Armotonta angstausta koska kesäihottuma

Varoitan jo tässä vaiheessa; kuvat voivat järkyttää herkimpiä katsojia. Ja valokuvaajia. Ja kuvafriikkejä.

Kesäihottuma, tuo Saatanan lahja hevosmaailmalle. Oikeasti. En vain keksi mitään lievempää ilmaisua kyseiselle taudille, en ainakaan tällä hetkellä. Aloittakaamme eilisestä.

Tulen tallille, ja jo ovella Elli ja Veera sanovat, että älä mene katsomaan poniasi. "Joojoo oli se eilenki reikänen", ja hetken päästä talutan ponia talliin -ja manaan kaiken mahdollisen alimpaan mahdolliseen koloon. Ponille päitset ja naru naamaan, minä ja Veera kyytiin (apua, ylitimme juuri ponin painorajan, ja minulla on ihan oikeasti huono omatunto tästä vieläkin!) ja kohti kotiani. Tosin jo alkumatkasta piti irroittaa naru päitsistä ja siirtää se kaulalle, koska ei matkantaittamisesta, tai lähinnä ponin ohjaamisesta muuten tullut yyyhtään mitään. Oikoreittiä kotipihalle, jossa poni laidunsi hetken, ja kävin hakemassa sisältä shampoota, vauvaöljyä ja pari pyyhettä.

Tallilla öljysimme Veeran kanssa ponin vauvaoljyllä, vuolin etukaviot ja pesimme hevosen läpikotaisin yrttishampoolla, joka olikin ensimmäistä kertaa testissä. (8 in 1 Herbal Shampoo -Kärkkäiseltä koiraosastolta -50% eli muutaman euron purkki. Koo on about aina pesty joko Probilla/Pioneerilla [sopii kaikille ihmisistä norsuihin] tai koirashampoilla -sille on kerran ostettu ihan ikioma aloe vera-heppashampoo Ruotsista.) Pesun ja kuivauksen jälkeen poni hukutettiin erinäisiin rasvoihin, jotka esittelen myöhemmin, ja poni päästettiin loimitettuna takaisin pihalle.

Välissä tasan 7 vuotta, 10 kuukautta ja 20 päivää -hävettää myöntää, että poni 

on nyt melkein jopa kamalemmassa kunnossa kuin tuolloin... Onpa ponista

muuten tullut vanha, merkit levinneet ihan mielettömästi!

Tänään menin sydän hakaten tallille, ja olin aivan varma, että vastaan portille kävelee entistäkin reikäisempi eläin. No ei paha, vähän harjaa hangannut lisää ja siinä se. Kuorin ponin loimestaan, harjasin pahimmat pölyt pois ja aloitin kutinanpoisto-operaation. Edellisenä päivänä ilmestynyt kudosnestettä vuotava hankauskohta paljastui tänään jouhia ja roskia ympäriltä nyppimällä vaaleaa töhnää vuotavaksi. Sillä on parina edellisenä kesänä ollut vähän tuon tyyppisiä, ikäänkuin finnejä, joita puristamalla tulee talia, tai jotain likaa. Tämä kuitenkin oli ihan auki ja verestävä ja laaja, yh. Heitin ponille Pioneerit häntään ja jalkoväliin, ja aloin huuhtomaan niskan takana olevaa koloa ruiskulla. Ensiksi ruiskuttelin ihan pelkällä vedellä, ja sen jälkeen Betadine-liuoksella. Rasvoja, rasvoja ja taas niiiin paljon rasvoja koko poni täyteen. Kutinanpoisto-operaatiossa kuluikin rattoisasti tunti illastani, jee. Otin myös kuvia, joita alla. Pahoittelen kovasti kuvien laatua, mutta mukanani oli vain videointiobjektiivi, jolla en todellakaan tykkää kuvata, ja jonka valovoima riittää vain salamaräpsyihin. Ja joo, tosiaan, ponilta lähti ne viimeiset kymmenen jouhta otsatukastakin, säälitti sen katsominen...

