Koosta on kuoriutunut tuhma. Aivan tajuttoman huonokäytöksinen poniruuna. Syyttävä sormi ei voi osoittaa kuin allekirjoittaneeseen, arjen tallivisiitit kun ovat niitä pikaisia puolituntisia joiden aikana ehditään moikata ja vähän rapsutella, ehkä jokunen leipäpala kulkeutuu kädestä ponin suuhun huonoa omaatuntoa korjatakseni. Tällöin ponin käytöskin on sormien läpi katsottavissa, ei se mitään kamalaa oikeasti tee, mutta ego on kasvanut hurjan suureksi ja poni koittaa toisinaan ottaa ohjat omiin kätösiinsä. Tai käden suuhun tai lähtee muina miehinä hipsimään aivan väärään suuntaan tai tai...
Tuhma joo, vaan mahdottoman söpökin se kyllä osaa olla!
Viikonloppuisin, kun ei ole niitä neljätoistatuntisia työpäiviä ja pääsen tallille ennen iltakahdeksaa ja säkkipimeää, poni on yleensä toisena päivänä saanut loimenvaihto-kavionhuolto-ihonrasvaus -hoidon ja toisena paremman liikutuksen. Viime viikolla samoilimme senioriparin/ruunikkokaksikon kanssa kinttupolkuja parin tunnin ajan hyvin verkkaiseen tahtiin, mutta nivelet (ja korvienvälit) kyllä kiittivät tuota jumppausta ja käveleskelyä. Edeltävällä viikolla taas suuntasimme muistaakseni ensimmäistä kertaa ikinä sänkipellolle, jossa poni villiintyikin aika mahdottomaksi, muutamaan otteeseen tuli ristinmerkkiä piirreltyä rintaan ja toivottua ankkurin lähteneen matkaan, josko sillä olisi jarrutusmatka vähän lyhentynyt. Vaan kylläpä aukesi jumit, siis ratsulta, kuski taas oli seuraavana päivänä normaaliakin tönkömpi. Näitä pieniä päiväkohtaisia kuulumisia olen muuten suhteellisen ahkeraan päivitellyt Instagramiin, se kun vaatii vain sen muutaman minuutin hetken päivästä.
Kuten ehkä postauksen kuvistakin huomaa, kutinarintamalle kuuluu lähtökohtiin nähden uskomattoman hyvää. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun naputtelin ponin omistajalle (a.k.a. tallipaikan maksaja a.k.a. äitini) viestiä, että ei tästä tule mitään, mä en jaksa, pysty enkä kykene tähän, enkä voi katsella tuollaista eläintä. Ja niitä iltoja, kun olen itseni uneen itkenyt ponia miettien, on vielä enemmän. Kas kummaa, taas ollaan voiton puolella, poni on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin useampana edellisenä syksynä, ja vaikka jo vähän mietittiin että tämä olisi ollut ruunan viimeinen kesä, olen ehkä jo suunnitellut ensi kesän sota-arsenaalia polttiaisia vastaan...
Viime kuukausina olen liittynyt apteekin kanta-asiakkaaksi ja kantanut selkä vääränä Histeciä, hydrocotrisonliuosta ja Abilar-voidetta tallille. Nämä, Hilton Herbs Bye Bye Itch, 24/7 loimitus Snuggyn pitkällä hupulla ja vaihtelevasti Snuggyn/Horsewaren/Weatherbeetan ihottumaloimilla, pääsy pimeisiin pihattoihin sekä mielenrauhani vuoksi Pioneerin tuotteillakin läträäminen saivat ihon umpeen ja karvat kasvamaan kohisten kolojen täytteiksi. Yli viikkoon poniin ei ole enää laitettu mitään aineita ja poni on nyt toista vuorokautta ilman huppua. Hyvältä vaikuttaa tällä hetkellä, pitäkäämme sormet ristissä että viileät yöt ja sateettomat päivät jatkuvat pitkään. Koputetaan vielä puutakin tähän väliin.
Tänään/eilen/lauantaina suuntasin Sennin kotikylän kautta tallille, silmissäni siinsivät jo harmoniset sänkipeltokuvat JillaTorsten-tyyliin. No, niitä ei tullut. Haaveet musertuivat siinä vaiheessa, kun asettelin kilinkolinarabiriimun ponin naamalle ja talutin sen pellolle. Ruuna olisi tehnyt mitä vaan, paitsi pönöttänyt sievästi kameraan katsellen. Tuli jos jonkinlaista kevätjuhlaliikettä jokaiseen ilmansuuntaan, lopulta sitten muutama sievä naamakuvakin ja pystyimme palaamaan takaisin pihaan varusteita lisäämään.
