keskiviikko 7. elokuuta 2019

Melkein kuin ihan oikea valjakkoponi!

5.8.2019

Meidän ajo-opetus on nyt kahdessa päivässä ottanut aimoharppaukset eteenpäin. Maanantaina roudasimme vihdoin ja viimein vaunut samalle tontille ponin kanssa, ja tokihan piti ottaa heti testiajo. Malin ei ollut suunnitelmastani ihan samaa mieltä, vaan väisti joka kerta tyylikkäästi vaunuja kun laskin aisoja alas. Mukaan houkuttelemani ponipoika kuiskutteli ponin korvaan, että jos liikut, et saa porkkanaa, ja jos olisit hetken paikalla, saisit vaunut perään ja sen jälkeen tietäisit, että vaunut ovat todella kiva juttu ja pääset lenkille. Kuiskuttelut toimivat, nimittäin sillä hetkellä kun olin jo luovuttamassa ja etsimässä ponille opetuspaikkaa, Malin liimasikin jalkansa maahan ja seisoi siinä erittäin kiltisti minun kiinnittäessäni vaunuja perään. Laitoin remmit kiinni, hyppäsin penkille ja näin, että potkuremmi olikin vasemmalta puolelta auki. O-oou, kyydistä alas, remmi kiinni, takaisin ylös ja Malin ei välittänyt edestakas hyppimisestäni pätkääkään.

Näin hienosti vaunut kulkivat huolto- ja säilytyspaikalta tallille.

Kas näin pääsimme matkaan. Ensimmäiset pari-kolme kierrosta traileriparkkialuetta kierrellessämme poni oli hyvin innokas, korvat höröllä, muttei välittänyt vaunuista tai jalkoihin osuvista vetoliinoista pätkääkään. Sen jälkeen poni pärski, laski päänsä ja totesi, että tyylsääää, tää on niin nähty. Kiertelimme vielä muodon vuoksi molempiin suuntiin ympyröitä ja kahdeksikkoja, poni teki hyvinkin tiukkoja kurveja eikä mikään saanut ponista kummempaa reaktiota esiin. Pysähdykset ja liikkeellelähdöt toimivat hyvin, tosin poni taisi enemmän kuunnella samoja ääniapuja kuuntelevaa taluttajaa kuin minua. Tovin kierreltyämme totesin, että riittää tältä päivää, parkkeerasimme yhdistelmän, tulin alas ja purin vaunut. Poni seisoi muuten pää alhaalla, aivan liikkumatta kiltisti paikallaan, mutta kuulemma aisat nostettuani poni nosti päänsä ylös ja vähän jännittyi. Ei kuitenkaan liikuttanut kroppaansa sen enempää. Reipas ajoponi sai runsaat rapsutukset ennen talliin purettavaksi menoa.

6.8.2019

Tiistaina ponipojalla oli muita menoja, joten houkuttelin siskonsa mukaani. Hänellä on ratsastustaustaa, mutta neljän vuoden tauko hevostelusta. Valjastimme ponin, peruutin Malinin aisojen väliin, laskin aisat ja kiinnitin remmit. Ihan tuttua hommaa jo ponin mielestä, ei uskoisi että edellisenä päivänä jumppasin ponia lukuisia kertoja aisojen väliin. Avustaja talutti Malinin tarhojen ja viimeisenkin laitumen ohi, jonka jälkeen alkoi jättäytyä taaemmas ja taaemmas antaen ponille pidemmän ja pidemmän liinan. Olin käynyt sunnuntaina ohjasajamassa Malinia tällä peltotiellä, ajatuksenani, että jossain välissä pääsisimme sinne ajelulle ja kaikki möröt on katsottu läpi niin, että poni kulkee ensimmäisenä. Alkuun Malin hieman ihmetteli, kun taluttaja jättäytyikin kauemmas, mutta pienellä maiskuttelulla löytyi hyvä käyntivaihde päälle. Avustaja kävi lyhyen matkan penkin takana olevalla groomijakkaralla seisomassa, pysäytettiin poni ja palkattiin siitä porkkanalla, jonka jälkeen avustajakin pääsi penkille istumaan. Ja siinä istui, loppuun saakka, kun poni kulki koko matkan korvat hörössä, askel kevyenä. Mutkan jälkeen uskaltauduimme ravillekin, josta Malin innostui niin, ettei enää olisi kävellyt ollenkaan jos typerä kuski ei olisi käskenyt! Käynti-ravi -siirtymiset olivat kahden ihmettelysiirtymisen jälkeen hyvin nopeita, ravi-käynti ei sujunut ihan niin helposti ja jouduin hieman avustamaan ohjilla ääniapujani. Käynti-seis toimi kuitenkin edelleen hyvin, eikä tuo ravi-käynti hidastamismatkakaan mikään mahdoton todellakaan ollut. Ja kivahan se on, että poni oli innoissaan!



Kävimme peltotien päässä kääntymässä, kotiinpäin ravailtiin vähän enemmän, mutka ravattiin ja sen jälkeenkin vielä lyhyt pätkä. Ohjaus toimi hyvin, sain väisteltyä kuopat eikä mutkissakaan nuoltu sisäkurvia. Tallin pihassa oli hyvin tyytyväisen näköinen poni, joka jälleen seisoi hievahtamatta vaunujen purkamisen ajan. Tallissa poni sai paljon porkkanapaloja, valjaiden riisumisen jälkeen käytiin mutka pesupaikalla huuhtomassa hellesäässä saadut hikijäljet ja poni pääsi takaisin kavereidensa luo. Ihana, ihana poni, en voi sanoin kuvailla miten siistiä oli käydä ajamassa ihan oikea lenkki omalla ponilla! Tässähän pitää alkaa jo kohta kysellä valjakkovalmentajaa käymään... Ensin pitää vielä hetki ajella ponille parempaa kuntoa, mutta jos talvella pääsisimme valmentautumisen makuun!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.