nähdä millaisia pohjia meille suodaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.