Toisessa kuvassa näkyy haava, ja vaaleana arpi, kun korva oli ihan verillä vielä hetki sitten...

Kaula- ja otsareikiä.

Niskareikä

Haaroväli, häntä, haaroväli, etujalkojen väli. Hvt on oikeasti ihan auki tuosta "pussista",

 en saanut kameraa kohdistettua oikein. Hyih.

Kaula rasvattuna & käyttämäni aineet + välineet; Abilar-pihkavoide, halpis-Bepanthen, sinkkivoide, 

Helosan, Pioneer-saippua, Betadine, vauvaöljy, ruisku + kuppi, sekä vanulappuja.

Miettikää ihan oikeasti kahdesti, ennenkuin ostatte hevosen tietäen, että sillä on kesäihottuma. Joo, ei Koollakaan ole tämä näin paha ollut... seitsemään vuoteen? ja viime kesän jouhikuvat löydät vaikka täältä. Edes loppusyksyllä ponnyn tilanne ei juurikaan pahemmaksi muuttunut, vähän hankaili muttei yhtään radikaalisti. Ja mistäkö erottaa kesäihottumaisen ja normihankaajan? Kesäihottumaisen hankauskohta on selvästi lämpimämpi kuin muu hevonen, oikeasti kuumottava. Sen iho menee helposti "norsunnahalle", eikä hankaaminen lopu, kun karvat on hangattu, vaan hevonen voi hangata itsensä aivan vereslihalle saakka. Nämä ovat helpoimmin tunnistettavat merkit. Koolla esimerkiksi koko kaulan yläosa on käteentuntuvasti kuuma, norsunnahalla (ei pahasti, eikä kovettunut rasvauksista johtuen) ja rei'illä, osittain jo haavoilla ja kudosnesteellä.

Tämä on viimeinen kesäihottumainen hevonen, jonka tietentahtoen omistan. Poikkeuksena voin sanoa kesäihottumaisen, jonka kanssa olen elänyt monta kesää ja jonka oireet tiedän -ja tiedän, että ne saa pois. Minun pääni ei kestä tätä, ja jos (luultavasti) huomenna saapuva Prob-paketti ei auta, pakkaan ponin, marsut ja koiran laukkuun, ja muutamme Huippuvuorille jääkarhusyöteiksi polttiaisia karkuun.

Kyseessä on ihan järjettömän ärsyttävä sairaus, sekä hevoselle, että omistajalle. Rahaa palaa ihan järjettömiä summia joka ikinen kesä. Kannat selkä vääränä sadan euron ihottumaloimia kotiin paikattavaksi ja pestäväksi. (ei, ne 200-400 euron Bucasin ja ties minkä loimetkaan eivät kestä yhtään tämän enempää ihottumaisella, se rikkoo kaiken) Metsästät pitkin laitumia tiputettuja ja silputtuja kymmenien eurojen huppuja. Kannat kädet särkien biotiinia kaupasta. Yrität kaikkesi, ja hevonen jatkaa hankaamista. Hevonen ei ole koskaan kesällä edustuskunnossa, ja minua hävettää riisua siltä loimi pois tallissa, jos siellä on joku muu minun seuranani Ellin tai Veeran lisäksi. Olen aivan varma, että osa tallilaisista jeesustelee, kuinka en (taaskaan) hoida ponia, ja kuinka se kärsii niin mahdottomasti. Sen voin kuitenkin sanoa, että kaikkeni olen yrittänyt, mitä näillä resursseilla voin. Seuraava askel olisi heittää poni Ökozon-kuurille, mutta ihan oikeasti, ei minulla ole varaa maksaa noin 450 euroa kuukauden-kahden yrtti-shampoo-öljy-kuurista, joka ei myöskään välttämättä toimi.