perjantai 31. tammikuuta 2014

Sairastuvalta päivää!

Olen ollut maanantai-illasta saakka aika pitkälti vuoteen oma, kerran päivässä käynyt ponin vesi- ja heinätilanteen tarkistamassa ja nakittanut päiväjuotot jollekin muulle. Tiistaina Sofia kyseli, josko Koo olisi kykeneväinen pieneen putputteluun, kun hänellä oli ikävä hevosen selkään. Suostuin tietenkin, ja seuraavana iltana suuntasimme kurssin kohti Kivaria. Menin edeltä, laitoin ponille jo heinät ja vedet valmiiksi ja kipitin takaisin talliin lämmittelemään ja odottamaan Sohvia. Haettiin poni tarhasta, Sofia harjasi ponin minun puhdistaessa kavioita, ja marssimme kentälle. Siirtäessäni kaulanarua poni mulkaisi minua luimistaen korviansa, ja aloin tunnustelemaan sen selkää. Poni aristi säkää molemmin puolin, ja vähän matkaa selkääkin. Ravuutin ponia, joka kulki puhtaasti ja mielellään, ja päästin sen vapaaksi. Poni laukkoi ja pukitteli pitkin kenttää innoissaan, kävi piehtaroimassa ja esitti komeita ravilisäyksiä. Jonkin aikaa sitä molempiin suuntiin ympärilläni pyöritettyä pyysin ponin luo, ja kävin selän taas läpi. Säkää se ei aristanut ollenkaan, mutta oikealta puolelta selkärankaa suurinpiirtein siitä kohti, missä ratsastaja istuu, kovastikin. Asiahan ei olisi näin kummallinen, jos ponilla olisi ratsastettu viime aikoina -minun tiedossani vaan ei sellaista ole, itse olen viimeksi liikuttanut ponin selästäkäsin likimain viikko sitten, sen jälkeen vain maastakäsin. Loimea sillä ei ole ollut sitten syyssateiden, mutta viime aikoina ei ole ollut normaalia kovempia pakkasia tai tuulia, eikä poni ole yhtenäkään päivänä ilmaissut palelevansa. Eilen en ollut kykeneväinen tallillakäyntiin ollenkaan, joten poni jäi liikuttamatta ja hieromatta ja venyttelemättä, mutta tänään olisi vakaana aikomuksenani päästä tallillakäyntikuntoon ja tutkimaan ponia.
Ottakaa tuosta vaikka kollaasi pöljistä eläimistä täyttökuvaksi, ettei ihan värittömäksi tämä postaus jää! Koosta ei tuoreita kuvia, ainakaan sellaisia joista saisi selvää, ole. Ei aina uskoisi, että puhelimeni on 2010-luvulta, kun kuvat on lähinnä ensimmäisten kamerapuhelinten sarjaa...

4 kommenttia:

  1. Voi hitsi, toivottavasti on kyseessä vaan ohimenevät jumit/kivut! Nuo selkävaivat on aina niin ikäviä, samoja meki joudutaan kestämään. Nopsu onneksi pysyy suht hyvänä kun vaan tallinpitäjä viitsii loimittaa sen, kylmää se ei kestä enää yhtään. Tommoisia jumipäiviä meilläkin on aina toisinaan, yleensä ne menee kevyellä liikunnalla itsestään ohi, onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se tästä nyt lähde aukenemaan, lämpöhoitoa ja maastakäsinliikuntaa ajankohtaan x saakka. :) Tuo on selvästi tulossa vanhaksi, pitänee katsella loimitusrumba nyt uusiksi. Tuntuu vaan järjettömältä loimittaa tuollasella turkilla varustettua eläintä, vaan ilmeisesti se takkia niskaan kaipaa vaikkei palelemisen merkkejä ole kertaakaan mulle näyttänyt. Tuntuu vaan, että poni tukehtuu 300g fullneck-toppiksen alle tuon karvan ja läskikerroksen alle, vaan kokeillaan nyt tuota. :D

      Poista
  2. MIKS EN TUNNISTA TOTA KESKIMMÄISTÄ KOIRAA?!?! kuin noloa...... XD

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.