B & K osa 2

Tällä kertaa saattekin kunnon kuvapläjäyksen, kun minua on moitittu vähäkuvaisista postauksista. Tosin, edelliseenkin tungin huomattavasti enemmän kuin koskaa aiemmin -hui! Tänään otimme uusiksi Emmin kanssa poneilupäivän, varaten enemmän aikaa ja pakottaen minut heräämään ihmisten aikaan. Yhden aikoihin olin tallilla, hain Koolta takin ja vein sen talliin. Hetken päästä Emmikin saapui tallille, ja suunnittelimme vähän päivän kulkua. Päätimme aloittaa Baronin kanssa, joten lähdimme suorilta hakemaan sitä. Kävin rapsuttelemassa Papia ja Syppeä kun Emmi pyydysti poninsa -tai no, ei se enää mitään pyydystämistä ollut, kun poni käveli suoraan korvat hörössä tytön luo. Tunsin ehkä pienoista ylpeyttä. ;)

Emmi talutti ponin talliin harjattavaksi ja varustettavaksi. Ajattelimme ensiksi irtojuoksuttaa ponia ja kavuta sen jälkeen vuorotellen matkustelemaan kyytiin. Baron ei aluksi oikein meinannut juoksennella, mutta Emmin vähän kirmailtua edellä poni innostuikin pomppimaan ja laukkomaan -siitä maistiaisia viime postauksessa.

Ponin hetken verryteltyä punttasin Emmin kyytiin, joka ratsasteli jäätymispisteeseen saakka, enimmäkseen käynnissä ja ravissa muutamalla laukannostolla höystettynä.

Emmin syväjäädytettyä itsensä minä kiipesin Baronin kyytiin, ja järkytys oli suuri. Edellisestä Baronilla ratsastelusta oli aikaa kuukausia, ja olin jo ehtinyt unohtamaan ponin kapeuden -se on oikeasti ehkä kolme kertaa Koota kapeampi! Hetken holtittomasti heiluttuani löysin kuitenkin tasapainon ja puksutin menemään pitkin kenttää.

Yritin epätoivoisesti taivutella ponia puolelta toiselle ja etsiä sille ohjausnappeja, mutta totesin ponin niin kovin erilaiseksi ratsastaa kuin Koo tai Syppe, ja tyydyin vain matkustelemaan kyydissä kaikissa askellajeissa. Laukassa ja nostojen jälkeen myös ravissa poni vähän tahtoi innostua eikä ottaa hidastuspyyntöjä korviinsa, kunnes eräässä kulmassa ponilta petti tasapaino. Sen jälkeen kummasti taas kuunneltiin -ainakin hetken.

Laukat kirmailtuamme päätin armahtaa Emmin tallin lämpöön, hölkyttelin loppuravit pitkin ohjin ja talutin käynnit, jonka jälkeen suuntasimme kohti tallia.

Talliin päästyämme purin ponin varusteista, laitoin vedet kiehumaan ja kasasin vuolutarvikkeet käytävälle. Hain Koon talliin, tyhjensin sen kaviot ja sulatin, tai ainakin yritin, ne lämpimään veteen upottaen Emmin lämmitellessä itseään Baronin karsinan siivoamisen merkeissä.

Sain kummisedältäni joululahjaksi Dan Guerreran tuplaterävuolupuukon, joka pääsi tänään tulikokeeseen. Ensinnäkin, ihan luksusta, että vasenkätisenä sain toimivampaan käteeni oikeasti istuvan vuoluvälineen! Sen lisäksi tuo on oikeasti ihan eri planeetalta kuin aiempi noin kymmenen euron Puuilon halpispuukko. Kaartuvuudet niin terässä kuin kahvassakin on selvästi huolella suunniteltu, ja tuo upposi Koon kivikoviin sorkkiin kuin kuuma veitsi voihin.

Ja samasta syystä jouduin myös opettelemaan vuolutyylini uusiksi; ei enää peukalolla työntämistä tai nimetön-keski/etusormella itseen päin vetämistä. Eipä noin terävää puukkoa tarvikaan pahemmin tukea, sen opin tänään verenvuodatuksen kautta. Nätisti napsahti nahkahanskasta läpi upoten samalla useamman millin sormeni ihoon. Veeralta laastari sormeen ja takaisin sorv... sorkkien ääreen.

Kantakulmat kadotettuani ja etusorkat lyhennettyäni myös Koo sai osakseen harjauksen ja pääsi kentälle, jossa päätin tällä kertaa itse koeajaa ponin ennen Emmin selkään päästämistä. Totesin kuitenkin kentän herkkähipiähevoselleni liian huonokuntoiseksi, ja siirryimme viereiselle pellolle. Mieluummin kuitenkin todellakin ylivarovainen, entä kaikkeen läpi puskeva poni -ei enää kiitos savimäskiin tippumisia tai mitään muutakaan vastaavaa! Valitettavasti tässä välissä kuitenkin hämärä ehti laskeutua yllemme, ja kuvasaldo on sen mukaista.

Hetken perunapellon vieressä pyörittyämme totesin, että ehkä Koon tarhalaitumen viereinen pelto olisi paremmassa kunnossa, ja lähdimme selvittämään. Se olikin huomattavasti parempi, ja jäimme sinne pyörimään. Hetken ratsasteltuani päästin Emmin kameran takaa ponin kyytiin.

Tällä kertaa poni ei vaatinut minun taholta kuin muutamat ympyrälle lähetykset, pellolle palauttamiset ja henkiset tuet, että se alkoi Emmin kanssa millekään. Laukka ei taaskaan noussut ilman minun vetoapua, mutta eipä tee meikäläisellekään yhtään pahaa kirmailla pitkin peltoja.

Jätimme Koon matkalla tarhaansa, ja lähes heti talliin päästyäni tuli kutsu seuraavan haasteen ratkomiseen; Sypen lastaaminen. Jonkun tunnin sen kanssa itseäni palellutin, kunnes päätimme luovuttaa kun autolle tuli tarvetta, mutta toisinaan sain varsin kivojakin pätkiä aikaiseksi. Sormet umpijäässä valutin ponille vedet kuppiin ja kävin nakkaamassa vesikupin, heinät ja tarhacordeon tarhalle ja pääsin vihdoin kotiin.

Mitä mieltä olitte kuvarikkaammista postauksista, enemmän vaiko vähemmän tällaisia jatkossa? Niin, ja vastaisuuden varalle sikälimikäli tänne taas pskakelit rantautuvat, saa minulle heitellä postausideoita! Varsin mieluusti kirjottelisin vaikkapa mielipidepostauksia -mutta mistä?

Niin joo, ja tervetuloa uudet lukijat, hurjaa, että teitä on kerääntynyt jo näin paljon!