Ja sitten iskikin se kunnon epätoivo. Alkeiskurssi kutsuu meikäläistä toden teolla, epätoivon kasvaessa ylitsepääsemättömäksi sekä kuvaajalla että kuskilla omiin rooleihinsa (ei tästä tuu mitään, mä lähen himaan kuultiin useampaan kertaan molempien suilta) parkkeerasin ponin pellolle ja totesin, että nyt vaihdetaan. Siispä Senni, jonka kuvittama postaus enimmäkseen on, puntattiin ruunan selkään ja itse päädyin kameran taakse.
Näin päin pääsimme lopettamaan hyvillä mielin onnistumiseen kaikkien osalta. Siis sen jälkeen, kun Koon päähän saatiin taottua että nyt ei muuten olla syömässä ja sen turpa pysyi ylhäällä pidempään kuin viisi sekuntia. Epätoivoiselta ehti vaikuttaa sekin projekti, kunnes kovempi luu eli Senni voitti ja pääsimme loppujen lopuksi aivan tallin pihaan saakka.
Niin vierähti taas pitkän pitkä tovi edellisistä kuulumisista ja monenlaista on taas ehtinyt tapahtua vaikkei tässä ehkä siltä vaikutakaan. Minua kiinnostaisikin puolestaan lukea, että miten teidän (ihan erityispaljon kysymys on osoitettu kesäihottumaisten omistajille/hoitajille/huoltajille, joita lukijakuntaan kuuluukin huomattava määrä) lokakuu on lähtenyt käyntiin?
Heti postauksen avattuani huomioni kiinnittyi siihen miten hyvältä poni näyttää ja tukkakin on päässä!
VastaaPoistaMeillä on 25v suokkipappa, joka tuli meille reilui viisi vuotta sitten ja 3 kesää olivat ihan epätoivoisia, häntä ja harja olivat verillä. Siitä sitten ihottuma parani joka kesä enemmän ja enemmän oikeiden hoitomuotojen löydyttyä. Tämä kesä on ollut helpoin kesä ikinä. Pari kertaa on joutunut laittamaan Derfeniä häntään tai harjaan, muuten ihan säännöllisellä pesulla ja kokovartalopuvulla pärjätty kutisematta koko kesä. Ihanaa kun on pitkä liinaharja tallella! :)
Ostimme ponin keväällä ja tämä oli siis ensimmäinen kesämme. Välillä oli viikkoja, joina poni kutisi ja kutisi vaikka mitä teki ja välillä taas oli viikkoja parempi. Pärjäsi kuitenkin puisellakin laitumella ja tukka on vielä päässä, vaikka välillä pääsi ottamaan osumaa. Itselle on todella rankkaa ponin kutiaminen ja se, ettei mikään aine tunnu auttavan ponin oloa. Onneksi kuitenkin ponin ihottuma on melko lievä, vaikka helpon papan jälkeen pienikin kutiaminen tuntuu suurelta ongelmalta.
Toivottavasti pian uskaltaisi jättää takit pois, tänään jäikin poni ensimmäistä kertaa ulos ilman huppua! :)
Nostan heti ensiksi hattua. Minusta on ihan äärettömän hienoa, jos jo ihottumaisen omistanut/tava ottaa hoidettavakseen toisenkin kutisijan, noilla kun on niin suuri uhka päästä sellaisiin käsiin, jotka eivät ymmärrä olevansa sairaan hevosen kanssa tekemisissä. Minulla ei ole käynyt mielen vieressäkään uusi ihottumainen rinnalle tai tulevaisuudessa saappaiden täyttäjäksi, vaan vika onkin juuri siinä, ettei Koolle ole niitä kesästä toiseen toimivia hoitomuotoja löytynyt. Ihan mahtavaa, että teidän liknaharjalle on löytynyt sopivat tavat! Toivottavasti seuraava kesä on poninkin kanssa helpompi kun olette tämän jo tutustelleet ja testailleet. :) Tuskin kukaan muu kuin ihottuman kanssa painineet ovat näin iloisia liehulettien olemassaolosta -oikeastihan Kookin olisi niin paljon siistimmän näköinen, jos siltä vetäisi tuota reuhkaa vähän lyhyemmäksi, mutta koska tuon verran on sitä säästynyt niin se saa luvan mukana roikkua. :D
PoistaMeillä myös meni kesä kausittain. Toukokuussa ponille pukkasi stressiä ja kutisi enemmän kuin koskaan aiemmin noin aikaisessa vaiheessa kutinakautta. Sitten vaihdettiin paikkaa, jolloin aiemmat stressinaiheuttajat jäivät sinne, vaan päälle iski stressiä uudesta paikasta ja laumasta ja... Sitten lähti se aaltoilu, välillä lähdin viikkoja tallilta kyyneleitä nieleskellen kun juuri antaumuksella pesemäni ja rasvaamani poni talsi saman tien pihatolle hankaamaan, välillä taas piti silloin tällöin tuikata vähän rasvaa takajalkojen väliin ja siinä se.
