Tätä olemme siis viimeisen ehkä öäh kuukauden? harrastaneet enimmäkseen. Oikeastaan kaikki minun tarjoamat ponin liikuttelut sujuvat juurikin näin; minä kyydissä ja kaveri perässä suksilla, ahkiolla tai pulkalla. Minä tykkään, poni tykkää, ja kyytiläisenkin saan ilman sen suurempia lahjomisia! Poni kulkee tällä tyylillä jostain syystä ihan mielettömän kivasti ja täten mahdollistaa reippaammatkin (ja tästä syystä pidemmät) lenkit. Kahdestaan käydessämme poni kyttäilee ja stoppailee minkä ehtii, mutta jos se vetää jotain perässään, laittaa poni vain kaviota toisen eteen korvat hörössä.
Video itsessäänhän on... noh, hyvinkin asiallinen... Tuohon piti tulla joku kipale soimaan päälle, mutta jossain kohti joku alkoi kuulemma valittamaan ja se ei nyt onnistunutkaan. Ei tarvi kuitenkaan ottaa mitenkään tosissaan noita sanomisia tai mitään.. Kiitoksia Sohville tämän taideteoksen leikkelystä ja kameran lainasta ja osasta klipeistä. (ja lopuissa ratsastamisesta) Pääpiirteet tuli kai selväksi; poni pelkää lantakasoja, ja tytöillä on hauskaa. Ja Sohvi lentää. Ei kyllä haittaisi yhtään, jos saisi pulkassa istujan sekä kuskin lisäksi mukaan ihan kameramiehen -vinkvink vaan lähipiirillä asuvat. ;)
Tulipa muuten tätä videoidessa todettua, että tuo poni on miljoona kertaa maastovarmempi pimeällä kuin valoisalla -erikoinen otus... Normaalisti siis liikutus hoituu joskus kuuden ja kymmenen välissä illalla, yleensä ihan vaan pyöräteitä pitkin. Nyt lähdimme matkaan kahden jälkeen ja tulimme takaisin vähän ennen viittä, kierrellen aina pyörä- ja autoteiltä metsän pienille kinttupoluille ja entisille autoteille, joka ilmeisesti on nykyään lähinnä hevosten käytössä. Ja ettei ihan turhan helpolla meikäläisiä päästettäisi, oli eräs moottorikelkan ura (kuljemme siis tätä tietä etenkin kesäisin paljon, jonkin verran talvisinkin) todella surkeassa kunnossa ja upotti ponin takajalat lähes kokonaan. Poni tietenkin hätääntyi aina, mutta sain sen tarpomaan rauhallisemmin ja vähemmän pintaa rikkoen huonon kohdan loppuun saakka kehujen kera. Oli kyllä ahdistava tilanne, kun poni rämpii mahaa myöten kovassa lumessa, ja välillä takajalat sojottivat miten sattui -välissä poni olisi halunnut vain jäädä siihen ja luovuttaa. Hengissä selvisimme kuitenkin kaikki. Ja nyt, kun tänne on huviatolloille.netistäkin porukkaa eksynyt, pitää painottaa; minä talutin ponia, Sohvi veti ahkiota -kukaan ei siis todellakaan ollut kyydissä! Matka oli muuten varsin kiva, ja ponilla riitti kyllä virtaa.
Loppuun vielä tosiaan arpajaismainostus; Alex arpoo pinkin riimun, joka olisi juuri omiaan Möhköfantille!
Aivan joo, sitä piti vielä ihmetellä, että mistä pirusta te lukijat tänne eksytte?! Kiitos kuitenkin kovasti, ehkä voisin minäkin jossain välissä palkita teitä jollain arvonnalla taikka muulla -mikäli haluatte nähdä jotain erikoispostauksia, niin avatkaa suunne! Videot, kuvat, tekstit, esittelyt, kaikki onnistuvat. En olisi ihan oikeasti koskaan kuvitellutkaan, että saisimme näinkin monta seuraajaa -etenkään, kun puolisen vuotta lukijamäärä keikkui koko ajan viidentoista ja kahdenkymmenen välillä liikkumatta siitä ylöspäin kertaakaan. Ja sitten rysähdettiin kerralla ylös! Kiitos vielä, siistiä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.