Tänään lähtee!

Voi ei, neljä tuntia herätykseen... Lähdemme siis tänään, perjantaina, Rovaniemelle yhdessä Papin, Ellin sekä isänsä kanssa. Määränpäänämme on Rovaniemen Urheiluratsastajien järjestämät nelipäiväiset kansalliset estekisat -Elli ja Papi tosin kisaavat vain perjantaina ja lauantaina, joten tulemme lauantai-iltana takaisin. Syppe jää tällä kertaa kotiin, koska hän tosiaan päätti uittoreissupäivänä heittää kengän kintustaan, revin toisenkin etukengän irti, ja tuon reissun jälkeisinä päivinä poni arkoi etupäätä. Tämän vuoksi poni on seissyt... 2,5 viikkoa? ja sille saatiin kengittäjä vasta tiistaiksi -ei ihan järkevää lähteä noin vähällä liikutuksella olleen hevosen kanssa kisaamaan. Ehkä ensi skaboihin sitten puspusmussukkakin (no se Syppe...) pääsee mukaan. Otan luultavimmin läppärin mukaan saadakseni tyhjennettyä kortin, jos saan tämän mahtumaan laukkuuni, mutten lupaa postauksia. Hotellilla on kuitenkin jopa nettiyhteys käytettävissä, luksusta normaaleihin kisamatkamajoitusolosuhteisiin verrattuna!

Tänään ratsastin Sypellä ensimmäisen kerran tuon tauon jälkeen, ja Sofia tuli meitä ohjeistamaan ja muistikortille ikuistamaan. Saatuani päätettyä, tai ehkä arvottua että "apua, mitkä varusteet tänään?!", talutin Syyläkorvan kentälle, säädin jalustimet, kiristin vyön ja nousin kyytiin. Jonkun kierroksen kävelimme vapain ohjin oman mielemme mukaan, (=hitaasti löntystellen) kunnes Sohvi huikkasi meidät taktiikkapalaveriin. Aluksi piti mennä kahdeksikkoa leveyssuuntaan, ravissa ja käynnissä ja käynnissä ja ravissa, mutta se nyt ei onnistunut alkuunkaan.

Tehtävä vaihtui keskiympyräksi, jota suoritimme lyhyessä ja pitkässä ravissa (no sori, juuri nyt en osaa käyttää oikeita termejä, mutta kait asia tulee näinkin selväksi..?) ja ravailujen jälkeen laukkaa nostellen. Laukannostojen jälkeen koko alkuajan puolinukkunut ja lahnaillut ratsuni heräsi henkiin, ja tarjosikin kiihdytystä jokaisesta antamastani avusta. Tosin laukat eivät vieläkään halunneet nousta siinä pisteessä, missä niiden oli tarkoitus. Onks se muka niin (kymmenen) metrin päälle?!? T. Tsyptsyp. Hevosen herkkyys ja apuihin reagoiminen oli kuitenkin huomattavasti miellyttävempi entä aiemmin.

Tähän väliin saatoimme tehdä jotain, muttemme mitään erityistä. Paitsi että laukkasimme ja ravasimme varsin hienot pätkät terveisin Sofia, selkään ravi oli jotain aivan järkyttävää, laukka sentään istuttavaa. Sileätyöskentelyjen jälkeen Sohvi halusi värkätä meille puomiharjoituksen, joka meni kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että ensiksi oli yksi puomi, sen jälkeen jokunen laukka-askel (jotain kahden ja neljän väliltä, en muista) ja kolme puomia.

Omgomg puomeja!!!

Ensimmäinen puomi oli njääh, sen jälkeen Sylbert huomasi kolmen puomin läjän, hänen sisäinen esteponinsa nosti pään ylös, ja poni pinkaisi eteenpäin. Ratsastaja jäi ruikuttamaan "muttakun pitäis mennä vähän hiljemmin..!". Kurvissa laukka raville, ja meidän piti esittää keskiravia pitkä sivu, mutta epäilen onnistumistamme. Tähän väliin kehaisu, että minä, täysin puskittunut puskaratsastaja, olen kerran mennyt keskiravia!! Ratsu oli sama, ajankohta noin vuosi sitten, varustus täysin eri. (päitset, pari narua eikä satulaa) Oli hurrrjaa.

Köyhä keskiraviyritys

Vähän rikkaampi keskiraviyritys.

