© Sofia Ahtinen 30-05-2011
Ein Caramell, lempinimeltään tuntematon. Tottelee kylläkin mm. nimiä Läski, Poni, Ihra, Ääliö, Karhu, Koo ja Hoo, ainakin jos mukana on esimerkiksi porkkanan pää tai kourallinen säilöheinää -ei, sitä ei pidetä nälässä vaikka siltä kuulostaakin. Poni ei osaa hirnua eikä höristä, vaan kuulostaa lähinnä lehmältä jonka kurkkua leikataan auki -eli erittäin kauniilta. Ehkä tarjoankin sitä huutamaan Stam1nan seuraavalle levylle kerta hevikanojakin on käytetty... Poni näyttää välillä oikeasti jopa söpöltäkin, lähinnä siis keski/lopputalvesta kun on vielä pitkä karva eikä reikiä siellä täällä ja tukkakin kadonnut. Ongelmaton ei tämä elukka ole, todellakaan. Kesäisin vaivaa kesäihottuma, talvisin puhkuri. Sen lisäksi korvienväliset ongelmat; pelkää lähes kaikkea, (joskin saatu siedätettyä näiden aikalailla tasan kuuden vuoden aikana vaikka mihin) ei mene traileriin, eikä ponia kiinnosta oikeastaan mikään muu kuin syöminen. On ponissa hyvätkin puolensa, se nimittäin on ehkä maailman paras talutusratsu, yleensäkin ponin taluttaminen on varsin mukavaa puuhaa, poni on täysin ongelmaton kengittää, raspata ja rokottaa, mutta klinikan pakkopilttuuseen ei kyllä mene muuta kuin vahvasti rauhoitettuna ja jos minä sen sinne talutan.
© Reetta Ollila 15-06/09-08-2011
Kaikista ärsyttävin piirre tuossa elukassa ehdottomasti on tuo evvk-osuus. Ihan sama mitä yrität tehdä, ei kiinnosta. Välillä ponia saa motivoitua porkkananpaloilla, mutta siinäkin ongelmana on niiden antaminen; jos yrität harjoitella laukannostoja, et voi antaa sitä porkkanaa vauhdista selästäkäsin, vaan ponin pitää aina pysähtyä. Ja sitten poni tarjoaa sitä pysähtymistä -mutta ei maastossa. Siellä jarrut häviävät joskus kokonaan, joskus taas voit mennä kolmen tunnin reissun löysillä ohjilla ja tasan sitä vauhtia mitä itse haluat.
© Reetta Ollila 20-05-2011
Inhoan esittelyn kirjoittamista. Mitäs vielä... Poni on kohta 16-vuotias, ja on ollut meidän omistuksessamme 10-vuotiaasta, eli kohta kuusi vuotta WOHOO. Niistä viimeisimmän vuoden olen hoitanut ponia lähes poikkeuksetta 7 päivää viikossa, sitä ennen kaksi vuotta viidesti ja noita ennen kolme vuotta kolme-neljä kertaa viikossa. Alkaa vähitellen tuo pärstä vituttamaan, etenkin kun poniahan ei minulle ostettu vaan siskolleni, joka vähitellen lopetti tallilla käymisen kokonaan ja nykyään asuu parinkymmenen kilometrin päässä. Onhan tuo välillä ihan mukava, ja muistoja ja kokemuksia on vaikka kuinka paljon, mutta... ei se vaan ole minun tyylinen poni.
© Reetta Ollila 14-06-2011
Koo kulkee tällä hetkellä kuolaimetta (ja satulatta, kunnes saadaan tuo nykyinen myytyä ja uusi alle) ja toivottavasti keväästä alkaen kengättä, katsoo sitten mitä kaviot tykkäävät alkavasta treenistä. Poni on ikilaihdutuskuurilla, ei se vaan laihdu... Postauksessa kuvia ainoastaan vuosilta 2010-2011, koska en tiedä missä alkuaikojen kuvat sijaitsevat ja välikuvat ovat niin järkyttäviä, etten halua niitä nettiin laittaa. Läski on rodultaan suomalainen ratsuponi, (ox-nf) suurinpiirtein 146-säkäinen ja loikkaa ratana metriä. Kisattuna on westerniä aluetasolla, (trail, pleasure, horsemanship, reining) esteillä 80cm seuratasolla ja koulua heB seuratasolla. Ensi vuonna ponilla alkaa oikea treeni ensimmäistä kertaa elämässään, tavoitteena edes yksi puhdas 90cm rata.
Vaikka elukka onkin varsin vittumainen ja ärsyttävä, on se silti elämäni tärkein asia. Ainut, kenen vuoksi voin herätä kello 5:13, ja ainoa, kuka saa minut pois kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.