sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Siinan peltorallit



Jos nyt oikein muistan, ei Minkakaan kirjoitellut keväällä tai kesällä Siinan ratsuoppien edistymisestä. Tuo kolme ja puolivuotias on tällä hetkellä vaiheessa, jossa osaa kaikki askellajit ja siirtymiset niiden välillä, ratti toimii suurpiirteisesti ja jarru on loistavassa toiminnassa. Käynnissä ja ravissa tasapaino riittää kaikenlaisten (suurehkojen) ympyröiden pyörimiseen temponvaihteluilla. Laukassa on toistaiseksi vain yksi vaihde ja nostossa Siina sanookin että hanaaaaa! Tai loikkii. Tai loikkii ja lähtee. Mutta eipä tuolta voi rauhallista ja tasapainoista laukkaamista odottaakaan, kun se ihan tosissaan on ollut satulan alla puolen vuoden aikana noin kymmenen kertaa, eikä ajaessa saanut koskaan laukata. Olemme nyt muistaakseni kolme kertaa käyneet pellolla, kolmas kerta oli siis eilen, sitä ennen koko sisäänratsastus on hoidettu tallin pihasta päästyämme maastossa. Kentällä junnu on käynyt kerran ratsain, eikä kiirettä sinne pyörimiseen pidetä, kun sitä tasapainoa ei tosiaan pienen uran nysväämiseen ole.



Eilisen ratsastelun alussa Siina oli normaaliakin enemmän mittarimato, pää osoitti yhteen suuntaan ja jokainen jalka liikkui eri suuntiin. Keskittymisen siirryttyä kuskiin alkoi meidän urat kohdata ja tamma harppoi reippaana korvat hörössä eteenpäin. Oikea kierros on Siinalle huomattavasti helpompi, siihen suuntaan se väläyttelikin hienoja ravipätkiä joiden aikana tunsi selkäänkin, että nyt muuten nousee selkä ja venyy jalka. 



Vaikkei kuvissa näy, myös vasempaan kierrokseen käveltiin ja ravailtiin, se vaan on niin hakemista ettei ilmeisesti ole kuvaamisen arvoista. Ensimmäinen laukannosto oli Siinan ratsu-uran paras päivän ensimmäinen. Puolen ympyrää laukattuamme ja rapsutuksilla lahjottuani kysyin Minkalta, että oliko tällä muuten koskaan nostettu laukkaa käynnistä. Joo ei, ei ollut, ennen sitä. Siina on kyllä harvinaisen fiksu ja yhdistelee nopeasti oppimiaan asioita, laukannostotkin se on oppinut ihan vahingossa. Ja tuo kuvastaa ehkä tamman sisäänratsastusoperaatiota paremmin kuin hyvin; asioista ei tehdä ongelmia, kaikki tehdään fiiliksellä ja yleensä kaikki onnistuu kerrasta. Vastaava tilanne kävi ensimmäisten ratsastettujen maastolenkkien selkäännousussa, kun Minka kiipesi kyytiin jalustimesta ja jälkeenpäin mietimme vain, että ainahan sinne on kiivetty penkiltä.





Parin noston jälkeen Siina heräsi tosissaan, ja sen jälkeen alkoivat jalatkin nousta tarpeettoman korkealle ja liian monta kinttua yhtä aikaa. Sillin mielestä laukka on vaan niiiiiin kivaa nyt, kun se kerrankin saa sitä tehdä.



Ensimmäisenä tarkistus, että kai sait nää kameralle?!


Siinalla on pomppujen ulkopuolellakin aivan järjettömän iso laukka noinkin pieneksi hevoseksi, ei ihan heti tule mieleen milloin viimeksi olisin ratsastanut hevosella jonka askeleet suuntaavat noin paljon niin ylös- kuin eteenpäinkin. Loikattoman laukannoston jälkeen vaihdoimme rooleja, Koo pääsi seuralaisen virasta Minkan ratsuksi ja me Siinan kanssa siirryimme kuvaamaan. Koon kuvien kera tästä tulisi aivan järjettömän pitkä, joten ne jää jollekin toiselle päivälle, vaikkapa ponin kunnon kuulumisten kera.




8 kommenttia:

  1. Onpa Siinasta tullut hieno iso hevonen! Muistan sen varsa-ajoilta, ja ihanaa nähdä että vaikeuksien jälkeen olette tuossa tilanteessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siina aikuistuu kyllä ihan silmissä. Se on kyllä loistava aihio, siitä on ihan mihin vaan mitä sen kanssa haluaakaan tulevaisuudessa tehdä. :)

      Poista
  2. Oonko ihan väärässä jos muistelen nähneeni tästä joskus myynti-ilmoituksen? Jäi ilmeisesti kuitenkin vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylläpitopaikkaa sille etsittiin, mutta joo, oli ilmoitus. Tuli niin huonot vibat parhaastakin vaihtoehdosta että jäi kotiin, olkoot vähän vähemmällä tekemisellä, etenkin kun se on noin nuori.

      Poista
  3. Vähän kiva kuulla Siinankin kuulumisia, ja onhan siitä kasvanut tosi hieno! Ja sinähän olet oikea ninja, kun et alas muksahtanut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siina on kyllä mahtava! :D Tuli tuossa kaulalla istuessa mietittyä, että nytkö tämä saa mut heitettyä vaan niin siitä kammettiin ylös. Onneksi Silli ei ole (vielä) oppinut että kuski tippuu noista loikista ja piti esimerkiksi päänsä ylhäällä. Minka on noista loikista kertaalleen lentänyt, ehkä kymmenen sekuntia sen jälkeen kun puhuttiin että muulla ei ole väliä kunhan selässä pysyt, mutta onneksi ei tuota asiaa kerrasta oppinut. Kerta kerralta on loikat kyllä vähentyneet, rutiiniksi kun saa niin eiköhän ne jää kokonaan.

      Poista
  4. Tässäpä kysymys: Haluaisitko joskus oman paikan, jossa pitää hevosia? Millaisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joskus, mutta en nyt enkä viiden vuoden päästä. Ajan Koosta jätettyä tyydyn ihan suosiolla stressittömämpään elämään lainaponeillen, ja nautin siitä vapaudesta. Mutta ehkä sitten kun maailmaa on nähty tarpeeksi ja ammatti on hevosenpitoa ajatellen fiksumpi, kun töissä ei olla yhtäjaksoisesti kellon ympäri. Koon nykyinen paikka on hyvin lähellä sellaista pihattopaikkaa minkä itsekin rakentaisin, hevosten olojen osalta ei ole mitään puutteita mutta esimerkiksi lämpimän tilan varusteille haluaisin. (Tosin omassa pihassa elävien omien hevosten varusteet nyt säilyy vaikka talossa)

      Poista

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.