Perillä ollaan

Torstai meni lähinnä pakatessa ja pestessä, aamupäivällä kävimme vielä viimeisen lenkin Koon, Sandran ja Lauran kanssa. Tulipahan todettua, että tuolla hevosella on muuten ihan törkeästi tavaraa, allaoleva oli illan saldo ja seuraavana päivänä yöksi kuivumaan jätetyt päälle...

Olimme kahdeksalta tallilla, loimen poiston ja riimun vaihdon sekä suojituksen jälkeen Koo pääsi pihalle laiduntelemaan.

Kävimme vielä yhdessä sanomassa heipat Joosepille ja Sandralle, kunnes oli aika kivuta trailerin kyytiin Sypen perässä.

Edellisen kerran poni oli tosiaan matkustanut vuosi sitten keväällä, joten ajattelin, ettei se nyt lähettämällä kyytiin mene, ja yritin kolmesti taluttaa ponia traileriin. Ehdin jo kirota mielessäni muutamaan otteeseen, kunnes jäin itse sillalle ja heitin narun ponin selän päälle. Tadaa, sinne se käveli ja matka alkoi ennen aamuyhdeksää.

Ensimmäinen pysähdys oli 260 kilometrin päässä Viitasaarella, jossa ponit mussuttivat omenan puoliksi, Koo hörppi vettä ja katseli maisemia puoliunessa. Vähän piti jäätelöitäkin maistatuttaa, että nesteytys ja viilennys pysyivät kunnossa.

120 kilometrin päässä Lahdesta pysähdyimme toiseen otteeseen tankkaamaan silloisen vetoauton, josta muutaman mutkan kautta Lahteen Takkulan ratsastuskoululle. Ponit pois kyydistä ja Koo sai taas laidunnella noin vartin. Trailerin vaihto meidän auton perään, Koo takaisin kyytiin (tällä kertaa suoraan lähettämällä, vähän mietti että niinköhän sitä viitsii tuohon koppiin mennä -tähän mennessä matkustustunteja oli takana seitsemän) ja matka jatkui uuden tallin omistajalle soitellen. Reilua tuntia myöhemmin saavuimme Porvooseen, jossa taas ensimmäisenä poni kyydistä mutustelemaan ruohoa ja ihailemaan shetlanninponeja. Melko pian tuikkasimme ruunan Siinan luo pihattotarhaan. Ponit haistelivat toisiaan pikaisesti, Koo kävi kiertämässä tilukset ympäri, kunnes löytyivät heinäpaalilta sulassa sovussa syöpöttelemästä. Siinan poistuttua makuuhallista Koo seurasi varsan perässä, ja kaviokkaat kulkivat majakkana ja perävaununa. Tavaroiden rahtaamisen jälkeen Koo poistettiin tarhasta ja vietiin suureen karsinaan viettämään yötä, että saa varmasti nukkua rauhassa pitkän matkan jälkeen. Koo hirnahteli Siinan perään, mutta jäi vieraaseen karsinaan rauhassa. Minka jäi vielä tallille minun lähtiessä selvittelemään asuntoasioita, eikä ponilla kuulostanut olevan mitään hätää.

(Tämä oli kai Minkan puhelimesta?)

En kyllä voi kuin hämmästellä ponin käytöstä, on se vaan tuhottoman fiksu otus! Viimeiseen kymmeneen vuoteen pisin Koon kulkema matka on ollut Ruukkiin ja takaisin, 80 kilometriä suuntaansa, vaan siinä poni taittoi 620 kilometrin matkan ilman ongelmia. Viitasaaren ABCn vesi oli ihan juotavaa, siinä missä konkari-Syppe ei suostunut dippaamaankaan turpaansa ämpärissä, ja tosiaan traileriin lastausaika mitattiin minuutissa, eikä tunneissa kuten joitain vuosia sitten. Ihana Koo.

Minulla ei muuten ole asunnossani sähköjä, joten saapa nähdä tuleeko tämä postaustahti sittenkään reipastumaan entisestä ainakaan hetkeen, tämän yön kun vietän 55 kilometrin päässä Porvoosta.