Eksyin tänään isän ja veljen pelikoneelle kuvankäsittelyn merkeissä, joskaan en saanut kuin kahden viimeisimmän päivän tuotokset läpikäytyä, kunnes epätoivo ja -varmuus iski. Kertokaa ihmeessä jos tämän postauksen kuvat ovat aivan erinäköisiä kuin blogissani on aiemmin ollut, nämä meinaan näyttävät aivan eriltä tuolla pelikoneella kuin tällä minun lainaminiläppärilläni. Muun muuassa ihan järjetön kasa merihevoskuvia jäi edelleen läpikäymättä muutaman viikon takaa, ne ovatkin kaikin puolin vaativampia käsitellä kun en itse ole niitä ottanut.
Maanantaina suuntasimme Lauran kanssa tallille, alkuperäisenä ajatuksena käydä Koon ja Sandran kanssa mahdollisesti viimeinen yhteislenkki. Sandralla oli kuitenkin ensimmäinen asiakaspalveluhetki lähes pariin kuukauteen juuri siihen aikaan kun tallille kiireehköllä aikataululla saavuimme, joten Koon harjailujen jälkeen Laura otti Saga-koiransa ja minä Koon narun, tallin pihalle reittiä sumplimaan. Jalat veivät meidät Terapiamäelle, jossa oli ensimmäinen Sagan kuvausoperaatio eli Koon syömishetki.
Seuraava stoppi oli varsin puskittuneella entisellä turkistarhalla, jossa Koo sai taas vaihteeksi syödä ja aina välillä ihmetellä maailman menoa ruohonkorret suupielistä roikkuen. Sagan kontoille laskeutui taas virallinen malleilu.
Kahden stopin jälkeen kello alkoi näyttää lukemia, joiden mukaan oli parempi palailla vähitellen tallille -varsin verkkaisen lenkin pituudeksi tuli siis puolisentoista kilometriä, joka on neljäsosa meidän pikalenkistä ja kuudesosa normaalilenkistä. Hups. Tallilla Koo valjastettiin ja poni sai ensimmäistä kertaa kärryt perään tallin käytävän ulkopuolella, eli siis kentällä Lauran hoitaessa pysäytykset, liikkeellelähdöt ja namittamiset, minun ja Veeran kävellessä molemmilla puolin aisoista kiinni pitäen. Aisojen "yli" vetäminen oli vähän hurjaa, mutta kylkiin koskemiset eivät aiheuttaneet mitään reagointia. Kävellessä kolisevat ja rämisevät kärryt olivat vähän epäilyttävät myös, vaan urhoollisesti poni käveli pätkissä yhden sivun, vedin kärryt pois, ponille hurrrjan isot kehut, loimi päälle ja tarhaan.
Tiistaina pakkasimme Serafiinan puoliomistajan kanssa pikkutammat traileriin ja hurautimme parinkymmenen kilometrin päähän hänen mökilleen. Sandra ja Serafiina lähtivät ainakin heinäkuuksi laiduntamaan jo viime kesäksi tutuksi käyneeseen paikkaan, kolmen lampaan naapureiksi. Ylläolevasta kuvasta päätellen Sandra ehti lihoa puolessa tunnissa 50 kiloa -en ihan oikeasti tajua miten se näyttää noin lihavalta, kun kyseessä on (oli) kuitenkin kääpiöksi harvinaisen solakka yksilö.
Ponit eivät huomanneet lampaita ennen iltaa, jolloin vahtivuoroon jääneeltä tuli viestiä, että Sandra oli karannut bongattuaan määkit hänen lähdettyä taluttamaan poneja, ohessa oli myös kuva kahdesta pallerosta silmät lautasen kokoisina tuijottamassa lammaslaitumelle. Nuo lampaat ovat kyllä ihan mahdottoman hurmaavia otuksia, heti aidan takana määkimässä jos huomaavat kaksijalkaisten liikehdintää. Alla oleva musta lambi, jonka nimen unohdin, oli kaikista rohkein ja juoksi vaikka syliin saakka.
Sain kutsun käydä poneilemassa niin paljon kuin haluan, valitettavasti en ole kuitenkaan vieläkään saanut ajokorttia joten kulkeminen on kovin hankalaa. Koo sai myös kutsun laiduntamaan, ja ajatuksenani olikin että kunhan tuon ajokoulutuksen saa siihen malliin että ponilla on ajettu ilman taluttajaa, saa se lähteä laitumelle vaikka muuttopäivään saakka.
Kutinakuulumisia vielä loppuun; jos olen oikein pysynyt laskuissa, poni ei ole hangannut viikkoon. Tämänpäiväinen aamuHistec oli jäänyt saamatta kun yötäpäivää tarhaavia hevosia ei ilmeisesti kuppiruokita enää kuin iltaisin, joten kauhulla odottelen kuinka pahasti kutiseva poni on huomenna vastassa -tänään nimittäin loppui puolentoista vuorokauden sadejakso, joten ötököitä on ihan kiitettävästi ja vähän enemmänkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.