keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Näy.

Vaikka muiden turvavarustusten, kuten kypärän, turvaliivin sekä turvakärjellisten kenkien, käyttö on osaltani oikeastaan aina ollut puuttellista, heijastinten kanssa on ollut toisin. Mieluummin käärin ponin huomiväreihin ja heijastiviin pintoihin, entä katselen sitä auton katosta läpi menneenä. Maila ei ole kanssani poistunut pihasta ilman heijastinriimua ja jalkaheijastimia sitten kesän, jos muutamaa keskipäivän valoisaan aikaan tapahtunutta urheilusuoritusta ei lasketa. Koo on paremmin lapasessa eikä hötkyile esimerkiksi ravihevosista yhtään, mutta kääriytyy sekin oikeastaan poikkeuksetta heijastukseen. Viimelauantainen kävelylenkki Janitan ja ponien kanssa ei ollut poikkeus.


Ostoslistan kärjessä onkin toinen heijastinrintaremmi sekä vastaavanlainen riimu kuin Mailalla on kuvissa päässä, sekä vilkkuvaloja. Itse en tykkää yhtään otsa- tai taskulampuista, varsinkaan hevosten kanssa liikkuessa, mutta meilläpäinkään valolliset autot eivät ole ainoita liikkujia minun ja ponieni lisäksi. On pyöräilijöitä, kanssahevostelijoita, koiran ulkoiluttajia ja muita -joilla ei välttämättä ole valoa, jonka keilaan heijastimet osuisivat.


Listani kallein ostos yliviivattiin onnekseni sunnuntaina, kun ajoimme pihaan reilun sata heppaa. Uhkasinkin ponia, että nyt jos sairastut niin läskisoossiksi joudat, joten eiköhän se sitten eilen aamutallissa tervehtinyt minua punaisella, turvonneella ja vuotavalla oikeanpuoleisella silmällä. Aamupäivän aikana turvotus kuitenkin laski, silmä ei missään vaiheessa ollut kipeä, ja päivällä äidin tuotua puhdistusainetta oli turvotus jo lähes sulanut. Tänään aamutallissa silmä oli jo ihan normaali -onnekseni siis siinä oli vain roska, eikä tulehdusta tai muuta mukavaa. Mitähän muuta... Punnitsen nyt vaakakupissa naulakenkien ja bootsien välillä, en tosissaan tiedä kumpaan rumbaan lähden. Tulisi nyt ihan oikea talvi ja kinokset, (kuvassa näkyvä pieni peite on tosiaan jo kadonnut ja vaihtunut jäätikköön, tosin tuo Terapiamäki on ihan kunnossa -sinne ei vain pääse mistään, kun tiet ovat peilijäällä) pärjäisi pallero liukastelematta paljainkin jaloin. Tai no, en ole sen nähnyt liukastuvan vielä kertaakaan, mutta Koon tämänpäiväiset terapiat tyrkättiin hokillisille poneille. Sain muuten tällä viikolla vuoltua ponien kaviotkin, jee, eilen Sandra ja muistaakseni tiistaina Koo.

Sitä vielä, että hiljaiselo jatkuu edelleen. Harmittaa niin vietävästi, blogi-innostus olisi huipussaan ja pyörittelen jatkuvasti postausideoita päässäni. Mutta kiirettä pitää ainakin parin viikkoa vielä, ja jos joku päivä ei kiirettä olekaan, mieluusti sen käytän nukkumiseen. Niin, ja toivottavasti viikon päästä pääsen auton rattiin, noihin opiskeluihinkin toki hurahtaa oma aikanasa. No mutta, vapaaviikko töistä lähestyy koko ajan, silloin taas kone aukenee useammin ja olen tallilla valoisaan aikaankin tekemässä jotain ihan muuta kuin siivoamassa karsinoita tai taluttamassa terapioita.

4 kommenttia:

  1. Myös autoilija kiittää :) Just jokunen viikko sitten ajelin niillä suunnilla ja näin kyllä tien reunassa heijastinliiviin pukeutuneen jalankulkijan, mutta vasta kohdalla huomasin, että vierellä käveli hevonen. Onneksi heppa ei sanonut mitään, vaikka en ollut hidastanut vauhtia tarpeeksi kun en sitä ollut nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isä kertoili lähes vastaavan tarinan; oli tulossa hakemaan tallilta, ajoi hevosreitin "yli" risteyksessä ja vasta kohdalla näki ihmisen hevosineen, jotka olivat onneksi huomanneet auton (valot). Taluttajalla oli heijastinliivi, mutta ihmisen pysyttyä täysin paikoillaan ei se osunut valokeilaan kun sen verran tien sivussa olivat. Hevosella ei ollut mitään heijastavaa. Siinä on todellinen vaaratilanne, jos tuollainen heijastamaton hevonen riistäytyy käsistä pimeällä, etenkin kun Virpiniemen hevosalueen valaistus on mitä on ja missä on... Ei kyllä tule tuolla(kaan) mieleenkään lähteä liikenteeseen ilman heijastimia, edes Koon kanssa, vaikka pitäisi jokaisen siellä liikkujan tietää, että hevosiakin on liikenteessä.

      Poista
  2. Mä kanssa vuoraan hevosen ja itseni heijastimiin ympäri vuoden. Kesälläkin ratsukko häviää tienvieruspuskiin aikaa hyvin ilman huomiokeltaista/-pinkkiä, varsinkin illemmalla kulkiessa. Vie ehkä vähän enemmän aikaa varustaessa, mutta halpa lisä henkivakuutukseen :) Hevosella aina vähintään heijastinrintaremmi, jalkaheijastimet/heijastinbootsit ja häntäheijastin, itelläni jaloissa jtn jos talutan ja heijastinliivi. Oikein pimeällä kulkiessa lisäksi tulee otsalamppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän heijastinarsenaalia olen katsellutkin, varsin kattava! Ja toimiikin vielä, kun eivät vain kaapin perällä nökötä. ;) Tuo on kyllä totta, pitää itsekin ottaa tavaksi laittaa vähintäänkin heijastinliivi ja ponille jotain myös kesällä. Vaikka toki heijastimia asianmukaisesti käyttäessäkään ei kaikilta vaaratilanteilta kanssaliikkujien kanssa välty, uskon, ettei etenkään hevosen kanssa liikkuessa heijastimista ja huomioväreistä ole koskaan mitään haittaa. Tosiaan, muutamalla kympillä saa jo melko kattavan setin hankittua, (riimu, rintaremmi, joka jalkaan + liivi irtoaa alle kahdenkympin) eikä heijastimia turhan usein tarvi uusia. Koolta on 8,5 vuoden aikana tippunut metsään tai muuten kadonnut kaksi jalkaheijastinta, ja esimerkiksi kuvassa näkyvä rintaremmi, osa jalkaheijastimista sekä Mailalla oleva loimi ovat tosiaan kohta vuosikymmenen vanhoja -edelleen heijastaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.