Rovaniemen reissu ja oodi hotelliaamupalalle

Perjantaiaamuna heräsin vähän ennen puoli kuutta kännykän soidessa. Revin itseni ylös jossain vaiheessa ja aamutoimien jälkeen löysin itseni kahtakymmentä yli kuudelta tallilta. Siellä autoin Elliä aamutallin loppuunteossa, ja harjasin sekä varustin Papin kuljetusta varten. Taluttelin ja syöttelin vielä Pappaa Ellin ja isänsä kuskatessa tavaroita kyytiin, jonka jälkeen talutin ponin kyytiin ja matka Rovaniemelle alkoi vähän ennen seitsemää. Matkalla pysähdyimme pari kertaa juottamaan helteessä matkustavaa hevosta ja tankkamaan kaksijalkaisia. Perillä olimme kait kymmenen ja yhdentoista välillä. Ensiksi purutimme Papan jaban, jonka jälkeen lähdin taluttelemaan hevosta pitkin seutuja. Jaloiteltuamme tarpeeksi vein Papin karsinaan, jossa harjasimme sitä, ja lähdimme katsomaan kisoja.

Jossain vaiheessa autossa eväitä syödessämme huomasimme, että käynnissä oleva luokka on loppusuoralla ja seuraava, missä ratsukon startti oli, alkaisi melko pian. Lähdimme varustamaan hevosta, mutta Ellin piti lähteä melkein heti rataantutustumiseen ja varustin Papin yksin loppuun. Oli muuten hieno tunne tajuta, että suoritus on nurmikentällä, ja hevosella on vanutupot hokkien tilalla, eikä minulla ollut mitään hajua kaapin lukkojen avainten sijainnista. Ellin isä juoksi paikalle, löysi hokit ja pyöritti ne paikoilleen. Tässä välissä Ellikin kipitti paikalle, nousi ratsunsa selkään ja lähti verryttelyyn. Ratsukko starttasi yhdentenätoista, ja saldona oli perusradalta kaksi pudotusta. Hepalle loppuverryttelyt, varusteet pois ja suihkun kautta kinttujen kylmäykseen. Illalla kävimme viemässä apteekista hakemamme astetta paremmat kylmäysvermeet kisapaikalle ja lähdin kävelyttämään Pappaa. Talutuslenkillä kiersimme erään lenkin, jonka varrella oli useita ravitalleja. Yhdellä tallilla oli tien vieressä tarhaamassa kaksi shetlanninponia, joista kirjava hirnui kovaäänisesti Papille kuulostaen epäilyttävän paljon lampaalta... Papi pelkäsi sitä, ihan järjettömän paljon, ja yritti livetä paikalta mahdollisimman pian. Myös eräs sadoista kivistä oli erittäin pelottava, ja sitä piti tuijotella, puhkua ja puhista. Kävelyjen jälkeen Papi pääsi iltaruuille ja nukkumaan, ja ihmiset hotelliin tekemään kukin juttujansa -minä löysin itseni vielä puoli kahdeltatoista kuntosalilta... Jäi yöunet taas vaihteeksi vähän lyhyiksi. Lisäksi ajelimme hissillä edestakaisin vähän liiaksikin.

Aamupalalla tankkasimme itsemme täyteen heti kello seitsemän jälkeen. Tai minä ainakin, ja enemmänkin... Loppupäivänä en sitten oikeastaan mitään syönytkään. Tähän väliin voisin ylistää hotellien aamupalat maasta taivaisiin ja takaisin, mutta säästän teidät siltä. Luovutimme avainkortit ja raahasimme laukut autoon, hurautimme kisapaikalle ja Papi sai aamuruokansa, sekä vaihdoimme etusiin kylmäpussit. Ruokailun jälkeen kävin taluttelemassa ruunaa Ellin siivotessa karsinaa, ja lähdimme taas katsomaan kisoja. Tällä kertaa menimme erittäin hyvissä ajoin harjaamaan ja varustamaan ratsua, ja Elli lähti verryttelemään Papia metsäreiteille. Maastoverryttelyjen jälkeen rataantutustumiseen, kentälle ja muutamat verkkahypyt, ja radalle. Joka menikin huomattavasti paremmin kuin edellisenä päivänä, puhdas ja hyvätempoinen rata uusinnan viimeiselle esteelle saakka, joka sitten tietenkin meni tippumaan. Hevoselle kuitenkin taas hyvät loppuverryttelyt, suihku ja lähdin syöttelemään ja kävelyttämään kylmäpussikinttua. Papi vielä hetkeksi jabaan syömään, jolloin kävimme miljoonannen kerran kuolaamassa kojujen myyntitavaroita. Valitettavasti toinen koju oli jo poistunut, joten Koo ei saanut tuliaisia. Elli osti Papille pinteleihin sopivan Lamicellin vaaleansinisen blingbling-huovan, jollaiset haluan pinkkinä Sypelle ja limenvihreänä Koolle... Varustin ruunan taas kuljetuskuntoon, kävin kävelyttämässä sitä ja muiden kuhnaillessa jotain päätin olla omatoiminen ja kokeilla, menisikö kisakonkari kyytiin lähettämällä. Tuskin sitä oli koskaan tuollalailla lastattu, koska ehkä vasta kahdeksannella yrityksellä se löntysti perille saakka eikä jäänyt sillalle pällistelemään "no kun sun pitäis mennä eka..!". Loputkin tavarat ja ihmiset kyytiin, ja kotimatkalle. Taas pari tankkauspysähdystä matkalla, ja takaisin tallilla olimme joskus neljän aikoihin.

Äää päästit mut irti nyt joku varastaa mut!!1

Yritin lastata Koon kyytiin purettuamme tavarat, mutta hän ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen. Kahdesti kävi sisällä lähettämällä, mutta oli kyllä sellaista sähläystä ettei aikoihin ole nähty...

Hevosen tulee olla kilpailupaikalla suitsittuna. 

Ei kuollut, ei karannut, syöttelin sitä, lähistöllä ei ollut muita, emmekä aiheuttaneet 

vaaratilanteita yhdellekään elävälle. Paitsi muutamalle kasville, jotka Pappa ahmi kitaansa.

Todistusaineisto on varsin köyhää tältä parilta päivältä, koska minulla oli käsissäni huomattavasti enemmän itsenäistä työtä kuin esimerkiksi Papua hoitaessani. Yhdelle talutus-syöttelyreissulle sain kamerankin jopa mukaan!

Joku randomlaama tunki meidän kyytiin.