Kun kävin alkuvuodesta katsomassa Malinia, minulle kerrottiin, että se näyttää kiimansa hyvin selvästi, rakastaa oreja ja on varmasti helppo astuttaa. Ostotarkastuspäivänä poni oli juuri aloittanut kiimansa, mutta varsin kiva ja hyvinkäyttäytyvä. Seuraavana päivänä saavuimme Porvooseen, se kiima meni melko huomaamatta ohi. Parin viikon päästä alkoi silloisen tarhakaveriruunan naamalle ruikkiminen. Tilanne ei koskaan äitynyt tämän pahemmaksi, liekö syynä tuon ruunan täysi välinpitämättömyys kiimaista tammaa kohtaan, vai hyvin alhainen rasvaprosentti joka varmasti vaikuttaa hormonaaliseen toimintaan. Poni alkoi toukokuun alussa syödä myös Better Manners -yrttisekoitusta, joka alkuun tuntui lyhentävän kiiman kestoa.
Poni on edelleen syönyt kyseistä yrttiä aloitusannostuksella, noin desin päivässä, aina tähän kiimaan saakka. Viikko sitten ihanasta, seurallisesta ja kaikkeen mielellään osallistuvasta tuli hermoheikko huutaja, jonka päässä pyörii vain ihanat, ihanat pojat jotka odottavat tarhassa. Hyvänä päivänä saan ponin sentään laitumelta tarhan puolelle, kun se aloittaa huutelun -huonona päivänä tamma jumittaa laitumelle ja kutsuu uljasta prinssiä pelastamaan kamalan ihmisen kynsistä. Lähihistorian tallikäynnit ovatkin olleet harvinaisen mieltäylentäviä, etten sanoisi... Viime sunnuntain jälkeen emme siis ole tehneet mitään. Haavojen hoito, harjaus ja poni takaisin tarhaansa. Turha se on yrittääkään saada ponia kiinnostumaan minusta, jos sillä on vain lisääntymisaikeet päässään.
Järjetöntä, mitä yksi yö voikaan ponin ajatuksenjuoksulle tehdä. Olen useaan otteeseen katsonut peräjälkeen tämän ja edellisen postauksen videoita päätäni pyöritellen. Lauantaina uskomaton hevonen joka olisi kävellyt kanssani Kuuhun, sunnuntaina vähän muista syistä uskomaton hevonen joka olisi mieluusti lähettänyt minut Kuuhun. Malinin laumaan kuuluu useita tammojen päälle ymmärtäviä, ja kiipeäviä, ruunia, mutta yksikään ei ole osoittanut mitään kiinnostusta poniani kohtaan, pitävät varmaan niin kakarana. Kaksi ruunaa vastaavat Malinin huuteluihin, ja pikkuputte hakee tamman kainaloonsa heti kun sen tarhaan palautan -vaan niin se teki ennen kiimaakin.
Ponin seuraava kiimanhelpotusyritys on akupunktio, jota on minulle suositeltu. Yrttisekoituksensa poni saa syödä loppuun vaan uutta pussia en kyllä hae, en ole saanut ponia syömään mitään kuppiruokaa viikkoon, parina päivänä Malin on viitsinyt napsia heinää harjatessa. Se kuitenkin kerää mahaa siihen malliin, että laumansa seurassa kyllä syö. Ja käyttää väkirehuautomaattia reippaasti, parhaimmillaan 13 kertaa vuorokaudessa.
Jatkoa seuraa kunhan poni on leikkinyt neulatyynyä... Niin, ja mitä siihen orien rakastamiseen tulee, ponille kelpaavat vain kiltit pojat. Tallin suomenhevosori on iskenyt silmänsä pieneen arabialaiseen, vaan arabiponi juoksee vauhdilla kyseisen herran ohi -ihan liian raju tyyppi Malinille.
Tunnen tuskan. Ruusa oli myös nuorempana sellainen kiimap-se, että mistään ei tullut mitään. Sillä auttoi muutto tallille, jossa oli vain tammoja. Ei näkynyt kiimoja ollenkaan!
VastaaPoistaIlmeisesti myös ikä on auttanut, koska vaikka Ruusalle edelleen tulee pari kertaa kesässä sellainen kiima, että kuka tahansa tammakin kelpaisi, se ei mene ihan toimintakyvyttömäksi.
Tsemppiä!
Tällä vaatimuslistalla (joka ei oikeasti ole pitkä tai mahdoton, haluan pihaton jossa poni saa ruokaa) ei poikahevosvapaata paikkaa löydy. Sehän se paras ratkaisu varmasti olisi! Kasvattajallaan asui pelkkien tammojen kanssa, mutta pihan toisella puolella asuu ori parin ruunakaverin kanssa. Kiimat olivat sielläkin hyvin selkeät, ja viime syksynä, jolloin kiimojen kuulemma tulisi olla jo hyvinkin helppoja, tuo silloin 2-vuotias poni hyppäsi pihaton seinän yli päästäkseen ihanan orin luo. Toivon tosissaan, että ikä tekee tämänkin kanssa tehtävänsä. Tai joku muu, ihan sama mikä. Sitten joskus kun saan ponin omaan pihaan, siitä tulee piha pelkille tammoille. En tiedä mitä sitten teen jos poni pyöräyttää orivarsan, jos sinne saakka suunnitelmissa päästään. ;)
PoistaKiitos tsempeistä! Paljon olen tammojen kanssa toiminut, itse asiassa aina ennen Koota ja sen aikanakin ollut tamma tai pari melkeinomana, eikä niistä yksikään ole ollut tällainen, pahimmillaan vähän ruikkineet. Hohhoijaa.