Ratsuruuna ja viisas varsa

Lauantaina Minka meni aamupäivästä tallille ja oli yrittänyt touhuta varsansa kanssa, vaan Koon kuppi meni tästä nurin ja Minka joutui laittamaan Siinan takaisin tarhaan ettei ruuna rysäytä aidoista läpi. Menimme illemmalla yhtä aikaa poneilemaan, ponien moikkauksen ja Koolta loimen poisoton jälkeen otimme Siinan käsittelyyn.

Siinan illan ohjelmana oli ohjasajo, Minka usutti minut kävelemään varsan perään. Talutin Siinan tietä pitkin kentälle, (hiekalle pääsee myös pihattotarhan läpi, josta tosin ei muita hevosia kuljeteta) kävelimme riimunnarun kanssa vähän molempiin suuntiin, kunnes kiinnitimme ohjat. Minka käveli vierellä narusta pidellen ehkä kierroksen, käskin päästää irti ja jatkoimme kahdestaan. Tavoitteena oli vain saada varsa kulkemaan ei-niin-mittarimatona, mutta alusta lähtien Siina kulki ihmeen suorassa!

Ohjasajotuokio oli lyhyehkö, jonkun kymmenen minuuttia pyöriskelimme ja kiemurtelimme. Yksi kulma oli melko hurja, ja Koo harvinaisen idiootti huudellessaan ja juostessaan. Lopuksi Siina pääsi vielä juoksemaan kentällä irti.

Seuraavaksi vuoronvaihto; Siina tarhaan, Koo hoidettavaksi, Minka leikkimään ponin kanssa ja minä kameran taakse. Ruunalle arvottiin ratsastuspäivä.

Koo oli aivan pöljä. Hirnua huuteli vaan menemään, ei meinannut millään alkaa keskittyä ratsuhommiin, oli niin hirveän kamalaa kun Sippe oli pihatossa syömässä. Vähitellen poni alkoi rentoutua, joskin virtaa oli kyllä paljon.

Liikkeiden puolesta ei yhtään näyttänyt siltä, että 19-vuotias poni olisi edellisen yön viettänyt karsinassa pitkästä aikaa, ja sitä edeltävän päivän seissyt trailerissa. Niin oli askel kevyt!

Vähän oli ilmeisesti raskas kädelle, mutta ei kaiketi mikään hirveän kamala kun kuski ei kieltäytynyt ratsastamasta toistamiseen.

Loppukäynnit kävimme kävelemässä metsässä, poni oli urhea eikä kyttäillyt mitään. Laamaili vaan ohjien perässä. Tuolla on kyllä kivat mäkiset autottomat maastoreitit, jotka lähtevät aivan tallin pihasta!

Sunnuntaina ajelimme tallille heti aamusta. Samalla ruksasin listalta pois ensimmäisen autolla ajon Porvoossa -aivan erilaisella ja huomattavasti isommalla autolla kuin olen tottunut ajelemaan. Hengissä selvittiin, eikä edes yhtään vaaratilannetta aiheutunut!

Koo on tykästynyt naapuritarhan russtammaan ja suokkiruunaan, mutta saa aina Simpeltä lähdöt jos menee aidalle tekemään tuttavuutta. Ruuna onkin ihan tossun alla, veikkaan (ja toivon) sen kuitenkin laittavan kakaran ruotuun kunhan kotiutuu kunnolla.

Hetken pihalla pyörittyämme etsimme käsiimme henkilön josta oli kerrottu, että hän voisi auttaa Siinan ajohommissa, ja sovimme lähtevämme heti pikimmiten ajelemaan. Otimme Siinan varusteet esille, hain varsan tarhasta ja säädimme valjaat sekä suitset oikean kokoisiksi, jolloin tukihevonen omistajineen joutui odottelemaan meitä -olisihan nuo tietenkin voinut säädellä jo edellisenä päivänä, mutta eipä käynyt mielen vieressäkään. Matkaan lähdimme niin, että Minka hyppäsi nelivuotiaan Toon kärryille ja minä sekä Toon omistaja Siinan taakse. Koko reissu meni mitä loistavimmin! Too oli varsin rento ja rauhallinen turvahevonen, joten Simpellä ei ollut mitään hätää eikä ongelmaa. Tallilla purimme varsan Toon lähtiessä pidemmälle reissulle sekä juotimme melassivedet. Lopuksi vielä pesulla käynti, jonka jälkeen Siina tarhaan ja Koo ulos.

Tällekin kertaa arpoutui ratsastuspäivä, lauantaista erotuksena se, että Minka jäikin kameran taa minun kiivetessä kyytiin. Koo jaksoi taas huudella ja olla typerä, joten luovutin kunnon ratsastelun kanssa ja nakkasin suitset pois. Jostain syystä kaulanaru/ilman varusteita -ratsastellen poni rentoutuu aina lähes heti ja on paremmalla työmotivaatiolla varustettu, niin kävi tälläkin kertaa. 

Tovin höntsäiltyämme ruuna riisuttiin vermeistään ja päästettiin juoksentelemaan. Tarhassa niin sievää leijuntaravia esitellyt poni olisi nyt huomattavasti mieluummin mutustellut aitojen alla kasvavaa ruohoa entä kirmaillut, mutta olipahan ainakin kuulolla ja vaihtoi askellajeja jotakuinkin niillä äänillä, millä ponin saa hinauksessa ollessa vaihtamaan vaihdetta suurempaan tai pienempään.

Lopuksi yritin vielä lahnaantunutta ponia yrittää saada temppuilemaan, vaan varsin laiskaa menoa oli.

Tallilta Tokmannin kautta Minkalle kurvailtuamme lähdimme lähes suorilta Loviisaan kauden päätösraveihin, joissa vierähti hyvä tovi ja suljin lauloi melkoiseen malliin. Jos tätä sattuu joku Loviisassa juosseen hevosen omistaja tai tukijoukkolainen lukemaan, niin kuvia voi kysellä tuntomerkein varustettuna ollila.reetta@gmail.com 

Sh-t Ahon Taika, lähtö 1

Lähtö 9