Toivokaamme viileää, kuivaa ja tuulista loppusyksyä, pitkää talvea ja kuivaa kevättä, josko sitten ensi kesä olisi helppo kaikille! Facebookin Kesäihottuma-ryhmä on ollut itselläni suurella kulutuksella, sieltä olen huomannut harvinaisen usean luovuttaneen tänä kesänä ihottumaistensa kanssa, ainakin paikoitellen siis kesä on ollut muillakin hankalampi.
Kiitos pitkästä vastauksesta!
PoistaPoni oli oikeastaan lapsuuteni ylläpitoponi ja kun se oli kerran vapaalla jalalla, niin olihan se pakko ottaa joten ihottuma oli ihan toissijainen asia. Itse en kyllä tiedä voisinko sitten joskus ottaa enää lisää ihottumahevosia- toisaalta kyllä tietää että vaikka joskus omistaisikin terveen hevosen niin sillä olisi silti loimi päällä ja ötökkäkarkotteita. En myöskään voisi kuvitella elämää ilman sitä, että käy joka päivä tallilla huolehtimassa ihottumasta. Varmasti on kuitenkin niin, että kun osuu matkalle joku paha hankuri (joka kenties joudutaan lopettamaan ihottuman takia), niin ei todellakaan enää halua toista ihottumahevosta.
Meilläkin on suokilla aivan ihana paksu ja melko pitkä liinaharja, ärsyttävästi vain loimi irrottaa jouhet ainakin kolmasosaan. Kesäisin sitten herralle leikataan "erittäin tyylikäs" ratsuharja kun pitkä liehuva lirppa on aika karmea näky. Sinun ponilla ei kyllä ole kuvien perusteella mikään aivan järjetön huitake! :D
Noita säitä tosiaankin toivoessa! Olisi kiva ottaa takki jo nyt pois mutta eiköhän se mene taas marraskuulle (tätä ollaan muuten perheen kanssa mietitty; nykyään ilmastonmuutoksen myötä hyönteisaika vain pitenee ja pitenee, onhan se nytkin järjetöntä ajatella että ennen oli marraskuussa paukkuvat pakkaset kun nykyään on hädintuskin yöpakkasia).
Itsekin olen kys. Face-ryhmässä ja esimerkiksi tänä vuonna lähti ryhmän ansiosta kokeiluun suola- ja soodaliuokset, jotka eivät kyllä valitettavasti näyttäneet tuovan kummallekaan mitään apua. On kyllä todella hyvä ryhmä! :)
Nyt vastaus kyllä hieman venähti, kun en missään minuutissa viitsi paria lausetta näin pitkiin kommentteihin vastailla.
PoistaItsekin olen tuota miettinyt, että pitäisin myös (silloisesta tallista ja sen ötökkäkannasta riippuen) terveen aika hyvin paketoituna kesät, nämä nykyiset ötömäärät on jotain aivan käsittämätöntä ja pahaa tekee katsella aivan rei'ille kupattuja hevosia. Ja voin kyllä suoraan myöntää, että olen haaveillut normaalista hevosenpitäjän kesästä, tai jopa hevosettomasta kesästä, jolloin ei tarvitse stressata säätiloja tai kantaa selkä vääränä loimia pesuun ja korjaukseen tai tököttejä testaukseen. Ja kun voisi vaikka lähteä lomalle ilman, että täytyy kouluttaa ja lahjoa joku rasvaamaan poni, ja sittenkin viettää loma miettien, että mitenköhän poni ja osaakohan se hoitaja nyt varmasti katsoa että mistä ruuna on hangannut ja ja...
