Hengissä edelleen!

Aivan mahdottomasti kaiken maailman häppeninkiä ollut viimeaikoina. Olisi miljoona tarinaa kerrottavana ja tuhansia kuvia esiteltävänä (no, ehkä läpikäymisen jälkeen niitä on kymmenen, eikä tarinoitakaan välttämättä romaaniksi saakka) mutta vieläkään ei ole sopiva hetki siihen. Tätä postausta puhelimella kirjoittaessani istun OnniBussissa kohti Helsinkiä, josta matka jatkuu lauantaiaamuna kohti Lontoota ja sunnuntaina olen perillä kohteessani, Brightonissa. Ei, siellä ei ole mitään festareita nyt, (paitsi ruokafestarit! Siellä ajattelin kyllä joku päivä käväistä) minulla ei ole siellä tuttuja eikä oikeasti järkevää syytä visiitille ole. Haluan vain nähdä paikan, josta olen kuullut paljon ja josta tulee mm. maailman parasta musiikkia. Takaisin kotona olen seuraavana perjantaina, vain kääntyäkseni marsun ja koiran luona suunnaten seuraavaksi napututtamaan kuvaa nahkaani.

Tosiaan, blogiin saakka ei aikaa ole millään löytynyt vaikka kovin olisin halunnut ja tosiaan materiaaliakin löytyisi. Mutta tästä se taas kohta lähtee, torstaina loppuivat työt ja olen nyt kesälomalainen ennalta arvioimattoman ajan. Koo-ponnyn työnteko vasta alkoi ruunan tienatessa yhä isomman osan tallipaikastaan, ja poni onkin päässyt viimeisen parin viikon aikana toimimaan useamman asiakkaan ensiravien ratsuna. Ratsastusterapeuttimme on yhä ihastuneempi tähän otukseen, ja lähes jokaisen terapian jälkeen toteaa, että tämä poni on kyllä ehdottomasti tallin paras ratsu tälle asiakkaalle. Ja vastaavasti ruunalta on poistettu hankalampia asiakkaita, joilla ei esimerkiksi riitä tasapaino jotakuinkin suorassa istumiseen, ja nämä asiakkaat on siirretty takaisin tallin poneille.

Sandraa olen liikuttanut edelleen niin usein kuin millään ehdin. Poni on päässyt toimimaan asiakkaillakin kärryponina, ja ai että tuo viisivuotias vaan osaa olla viisas eläin! Minun kanssa, etenkään jos on vielä poniseuraa, Sandra ei kävele kärryjen edessä vapaaehtoisesti askeltakaan. Kun kärryihin istutetaan viereeni pikkulapsi, poni kulkee juuri sitä askellajia juuri sillä temmolla kuin siltä pyydetään. Eräällä lenkillä pistin huomiolle, että poni ei nostanut kuin vasemman laukan -se kyllä nousi varsin nätisti "imutuksesta". Jätimme metsälenkin kesken ja jäimme pyörimään läheiselle parkkipaikalle. Ensiksi vasempaan kierrokseen, asetus, "imutus" ja vasen laukka nousi. Kiemurtelua ja suunnanvaihto oikeaan, taas asetus, imutus ja nosto. Oikea laukka. Jee! Eipä ollut hankalaa tämäkään, ja kyseisen minitreenin jälkeen poni on nostanut joka kerta pyytämäni laukan.

Erään kerran ajettuani Sandralla jo useampana päivänä peräkkäin päätin varustaa Koon, hypätä sen kyytiin ja napata kirjavan käsiponiksi. Kerran tai pari aiemminkin olemme näin olleet liikenteessä, ja matka sujuikin varsin kivasti, joskin melko verkkaiseen tahtiin. Vanhalle autotielle päästyämme ja vähän matkaa hölkkäiltyämme käänsin ponit ja karautimme laukkaan -reippaaseen, mutta molemmat ponit lapasessa. Kaikki sujui varsin hyvin, kunnes Koo pomppasi sekunniksi reunempaan Sandraa päin, tamma väisti ja jatkoi samaa uraa eteenpäin, kiertäen erään männyn toiselta puolelta. Koo ei tietenkään puolessa sekunnissa pysähtynyt, joten päästin Sandran irti. Tamma huomasi vapautumisen heti, juuri kun sain jalkani koskemaan maata oli Suttura jo ohittanut meidät ja laukkasi häntä kaarella tallia kohti. Hetken aikaa talutin Koota, kunnes hyppäsin takaisin kyytiin ja huusimme vuorotellen Sandran perään. Ei näkynyt valkoisesta takapuolesta enää vilaustakaan, sahasimme pitkin Virpiniemeä ja karautimme aina vaan takaisin tallin pihaan. Ei mitään ääntä, ei vilaustakaan, olin aivan varma että pieni poni olisi kintut katkenneena ojan pohjalla. Kolmannen kerran tallilta poistuttuamme mietin, että olisikohan Sandra juossut talliin sisälle, käänsin ratsuni ja länkkärifilmien tavoin laukkasimme ohjat hölskyen tallille, ravilla ovesta sisälle ja siellähän se, ruokaa metsästämässä. Eipä tosiaan tullut jostain syystä ensimmäisenä moinen mieleen, muut tallin hevoset karatessaan jäävät pihalle juoksuttamaan tarhalaisia. Koo sai ihan superhyperkiitokset, on se vaan niin fiksu ja mutkaton tyyppi kun tilanne moista vaatii. ♡

Aiemmmin samana päivänä nykäisin ponilta etukengät pois, ja taas saa vuolla neljän päivän välein jos haaveilee pitävänsä sorkat kurissa. Tänään ruuna pääsi vuoden ensimmäiselle pesulle ja viettää ainakin tämän viikon ötökkätamineissaan että saan edes siltä osalta mielenrauhan. Poni on kyllä varmasti hyvässä hoidossa hoitajansa käydessä tämän loppuviikon ja siskoni hoitaessa alkuviikon.