Vauhti-Koo

Hierojalle käydessään kerrottuani, ettemme Koon kanssa ole omiaan kentällä nysväämässä, vaan painelemme reippaampia maastolenkkejä, hän koki tarpeelliseksi muistuttaa alku- ja loppukäyntien tärkeydestä, ja ettei voi vain painaa tukka putkella pitkin kyliä. Meidän normaalimaastolenkki on tietty kymmenen kilometrin reitti, jonka poni heittää vaikka autopilotilla. 2,5 kilometriä matkaa taitettuamme alamme ravailemaan, välillä taas kävellen, ja tietyllä suoralla laukkaamme 800 metriä. Sen jälkeen taas hölkkää ja käyntiä, ja viimeistään eräässä kulmassa käynnille, jolla taitamme loput 2,5 kilometriä. Tuohon uppoaa ylenesä aikaa tunti ja 40 minuuttia, joista tunti kävellen. Lenkki on tuttu ja turvallinen, peruslenkki itsessään on 9 kilometriä ja siihen saa 500 metriä lisää alkuun ja loppuun kiertämällä vasemman kautta. Tiedän suoraan heittää liikutuslistaani kilometrit ja kelloa katsomatta ajankin, ja jos poni on liian reipas, voimme kävellä tuon 800 metrin laukkasuoran takaisin ja ottaa toisen kirmailuvedon lenkille.

On kuitenkin myönnettävä, että alkaahan tuo lenkki tuntua kovin tylsältä. Poni ehdottaessaan kääntymistä toteuttaa sen aina vasempaan suuntaan, joten eilen suuntasimme ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle. Seuraavastakin poni meinasi, että voisimme jatkaa vasemmalle, kuin myös sitä seuraavasta risteyksestä. Ensimmäinen vie peltotielle jonka loppupään kuntoa en tiedä enkä jaksanut lähteä liukastelemaan, toinen vasemmalle käännös on Siinan tallin pihatie joten emme sinnekään lähteneet. Muutaman muunkin pihatien ohitettuamme Koo pääsi vihdoin kaartamaan vasempaan. 2,2 kilometrin kävelyn jälkeen poni nosti päätänsä ja kiritti askeliaan, totesin että antaa mennä vaan jos siltä tuntuu, ja ravasimme suoran päähän. Siellä ympäri, ravilla takaisin, ja poni oli jo kunnolla lämmennyt -sitä sai välillä pidättää ettei lähde revittelemään. Taas päädyssä ympäri, pieni herätys (ohjien käyttö kireämmällä) ja poni tiesi mitä tehdä. "Noni, mennään", ja poni ampaisi laukalle. Eilisen lenkki koostui siis 800 metrin suoran sahailusta + noista reilusta kahdesta kilometristä jonka talsimme sinne ja sieltä päästäksemme. Ensimmäisen laukkapätkän jälkeen ehdotin, josko hölkkäilisimme takaisin, mutta ratsuni oli edelleen pääntuuletusta vailla. 1,6 kilometriä laukattuamme oli todettava ponille, että nyt kävellään edestakaisin.

Laukkasimme vielä suoran toiseen suuntaan, ravasimme edestakaisin ja jäätyämme "väärään" päähän, kävelimme suoran päähän ja siitä takaisin tallille. Kilometrejä kertyi 12,4, joista jälleen reilut puolet (6,8km) käynnillä. Laukkalla matkasimme 2,4 kilometriä, eli kolme kertaa normaalilenkin verran, joten meidän mittapuulla tuon voi melkein laskea jo laukkamaastoksi. ;) Reissuun kulutimme aikaa tunnin ja 20 minuutin verran, josta taas melkein tunti kävellen.

Minkalta tuli viikonloppuna terveisiä Koolta. "Miks jätit mut tänne ton kaa"

Edellisen kerran tuolla suoralla laukkailtuamme Koolta kului molempien etusten sisäpuolen kannat turhan paljon, joten jännäten kipitimme talliin kaviotsekkaukseen. No, tällä kertaa kulumaa ei ollut ollenkaan. Sen sijaan poni oli kopsaissut etuvuohiskuoppiin takasillaan. Hups, täytynee ottaa taas putsit käyttöön vähänkin reippaammille maastolenkeille.

... ja juuri pestyiltä putseilta myös. Tämän takia Koo on juossut paljain jaloin viime aikoina.

Alkuviikon kävin hoitamassa Siinaakin, maanantaina pyörittiin hetki pellolla ja peltotielläkin, tiistaina Koon pestyäni pääsin Siinan luo niin myöhään että kävin vain harjailemassa tamman pitkän kaavan mukaan, ja kyllähän sitä karvaa lähti... Keskiviikkona ponit pääsivätkin sunnuntaina pohjoisesta perässäni ajelleen Jessin kameran eteen, näyttivät pikkunäytöltä jo ihan eriltä kuin meidän omat räpellykset -innolla odottelen noita kuvia! Kuvaussession vuoksi Koo oli taas hetken liehuletti, tänään olisikin päivän ohjelmassa letitystä.