Oletko kokeillut jouhien letittämistä? Sillä Koon harja on pysynyt paremmin, meillä on toki käytössä vain kaulan kohdalta sileät loimetkin vähentämässä jouhikatoa. Koo vaan pääsi alkukesästä hankaamaan tuosta keskivaiheilta kaulansa aika pahaksi, joten siitä kohti normaalistikin ohut ja onneton harja on vielä säälittävämpi nyt. Toivottavasti ei tarvitse juuri loimitella talvella, josko tuohonkin koloon kasvaisi vähän peitettä. Olen yhtenä syksynä leikannut Koon aivan siiliksi, joinain kesinä se on itse hoidellut tuon, ja teen kyllä kaikkeni ettei moista enää tapahdu, aivan järkyttävän näköinen junttiruuna silloin. :D
Itsekin olen useana iltana meinannut jättää takitta, niin kovasti tekisi mieli päästää poni hengailemaan nakuna, vaan ei, ei viitsi riskeerata nyt kun on mennyt näin kivasti hankalan kesän jälkeen. Jep, lämpimien säiden lisäksi tuntuu, että polttiaiset tulevat vuosi vuodelta kestävemmiksi. Jokunen vuosi sitten katosivat kivasti muutaman yöpakkasen jälkeen, nyt saa melkein tulla jo lumet maahan että häipyvät. Ja äitini on kertonut, ettei hän ollut tavannut polttiaisia Oulun seudulla kuin vähän ennen Koon meille tuloa, (poni tuli siis 2006) vasta asuessaan muutaman vuoden Rovaniemellä näki niitä ensimmäisen kerran. Nyt on koko Oulun seutukin vallattu, edes merituuli ei pidä niitä loitolla.
Minäkin testasin ryhmän innoittamana 2014 kesällä suolaliuosta, siitä ei Koollekaan mainittavaa apua ollut, mutta ihan päteviä vinkkejä sieltä saa. Ja vertaistukea! Yhdelläkään kaverillani ei enää ihottumaista ole, joten on vähän tylsää itkeskellä vain siihen suuntaan kun aiemmin tuki oli molemminpuolinen.
Oikein kunnon keskustelu! :D
PoistaMeidän tallilla ainakin juuri ne meidän hevoset ovat ne jotka eivät juokse laitumella itseään hikeen ötököiden takia ja hankaavatkin vähiten. Sen takia todellakin loimittaisin terveen hevosenkin vaikka moni varmasti aika pitkään katsoisi.
On kyllä hankala löytää hoitaja joka oikeasti tajuaisi ihottumasta jotain... Meillä ei ainakaan sellaista ole vielä löytynyt :/
Kesä 2015 letitettiin harja, mutta se ei oikeastaan auttanut. Jostain syystä kehuttu Snuggy Hoods hankasi harjaa enemmän kuin tällä hetkellä oleva Hööksin loimi (plus Snuggy hajosi käsiin yhdessä kesässä). Uskon niin, että kun monta vuotta hoitamattomana ollut vaari hankasi itsensä kaljuksi, on jotenkin harja vahingoittunut pysyvästi että se on ympäri vuoden todella heikko, eikä siihen sitten varmaan auta mikään :/ Esimerkiksi kuljetuksessa häntä pintelöidään, sillä ihan takapuomiinkin nojaamisesta menee jouhet ihan suherolle.
Eilen tallinpitäjä kysyi että miksi ihmeessä ei oteta loimia pois. Mutta kun, mutta kun... Ei nyt sillä että olisin illalla enää havainnoinut polttiaisia, mutta ei silti voi luottaa itseensä kun ei tallilla kuitenkaan ole vuorokauden ympäri.
Meidän nykyisellä tallilla Koo on aika lailla levottomin, vaikka sen levottomuus on siis hännällä huiskimista. Eräällä edeltävällä tallilla sain kuitenkin kaikki omistajat loimittamaan hevosensa pahimpiin ötökköaikoihin, ja niin palasi rauha sillekin laitumelle. Ja hevosilla alkoi olla taas enemmän ihoa kuin reikää...
PoistaMinä olen muutamia kavereita opastanut tuon rasvauksiin, sen verran, että viikonlopun yli voi käväistä muualla. Äiti hoiti ponia parina kesänä viikonkin ajan, niihin käsiin tuon luottaisin edelleen pidemmäksi ajaksi vaan välimatkaa on nyt sen kuutisensataa kilometriä.
