Yksi liikaa?

Materiaalia olisi taas useamman päivän ajalta, videoiden sekä kuvien muodossa. Täällä ollaan kuitenkin viime viikot valuttu melkoisessa matalapaineessa. Olen varma, että tämä muutto oli surkein asia, mitä Koolle olisi voinut tapahtua. Olin varma, että entinen kiertolaisponi ottaisi tämän ympäristön vaihdoksen yhtä lunkisti kuin viime kesänä Bonazaan polttiaisia karkuun siirryttyämme. Tai sitä ennen Kivariin mentyämme, kun poni heittäytyi saman tien piehtaroimaan. Eikä sitä edeltävässäkään muutossa ollut Koon osalta ongelmia, lauman pomoruuna vain ei päästänyt muita hevosia ponin luo pariin viikkoon. Siirsimme Koon pois ratsastuskoululta, josta sen ostimme, 2006 syksyllä, neljän hevosen kotipihatalliin. Marraskuussa 2010 Koo muutti Kivariin, ja heinäkuussa 2014 Bonazaan, alunperin ajatuksena oli viettää siellä korkeintaan marraskuulle kunnes polttiaiset olisivat kuolleet, mutta jäinkin tallille töihin ja Koo jäi samalla terapiaponiksi. Reilu kaksi viikkoa sitten pakkasin omaisuutemme autoon ja hurautimme toiselle puolen maata, ponin kuori mukanani, vaan psyykkinen puoli taisi jäädä Joosepin, Tarmon, Ruutin, Sypen sekä Sandran luo. 

Kutina ei lopu. Ei mitenkään. Ponin naamassa alkaa olla enemmän reikää kuin nahkaa, korviin oli yhden yön aikana ilmestynyt vuotavat haavat. Histeciä menee kuin heinää, pimeään pihattoon vapaa pääsy ja loimi sekä huppu yötä päivää. Derfenit, joiden kulumista ei alkukesästä huomannutkaan, ovat loppumassa. 

Koo ei ole koskaan ollut näin kamala. Ei koskaan. Ei osaa olla yksin tarhassa, huutelee ja juoksee, kutiaa kun niin ahdistaa. Alkuun poni ei osannut seistä paikoillaan tarhan ulkopuolella, nykyään siltä osin poni on jo palautunut ennalleen, joskin järjetön säpsyily ei ainakaan toistaiseksi ole kadonnut. Ruoka-aikaan tai herkkuja antaessa Koo latoo Siinaa päin armotta. Ruunalle annetaan ruuat ensin, sitten Siinalle, ja poni lähtee varsan kupille. Varsa ei väistä, eikä todellakaan tarvitsekaan omilta ruuilta poistua typerän ruunan takia, ja poni maistattelee takakavioitaan. Poni, jonka en ole ennen nähnyt potkivan ketään, eikä kukaan muukaan ole moista todistanut.

Keskiviikkona lähdin mukaan klinikalle Siinan jalkoja kuvaamaan. Mitäs muutakaan sieltä löytyi kuin murtuma puikkoluusta, erittäin todennäköisesti potkusta aiheutunut, ja tuore. Pihatossa ei ole muita asukkeja. 

Vähän meinaa masentaa. Koolla on kiepsahtanut kuppi niin nurin, etten todellakaan usko että se palautuu omaksi itsekseen vaikka antaisi kuinka aikaa. Etenkään, kun Siina täysin ymmärrettävästi poistuu pihatosta ja Koolle olisi mahdollisesti tulossa uusi toveri tarhaan -lisää stressinaiheuttajaa sekä ponille että minulle. Mielenterveyden rippeet tipahtelevat kelkasta pois, VMP sanon minä. Tällaisia kuulumisia tällä kertaa, jatkan vaihtoehtojen punnitsemista ja palailen blogin ääreen kun olen viisaampi. Onneksi tiistaina saan kämppiksen kun haen PSEYltä kissan, saapahan ajatuksia pois eikä tarvi yksinään kyyhöttää iltoja ponia miettien.