Poninvaihtoviikot

Tai ainakin kaksi päivän puolikasta.

Tiistai-iltana suuntasin nokkani kohti Virpiniemeä, moikkaamaan Papua. Tallille päästyämme nykäisin Sohvin Lamicellit kinttuihin, varustimme ponin ratsastuskuntoon ja lähdimme kävelemään kohti Virpitallien maneesia Sohvin selittäessä, kuinka Paprua ajetaan. Maneesissa oli vielä kaksi ratsastuskoulun ponia pyörimässä, mutta kiipesin jo kyytiin ja aloittelin verryttelyttelemään kirjavaa. Jossain vaiheessa tuntiponit katosivat talliin, ja Sohvi kantoi kuusi puomia maneesin keskelle; kolme toiselle lävistäjälle? (no, maneesin kulmasta toiseen kulmaan-uralle) ja kolme toiselle, ravivälein. Ylitimme niitä erinäisien tehtävien lomassa ympyröillä, suoralla ja ties miten. Kolme puomia muuttui yhdeksi ristikoksi, jonka yli myös loikkelimme iloisesti. Vähitellen ristikkoa nostettiin, ja minä laskin vähitellen jalustimet kaulan päältä jalkoihini. Viimeisin okseri oli... reilun metrin? jota ei kyllä ylitetty mitenkään tyylipuhtaasti, mutta puomit pysyivät paikoillaan, kuski kyydissä eikä ponikaan katkonut jalkojaan. Lopuksi Sohvi kävi vielä ponin kyydissä toteamassa, etten ilmeisesti onneksi ihan kussutkaan koko kirjavaa pilalle. Jes!

Oli kyllä jännä kiivetä vaihteeksi jonkin muunkin kuin Koon kyytiin, etenkin esteiden parissa. Edellisen kerran olin Papun kyydissä kiikkunut vuosi sitten, esteitä ylittänyt seitsemän kuukautta sitten, ja satulassa istunut kolmisen kuukautta sitten (Sypen kyytiin) -ihan hyvät lähtökohdat joo-o... Noh, kaikki tosiaan säilyivät hengissä, tuli vain yksi pudottautuminen (:D) ja yksi pudotus ja hmmn... Eipä ole ainakaan minun laji tämä ratsastus, muuta kuin korkeintaan 100% puskailuna. Kehonhallinta on jotain 5-, kädet heiluvat niin järkyttävästi että oksettaa ja hyrr. Videomateriaalia näistä tuli, mutta saatte "nauttia" vain näistä videoista pätkityistä kuvista.

Perjantaina Sohvi kävi sitten ratsastamassa taas Koolla, alkukäynnit-, ravit ja -laukatkin kävimme pyörätiellä minun Jopoillessa. Sen jälkeen Sohvi kävi vielä jumppaamassa ja taivuttelemassa Koon läpi kentällä, josta video alla.



Eilen kävin sitten harjoittelemassa niiden atanan käsien paikoillaanpysymistä Koon kyydissä pitkin pyöräteitä, pitkillä ohjilla ihan vaan sekä ponin että minun mielenrauhani vuoksi. Sujui jo huomattavasti paremmin kuin Papun kanssa. Osasyynä lienee myös se, että Koolla on tuhat kertaa helpommat askeleet, enkä keventänyt kuten Paprun kanssa, mutta hys. Tänään voisimme käydä pounin kanssa maastakäsinlenkin taas vaihteeksi pyöräteillä. Rakastan talvea, etenkin talvi-iltoja, kun pyöräteillä on mielettömän hyvät pohjat painattaa mielin määrin, eikä kukaan niitä iltaisin käytä! Paitsi minä.

Ponin sorkkia on nyt pesty ja öljytty päivittäin, saisi se sieni alkaa vähitellen poistumaan, mur. Hammaslääkäri kävi tarkastamassa Koon legot tiistaina, ja tuo ennen joka toinen vuosi raspattu poni alkaa ilmeisesti iän takia tarvitsemaan raspailut vuosittain. Mitään hälyyttävää ei ollut, pienempiä piikkejä. Kaiken lisäksi ponilla on ilmeisesti enemmänkin hiekkaa mahassa, ja se joutuu heti ensi viikolla Psyllium-kuurille.