Aikamme tätä mentyämme vaihdoimme suuntaa, siis ensiksi mentiin jee-niin-kivat laukkapuomit, pari laukka-askelta ja yksinäinen puomi. Jossain vaiheessa Sohvi nosti laukkapuomiläjän tilalle korkeintaan polven korkuisen ristikon, ja siitäpä se riemu repesi... Ihan tollo poni, mutta ainakin siinä oli virtaa, kun siitä on viimeaikoina ollut pulaa! Ehkä Syppe ei vain tykkää Ellistä... ;) Jonkin aikaa kruisailtuamme piti meidän vähän hillitä menoa, ja siirtyä suorittamaan ristikkoa ympyrällä. Ei helppoa ei, varsinkaan, kun meiltä vaadittiin kaksi hyvää lähestymistä. Ei liian kaukaa, ei liian läheltä, eikä vinosta. Helpommin sanottu kuin tehty, etenki kun ratsuna on laiva, joka vaatii noin 30 metrin kääntymisvaran U-käännökselle.

Selvitimme tämänkin tehtävän molemmista suunnista, jonka jälkeen verryttelin ponin loppuun pitkin ohjin kaikissa askellajeissa. Ennen lopputalutuskäynneille menoa räpsimme vielä muutamat yhteiskuvat, jonka jälkeen kävelytys, talliin jossa varusteet pois, suihkuun, karsinaan, ruokaa naaman eteen ja kylmäyssuojat kinttuihin. Niin, ja leipää ponin naamaan ja rapsutuksia kaulalle.

Alkutunnista "Miltä se tuntuu?" "Aivan järkyttävältä, ei oo koskaan ollu näin hirveetä ratsastaa tällä!!", poni nimittäin oli oikeasti aivan järkyttävä. Se vain kyttäsi kaikkea ja vänkäsi vastaan, pohjeavuista ei muka ollut koskaan kuullutkaan, eikä millään voinut suoristaa kaulaansa. Keskivaiheilla "No ihan ok, mut pohje ei mee vielkään kunnolla läpi" ja lopussa "Voi Syppe olet ihanin. <3". Ja tosiaan, minulla on huono tapa ratsastaa ilman satulaa, joten satulan kanssa mikään ei onnistu. Asiaa helpottaa hitusen jalustinten poistaminen käytöstä. Onneksi Sypellä on niin järkyttävä selkä, ettei sillä voi läheskään joka kerta ratsastaa ilman satulaa, koska muuten en koskaan uudelleenoppisi satulassa istumista...

Blogidebyytin tehneet ratsastusjalkineeni ovat muuten olleet käytössä nyt ehkä alle kymmenen kertaa, kyseiset vermeet kannoin mukanani Hööksistä nimenomaan Syppeä varten. (kyllästyin katselemaan aina niin mustelmaisia pohkeitani satulallisten ratsastusreissujen jälkeen, ja pitäähän sitä nyt alkaa vähitellen olemaan Vakavasti Otettava trooPuskaRatsastaja!) Halvimmat mahdolliset, mutta ihmeen hyvät! Tämän reissun jäljiltä rakkaan kamerani etsinkumisuojus päätti viimein hypätä pois kyydistä, roikuttuaan vuoden juuri ja juuri hyvin reikäisenä mukana. Nyyh, jäämme kaipaamaan sinua! Toinen runkoni sai tänään luopua omastaan, jotta saan Rovaniemellä räpsiä kuvia mukavemmin, uusi pitää laittaa tilaukseen kunhan jaksaa... Ja kas näin aika viiletti niin mukavasti, että ruhtinaaliset kolme tuntia herätykseen!

Ensi syksyksi ja talveksi yritän saada meille erään klassisen ratsastuksen opettajan käymään kerran kuussa, peukut pystyssä, että se onnistuu! Ja mikäli joku ihmettelee, niin kyllä, Sypellä on kahdet ohjat; toiset turpahihnassa ja toiset kuolaimissa. Toimii parhaiten tällä tyylillä, kun minä en ole sitä joka päivä ratsastamassa. Ja pahoittelen, mikäli joku katsoja poltti verkkokalvonsa näiden vuoksi, olen käynyt säännöllisesti ratsastustunneilla viimeksi aika lailla tasan seitsemän vuotta sitten.

Ihanaakin ihanempi Syyläkorva ♥