Sandra oli reilun kaksi kuukautta ajelutauolla, edellinen kerta kun tosiaan sijoittui elokuun lopulle. Tänääneilen tiistaina aamutallissa karsinoita siivotessani kärryjen toinen rengas tuotiin takaisin paikattuna ja täytenä, ja asiahan oli sillä selvä; Suttu tulisi pääsemään ajelulle, kunhan saisin karsinat siivottua. Satuin lukemaan Marjutin postauksen poniajelultaan, ja mietin, että noinkohan menee meidänkin ajelu -Sandralla on kyllä jonkin verran ratsasteltu, se on toiminut talutus- ja terapiaratsuna, sekä olen ohjasajanut aina kun olen ehtinyt. No mutta, päivätallin jälkeen poni käytävälle harjattavaksi ja varustettavaksi.
Poni ulos tallista, pihalla kärryjen kyytiin ja matkaan! Tallin pihassa tamma oli vähän tahmeahko, mutta Hiittikujalle päästyämme askel reipastui. Ohitimme Cavadeoksen ja poni jalkojen koskettaessa hiittilenkin pohjaa se lähti. Aivan järkyttävää tykitystä! Tykkään että hevosella on menohaluja ja mieluummin jatkossakin jarruttelen kuin kannustan tätä ponia, joten annoin sen ravata kerta halusi. Laukalle heittäessään päätin kuitenkin hidastaa ponia, josta tamma suivaantui ja alkoi pukitella. Pysäytys ja uusintayritys, muutaman kerran Sandra koitti vielä laukata ja pukkasi turhautumistaan, vaan lopulta tyytyi kohtaloonsa.
Pari päivää jatkuneista sateista johtuen hiittilenkin pohja oli melko raskas, ja jalkauduinkin kärryiltä kävelemään joksikin aikaa, ettei poni turhan paljoa väsähtäisi -haluan ehdottomasti pitää ajeluhommat tälle mukavana. Suuntasimme siis suorinta reittiä raviradalle. Matkalla tuli vielä vastaan kaivinkoneita ja muita, joiden ohituksessa talutin ponia, vaikkei se sanonutkaan niistä(kään) mitään. Raviradan varikolle päästyämme huomasin, että radalla oli muuan lämminverinen hiittihommissa, ja ristinkin sormeni, ettei Suttu aiheuttaisi mitään hämminkiä. Lähdimme kiertämään rataa lämminveristä vastakkaiseen suuntaan eli oikealle, sillä ajattelin, että ponin on ehkä helpompi suorittaa ohitukset edestä kuin takaa. Löysimmekin sisäradalta koskemattoman pinnan jossa kärryt rullasivat kevyesti perässä, ja ei kun matkaan! Vähän oli ongelmia saada poni kulkemaan suoraan ja olemaan keilaamatta matalia tolppia, kun tuollainen miniotus kääntyy niin nopeasti verrattuna Mailaan. Ensimmäisen kerran lämminverisen juostessa ohi Suttu pysähtyi, mutta jatkoi matkaansa pienestä maiskautuksesta. Takasuoralla poni kipitti jo ihan mieletöntä vauhtia, kyllä harmittaa, ettei tällä kilpailuoikeutta ole! Aivan tasaista ei vauhti ollut ja poni vähän kyttäsi reunoilla olevia asioita, mutta toinen ohitus sujui jo täysin ongelmitta. Viimeisessä kurvissa poni taas otti kintut allensa ja suihkaisi. Kävimme vielä taittamassa vähän matkaa etusuoralla ennen tallille kääntymistä, josko ei poni koskaan alkaisi punkemaan varikolle luvatta.
Radalta lähdettyämme tuli vastaan vielä toinen lämminverinen, muutama henkilö- ja pakettiauto sekä tuo sama kaivinkone. Kaikki ohitimme tällä kertaa kärryiltä, eikä poni sanonut mistään mitään. Loppu kotimatka sujuikin sitten maastakäsin. Ei voi oikeasti kuin ihmetellä Sandran järkevyyttä! Ensimmäinen ajolenkki muualla kuin kotikentällä ilman turvaponia koskaan, ensimmäistä kertaa raviradalla koskaan, eikä tarvinnut kertaakaan taluttaa jumittavaa ponia -johon olin varautunut heti alusta lähtien.
Alunperin otsikon piti olla ponit aisoissa, ja tarkoituksenani oli käydä ajelemassa Mailalla ja ohjasajaa Koo. Sandra pääsi kuitenkin lenkin jälkeen suihkuun, ja karvamammutin pesussa hurahtikin hyvä tovi ja päädyin lähteä kotimatkalle Sandran ruokittuani. Koon kärryt ovat edelleen talomme pihalla, (ellei niitä ole joku varastanut, hups, en ole käynyt aikoihin katsomassa...) pitäisi vähitellen päättää, millä ja miten ne tallille kuskaan, että saisin tuonkin projektin edistymään. Tietääkö joku, mistä mahtaisi saada A-ponille leveän pitkäliinaisen suoran rintaremmin? Yhden olen löytänyt, vaan sillä mahtaa olla hintaa turhan paljon sunnuntaiajeluponille. Tai jos joku on bongannut edulliset valjakkovaljaat myynnissä, nekin kiinnostaisivat!
Loppuun vielä muutama näitä Jessin ottamia upeita kuvia! Varsinainen postaus tulee joskus myöhemmin. Nyt on muuten varmaan pari viikkoa vähän hiljaiseloa, sillä minut tuikattiin iltavuorolaisesta aamuvuoroon, joka tarkoittaa kahden viikon koomaamista -en todellakaan ole aamuihmisiä, ja jos joudun heräämään aikaisin, en saa iltapäivästä enää mitään tehtyä... (nimimerkillä "I just took a nap"... Vähän ehkä venähti. No, onneksi huomenna sentään menen vasta iltavuoroon.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.