Ralliruunat

Eilen Emmi kysyi, haluaisinko hoitaa Baronin, ja tottakai tartuin tilaisuuteen. Ehkä elämäni surkeimpia päätöksiä, ei todellakaan tehnyt tälle taudille hyvää hyppiä tallilla normaaliakin pidempää aikaa ja siivoilla karsinaa, mutta mitäs pienistä. Järki ei kyllä tänään juokse normaaliakaan vähää, joten voin vain kuvitella mitä idiotismeja tämä postaus tulee sisällään pitämään, pahoitteluni siitä jo siis etukäteen. Kuin myös kuvista, ai kauhea mitä settiä muistikortti olikin täynnä...

Ei siis muuta kuin lämmintä mehua termospulloon, armoton kasa vaatetta päälle ja matka kohti tallia. Tyhjennettyäni omaisuuden tallihuoneen pöydälle kävin hakemassa lievästi sanottuna ärsyyntyneen näköisen ponin tarhastaan, pysäytin käytävälle jossa riisuin sen loimistaan ja kävin läpi muutamalla harjalla sekä kaviokoukulla. Puhdistautumisrituaalin jälkeen Baron pääsi karsinaansa pienen heinäkasan kimppuun, ja hain Koon talliin.

Koo sai myös osakseen harjaukset ja kavioiden puhdistukset, joiden jälkeen nakkasin sille villaloimen niskaan ja talutin kentälle. Jätin piehtaroivan, pukittelevan ja laukkovan ponin aitojen sisälle peläten, että seuraavan kerran sinne mennessäni poni ei enää aidoissa olisikaan, ja kiiruhdin takaisin talliin. Sieltä nappasin mukaani Baronin, jonka kanssa kipitimme pikapikavauhtia kentälle. Poni tulikin meitä kulmaan vastaan, jossa ruunat haistelivat ja B kiljui kovin miehekkäästi. Kävelimme portille, jossa sain hätistellä Koon muutamaan otteeseen kauemmas -ei huvittanut ottaa pienintäkään riskiä, että kohta kylillä juoksisi kaksi pientä ruunikkoa ja perässä niiskuttava ja yskivä Michelin-ukko. Baron sai pitää päitset yllään siltä varalta, että ponit ottaisivat yhteen, tai päättäisivät yhteistuumin poistua aitojen toiselle puolen.

Kuten odotinkin, mitään konflikteja ei sattunut -Baron yritti muutamaan otteeseen vähän haastaa Koota, mutta tapansa mukaan ponini käänsi vain selkänsä ja totesi, että tappele yksinäsi. Koko session aikana B ajatti Koota kolmisen kertaa muutaman askeleen verran, muuten Koo hengaili aitojen läheisyydessä lumen alta ruokaa etsien Baronin juoksennellessa yksin, tai ponit rapsuttelivat taikka kirmailivat yhdessä. Miten helpottavaa olikaan huomata, että poni ei ole mökkihöperöitynyt yksinelostaan ja on ilmeisesti edelleen kykeneväinen yhteiseloon aikalailla kenen tahansa kanssa! Ja mikäli asiat eivät ihan hirveän kauhean kamalasti ole muuttumassa, pääsee poni kesäksi laumaan -jes!

KillerBartsa69

Ja Baronihan muuten juoksenteli! Olin hyvin kovin iloinen, ettei sen selässä ollut kukaan -aivan jäätävää vauhtia meinaan lähtee noistakin töppösistä...

Lopuksi pyydystin ponit kiinni, kävelimme tallin pihaan johon jätin ponit parkkiin, vein ylimääräiset tavarat talliin ja hain Baronillekin takin ylleen, ja lähdimme ruunien kanssa kävelylle. Baron jännitti vähän ohi suihkivia linja-autoja ja tallin läheisyydessä olevaa siltaa, mutta maailman paras terapiaponini ilmaisi tällekin "projektille", etteivät ne poneja syö, ja pienempikin poni rauhoittui hetkessä.

Takaisin tallille päästyämme vein Baronin tarhaan ja Koon talliin, jossa se sai selkä- ja jalkahoidot, kolmen lajin juotot, (tykkään juottaa ensiksi kylmällä vedellä, sen jälkeen haalealla, ja lopuksi melassivedellä -saa huijattua ponin juomaan mahdollisimman paljon nestettä) uuden loimivarustuksen ja venyttelyt. Välissä kävin viemässä Baronillekin kolmen sortin vedet ja rapsutuksia. Koo pihalle, Baronin karsinan siivous ja ruokien teko, ja äkkiä kotiin pöllyttämään pää täyteen lääkkeitä että loppuillasta olisi pieninkään mahdollisuus selvitä.

Illalla kävin vielä täydentämässä Koon vesi- ja heinätilanteen.

Ponit parkissa

Emmille suurkiitokset ponin lainasta!