Kuvaoksennus

Osa yksi. Mistä aloitan? Ehkä aikajärjestyksessä. Tänne on tullut kevät! Vihaan kevättä. Tätä oksettavaa mutakura-aikaa, ehdottomasti pahinta. Sitä, kun ötökät heräävät riesakseni. Ja kun kaikki mörrimöykyt heräävät talvihorroksesta ja baanailevat mopoillaan pitkin kyliä, ja noin miljoonasti tallin ohi. Määkin haluun!

Tuossa tasan viikko sitten pidimme keväisen kuvaussession yhdessä Ellin ja Veeran, sekä hevostemme kanssa. Tai siis kolme hevoista ja yksi poni, joka tykkäsi pilata jok'ikisen kuvan... Sessiot alkoivat tarhakuvailuilla, joihin mannekiineiksi pääsi kolmikko KPS. Siitä läjästä ainoa edes lähelle onnistunut asettelematon kuva yllä. Seuraavaksi tähtäimeen hyppäsi Veera ja Velmu, joiden kanssa meni hermot ja jouduin lopettamaan kuvailut kesken, vailla pienintäkään hajua, josko kuvista edes yksi olisi onnistunut. Jos hevosen sai seisomaan paikoillaan, ja vielä korvat hörössä, ei se toinen kuvattava ollut mitenkään... kuvattavan näköinen... Edustavin alla:

Tässä välissä Elli oli kuskannut Papin talliin, ajatuksenaan lähteä ratsastusretkelle kentälle. Minä olinkin ilkeä ja varastin Koon ohella Sypenkin mukaani, puunailin pahimmat roskat poneista pois ja aloin metsästämään ruunikoille edustavaa varustusta kuvauksiin. Koo sai naamaansa nahkapäitset kera sileiden nahkaohjien, ja Sypelle Papin nahkariimu. Papi, tallin ja täten myös kolmikon ehdottomasti nössöin lapashevoinen, sai ylleen suitset ja ketjunarun -hei haloo...

Talsimme tallin takana sijaitsevalle pellolle, jossa yritimme saada ponit poseeraamaan nätisti kameralle. Syppe ei halunnut pysyä paikoillaan. Vanhukset kyllä pysyivät, mutta niistä pienempi näytti lähinnä puolikuolleelta muulilta. Jopa kaksi (/80) edustavaa kuvaa löytyi, jes! Yllä niistä toinen. Ryhmäkuvausten jälkeen ponit pääsivät yksityiskuviin, ensimmäisenä Syppe. Pitkästä aikaa kuva, jossa alkaa palat loksahdella paikoilleen ja josta voin melkein sanoa tykkääväni!

Sylpyrän jälkeen kameralla osoiteltiin Papia:

Ja viimeisimpänä haasteellisin, eli Koo. Paikallaanhan se edelleen pysyy, mutta... Ai katsohan, siitä ei edustavaa kuvaa tullutkaan! Kuvausten jälkeen punaruunikot pääsivät kentälle kirmaamaan irti, samalla kun Elli ratsasteli Papilla. Ja poneilla oli hauskaa!

Hauskanpito päättyi kuitenkin valitettavasti lyhyeen, kun kentälle oli muitakin käyttäjiä ja ruunat piti pyydystää naruihin. Kävelimme aikamme KS-kaksikon kanssa ympäri kenttää, kunnes Elli kyllästyi ratsuunsa ja tuli vaihtamaan Papin Syppeen. Vaihtelimme hevosia ristiin rastiin. Jossain välissä Veerakin tuli taas kentälle, ja Veera tarttui Papin naruun, minä hyppäsin Sypen kyytiin ja yritin epätoivoisesti saada sitä toimimaan kaulanarulla, samalla kun Elli viiletti Koolla pitkin kenttää. Lopuksi Syppe pääsi vielä juoksemaan viimeiset virtansa vapaana, kun minä en enää kestänyt istua sen turhan hoikassa kyydissä.

Kiitos tytöt ja ponit kivasta päivästä!