Ratsuponin kärryäksidentti

Emme suosittele kypärättä ratsastamista. Kuvien kuski on täysi-ikäinen ja on täten päätäntävallassa mitä päälleen tekee.

Eilen Sofia tuli illan yllätysvisiitille tälle kylälle, ja eksyipä samalla muuan Kooponin kyytiinkin. Ruuna oli alkuun ihmeissään kun Sofia keräsi ohjat, eipä tuolla ole varmaan vuoteen ratsastettu tuntumalla. Kummastelujen jälkeen kameran edessä olikin varsin pätevännäköinen ratsukko, joskin kuski jaksoi muistutella kuinka poni tuntuu lähinnä shettikseltä.

Väliin poni väläytteli niin hienoa liikettä, ettei allekirjoittanut voinut kuin nauraa. Kaikki askellajit läpikäytyään tultiin lainaamaamme edestä kohottavaa geeliä pyytelemään takaisin että Jooseppi pääsee maastoon, joten Sofia sai laskeutua ponin kyydiltä ja Koon kouluponin leikkiminen päättyi siihen.

Poistimme satulan ja suojat pihalla tallissa olleen ruuhkan vuoksi ja toin tullessani mukana valjaat sekä taskut täynnä herkkuja. Sofia talutti ponin parkkipaikalle, vedin kärryt vähän mutkittelevan ponin perään ja lähdimme liikenteeseen. Ensiksi sama kierros jonka poni oli jo kulkenut, eli tien kautta tallin pihatieltä toiselle, ja koska tämä meni niin loistavasti, kävimme vielä kävelemässä Cavadeoksen lenkin. Poni kulki pitkää, reipasta käyntiä ihan mahdottoman rennosti, takaisin tallin pihalle saavuttuamme vedin taas kärryt pois ja poni pääsi loimituksen jälkeen tarhaan.

Tänään menimme Lauran kanssa kahdeksitoista tallille, harjasimme ponin ja laitoimme valjaat selkään. Poni pihalle, kärryt ei yhtään kiemurtelevan ponin perään ja sidoin toiselta puolelta aisaremmin kiinni. Koo nykäisi sentin eteenpäin, pysähtyi sekunnin sadasosaksi ja ampaisi täyteen laukkaan. Laura roikkui hetken narussa, itse en ehtinyt edes miettiä ketjunarusta tarraamista kun poni oli jo kirmannut matkoihinsa. Koo juoksi ympäri tonttia, tai lähinnä ympäri hevosten tarhoja. En voinut kuin tokaista "se oli siinä" ja odottaa, että aisaremmi antaisi periksi. Kärryt hakkasivat aitoihin ja toivoin, etteivät laudat irtoaisi ja seuraavaksi pihalla juoksisi laumallinen hevosia vauhkona. Tallin omistaja oli jakamassa heiniä hevosille, joten Koo törmäsi heinäkottikärryihin ensin kerran, kiersi vielä muutaman kierroksen ja törmäsi kottikärryihin toisen kerran, jonka ansiosta kärryt irtosivat perästä, pyörähtivät ympäri ja Koo pyörähti 180 astetta takaisin tarhoille päin. Tallin omistaja juoksi ponin luo, otti kiinni ja juoksimme Lauran kanssa kauempaa paikalle. Kaikki 370 kiloa tärisivät kaviosta korvanpäihin, poni ei tuntunut saavan happea ollenkaan, sieraimet lautasen kokoisina ja silmät tippumaisillaan kuopistaan. Molemmissa takasissa nahkat pois pieniltä ja suuremmilta alueilta, vatsan alla karvattomia kohtia ja oikeassa reidessä "viilto", jonka arvelimme olevan seuraavana päivänä kipein, kun lihas oli selvästi ottanut osumaa vaikkei iho rikki ollutkaan. Laura otti ponin, minä kärryt ja poistuimme metsän rajasta. Käytimme ponin vielä kärryjen lähellä, pitkän tovin odoteltuamme Koo uskalsi ottaa namin kopan vierestä, mutta lähdettyäni vetämään kärryjä paikoilleen poni pomppasi taas taaksepäin eikä suostunut lähentymään liikkuvia kärryjä. Varusteiden purkamisen jälkeen poni lähti tallin taakse kylmäykseen. Ennen kotiinlähtöä otin kuvat kärryistä ja koneelle päästyäni laitoin myynti-ilmoitukset useampaan Facebookin ryhmään.

Kävin illalla kylmäämässä jalat toiseen kertaan, oikea takanen oli kerännyt nestettä ja lämpöili vuohisnivelestä, vasemmassakin oli turvotusta tunnettavissa etujalkojen ollessa kuivat itsensä. Tallin omistaja ihmetteli, että ponilla on vielä neljä toimivaa jalkaa, sen verran kamalaa ryskettä tuo oli.

Turhauttaa. Vuoden totuttelimme kärryihin, sitä ennen viisi vuotta ohjasajoon sekä renkaan ja aisojen vetämiseen. Tämän hitaammin ei juuri olisi voinut edetä. Eilen poni oli niin rento, että ehdin jo haaveilla pääseväni ajelemaan tämän kuun aikana. Mutta kuten Laurallekin sanoin, mieluummin poni kilaroi nyt, entä kun olisimme olleet jo pidemmällä. Yksinään ajelulla hevosreitillä. Ja totta on, että tässä olisi voinut käydä paljon, paljon pahemminkin. Jos jo rikkoiset takavuohiset saivat lisäkulumaa, se on pientä verrattuna siihen, ettei ponilla enää olisi koko jalkaa. Nyt pitää vain opetella tykkäämään ratsastamisesta niin ikääntyvä poni saa liikettä, ja toivoa, että tulevalla tallilla on kivat maastot ja mieluusti uittopaikkaa tai kiipeilymäkiä lähistöllä... Mutta faktaa on, ettei tuosta tule enää turvallista ajoponia. Mitenkään.