Siinan peltorallit

Jos nyt oikein muistan, ei Minkakaan kirjoitellut keväällä tai kesällä Siinan ratsuoppien edistymisestä. Tuo kolme ja puolivuotias on tällä hetkellä vaiheessa, jossa osaa kaikki askellajit ja siirtymiset niiden välillä, ratti toimii suurpiirteisesti ja jarru on loistavassa toiminnassa. Käynnissä ja ravissa tasapaino riittää kaikenlaisten (suurehkojen) ympyröiden pyörimiseen temponvaihteluilla. Laukassa on toistaiseksi vain yksi vaihde ja nostossa Siina sanookin että hanaaaaa! Tai loikkii. Tai loikkii ja lähtee. Mutta eipä tuolta voi rauhallista ja tasapainoista laukkaamista odottaakaan, kun se ihan tosissaan on ollut satulan alla puolen vuoden aikana noin kymmenen kertaa, eikä ajaessa saanut koskaan laukata. Olemme nyt muistaakseni kolme kertaa käyneet pellolla, kolmas kerta oli siis eilen, sitä ennen koko sisäänratsastus on hoidettu tallin pihasta päästyämme maastossa. Kentällä junnu on käynyt kerran ratsain, eikä kiirettä sinne pyörimiseen pidetä, kun sitä tasapainoa ei tosiaan pienen uran nysväämiseen ole.

Eilisen ratsastelun alussa Siina oli normaaliakin enemmän mittarimato, pää osoitti yhteen suuntaan ja jokainen jalka liikkui eri suuntiin. Keskittymisen siirryttyä kuskiin alkoi meidän urat kohdata ja tamma harppoi reippaana korvat hörössä eteenpäin. Oikea kierros on Siinalle huomattavasti helpompi, siihen suuntaan se väläyttelikin hienoja ravipätkiä joiden aikana tunsi selkäänkin, että nyt muuten nousee selkä ja venyy jalka. 

Vaikkei kuvissa näy, myös vasempaan kierrokseen käveltiin ja ravailtiin, se vaan on niin hakemista ettei ilmeisesti ole kuvaamisen arvoista. Ensimmäinen laukannosto oli Siinan ratsu-uran paras päivän ensimmäinen. Puolen ympyrää laukattuamme ja rapsutuksilla lahjottuani kysyin Minkalta, että oliko tällä muuten koskaan nostettu laukkaa käynnistä. Joo ei, ei ollut, ennen sitä. Siina on kyllä harvinaisen fiksu ja yhdistelee nopeasti oppimiaan asioita, laukannostotkin se on oppinut ihan vahingossa. Ja tuo kuvastaa ehkä tamman sisäänratsastusoperaatiota paremmin kuin hyvin; asioista ei tehdä ongelmia, kaikki tehdään fiiliksellä ja yleensä kaikki onnistuu kerrasta. Vastaava tilanne kävi ensimmäisten ratsastettujen maastolenkkien selkäännousussa, kun Minka kiipesi kyytiin jalustimesta ja jälkeenpäin mietimme vain, että ainahan sinne on kiivetty penkiltä.

Parin noston jälkeen Siina heräsi tosissaan, ja sen jälkeen alkoivat jalatkin nousta tarpeettoman korkealle ja liian monta kinttua yhtä aikaa. Sillin mielestä laukka on vaan niiiiiin kivaa nyt, kun se kerrankin saa sitä tehdä.

Ensimmäisenä tarkistus, että kai sait nää kameralle?!

Siinalla on pomppujen ulkopuolellakin aivan järjettömän iso laukka noinkin pieneksi hevoseksi, ei ihan heti tule mieleen milloin viimeksi olisin ratsastanut hevosella jonka askeleet suuntaavat noin paljon niin ylös- kuin eteenpäinkin. Loikattoman laukannoston jälkeen vaihdoimme rooleja, Koo pääsi seuralaisen virasta Minkan ratsuksi ja me Siinan kanssa siirryimme kuvaamaan. Koon kuvien kera tästä tulisi aivan järjettömän pitkä, joten ne jää jollekin toiselle päivälle, vaikkapa ponin kunnon kuulumisten kera.