Tuo voi kyllä hyvin olla, että jouhitupet tai koko iho on sen verran vaurioitunut, että jouhet ei vaan yksinkertaisesti kestä mitään tippumatta. Tässä kun mietin, niin Koolla voi hyvinkin olla tuossa keskivaiheella harjaa samaa vikaa, se on hangattu useasti verille eikä siihen oikein kasva enää jouhet, ja niistä kasvaneistakin puolet on valkoisia. Itsekin olen melko pettynyt Snuggyihin, meidän sininen takki on ollut telakalla lähes koko kesän kun siitä meni häntätarra aivan käyttökelvottomaksi eikä läppä pysy paikoillaan ilman sitä. Huput ovat alkaneet repeillä leuan alta, joo, Koolla on isot leuat, vaan seuraava koko on sitten muualta liian iso. Enkä tiedä onko hapsuista enemmän haittaa kuin hyötyä... No, puoleen hintaan nuo ei onneksi ole niin hirveän kalliita, vaikka arvokkaita silti. Koon harja on kyllä pysynyt noiden pitkien huppujen ansiosta vallan kivasti mukana.
Sepä se, mieluummin loimitusta pari viikkoa "liikaa", kuin kutiseva hevonen. Itse aiemmin kävin aina arkisin aikalailla juuri auringonlaskun aikaan tallilla, huono ajoitus siksi, että silloin niitä polttiaisia oli, ja ponin hoito tapahtuikin yleensä pimeässä pihatossa jossa taas ei sitten nähnyt niin hyvin karvassa tapahtuneita muutoksia. Vaan pysyipä hyvin kärryillä päivittäisestä polttiaistilanteesta! Nyt aurinko laskee jo niin paljon aiemmin, että olen vielä 60 kilometrin päässä ponista ja tallista. Viikonloppuisin nyt voisi polttiaisbongailua harrastaa, vaan silloin taas mieluusti käy valoisaan aikaan kun on kerrankin mahdollista...
Vau, kiva että sait levitettyä loimikulttuuria! Itsekin tekisi mieli sanoa yhden hevosen omistajalle, että onko ihan oikeasti ok että hevonen juoksee kesäisin niin paljon ötököitä karkuun että se laihtuu ja on ihan paiseilla, mutta ei sitä kehtaa vaikka onkin välillä hienovaraisesti yrittänyt herätellä.
PoistaSnuggyja meille ei tule enää ikinä (kaksi on ollut), tarrat kuluvat olemattomiin viikossa, loimi lörpistyy niin että mahakappale ei suojaa ja parhaillaan hevonen pissaa sinne sisään, sateella on raskas ja kylmä ja helteellä hiostava. Nyt juuri tuo perus Hööksin loimi on ollut tuhat kertaa parempi kuin Snuggy.
Poni on ollut nyt kaksi päivää pelkän sadeloimen kanssa tarhassa eikä ole ollut kutiseva. Papalla on vielä ollut ihottumaloimi!
Mä aloitin loimitusinnostuksen lahjoittamalla Koon vanhan ihottumatakin tallin omistajan ponille, sen jälkeen ilmestyi omistajan hevosille ötökkätakit ja kohta oli lopuillakin kun huomasivat selvän eron hevosissa. Tuntuu, että mieluummin seisottavat hevosia karsinoissa entä rakentavat ötökkäsuojaa tai laittavat loimea päälle. Tai tosiaan antavat hevosen juosta itsensä kuihduksiin... :(
PoistaNuo Snuggyn tarrat on kyllä aivan onnettomat. Mulla on metri uutta tarranauhaa odottamassa asennusta, josko ne kestäis hetken pidempään. Ja tosiaan venyy aivan tajuttomasti, Koon uusin Snuggy on 5'6 kokoa eli 115cm vastaava, kun esim. Bucasin talvitakki on 6'0/135cm. Seuraavaksi varmaan ostan ihan Horzea, joka on aiemmin toimivaksi todettu, tai kokeilen Boettia. Haluan vaan sen sileän sisävuoren harjalle, eli noidenkin kanssa täytynee käyttää pitkiä Snuggyja. Nuo huput kyllä vaatii modausta, hapsut on ihan surkeat.
Huippua! Koo hankaili eilen taas vähän, se on siis ollut nyt reilun pari viikkoa huputta ja vähän rapsutteli naamaa. Tuikkasin kortisoniliuosta, jospa tänään ei olisi yhtään karvaa sutussa...
Saako bannerin kopioida blogiesittely-postaukseen tämän blogin kohdalle? :)
VastaaPoistaPostaus julkaistaan joulukalenterissa.
Tottakai saa :)
Poista