Muutosten vuosi

Nyt viimeisenä lomapäivänä on hyvä keskeyttää Netflix-maratooni hetkeksi, todeta, etten ole tänä kuulemma törkeän kylmänä päivänä poistunut ovesta ollenkaan (jotain hyvää täysihoitopaikassa sekä kissassa verrattuna itsehoitoon ja koiraan!) ja kasata taas yksi vuosi yhteen postaukseen. 

Tammikuu

sisälsi kisamatkoista kertoilua, Koon ja Joosepin leikkejä, Mailan rodun pohtimista, kevytjalkaisia poikia, psyllium-kuuria, väsymistä, yhteislenkkejä sekä osallistuttiin toiseenkin Blogitallin haasteeseen harjoja letitellen. Kävin myös ensimmäistä kertaa Jessin luona hevosia katsomassa! Niin, ja vietettiin pakkaspäiviä vähän eri merkeissä. Kieltämättä kivemmissa kuin nyt.

Helmikuu

starttasi etelänreissulla, ratsastin paljon satulalla, tyhjensin puhelinta, katseltiin auringonnousuja aamutallissa ja kirjoiteltiin satulasta, loimesta sekä harjoista. Ja vietettiin 19-vuotiaan ruunan syntymäpäivää.

Maaliskuu

oli aurinkoinen, joka aiheutti karvojen tiputtelua, auringonpimennystä katselin maailman hienoimpien korvien välistä, kävin ihastelemassa Vienan aina vaan paisuvaa varsamahaa ja ylistettiin taas kerran ruunaa.

Huhtikuu

sisälsi aprillipilan joka olisi puolestani voinut toteutuakin, Sandran klippauksen, satulan oston, erittäin opettavaisen ohjasajovalmennuksen ja -videon, Koonkin karvojen katkomista, vierailevan kirjoittajan, hevosunelmia, yhteislenkkejä isommalla porukalla, kävelyjä ja junnuja, sekä lenkkeilyä mitä kummallisimmilla kokoonpanoilla.

Toukokuu

alkoi syntymäpäivämatkallani Brightoniin jota ennen ponin loimituskausikin alkoi, saarelta mantereelle palattuani tatuoitumalla, tyhjenneltiin taas puhelinta, blogi uusittiin sekä Sandra jumppaili.  Suurimpana kaikista, ja ehkä koko vuoden tapahtumista, sanoin Mailalle hyvästit. 

Kesäkuu

alkoi talviturkin mereen heittämisellä, totuteltiin vihreään, rällättiin kentällä, valmentauduttiin (ohjas)ajaen, paljastettiin kesäihottuma-aseet, uitiin vähän lisää, Koon kärryprojekti edistyi, sekä opeteltiin elämään ilman Mailaa.

Heinäkuu

paljasti toteutuneen pelkoni, Sandra lähti laitumelle ja Koon tulevaisuus sunnuntaiajeluponina romuttui. Koo auttoi pitämään elämänsyrjästä kiinni ja nousemaan jaloilleen. 

Elokuu

alkoi jälleen vierailulla Jessille juuri ennen muuttoamme, Sandralle todennäköisesti hyvästien sanomiset, aktiiviponeilua ja Koon sekoamista.

Syyskuu

oli blogin osalta hyvin hiljainen. Tyhjensin puhelimen, ponit palloilivat, Koon ihottuma oli aivan kamala ja tallin meininki alkoi selvitä meillekin, jonka vuoksi vapaa-aika meni lähinnä tallilla ponien perushoitoa suorittaen...

Lokakuu

alustaan oli hyvinkin masentava, joskin kaikenlaista ehti tapahtua; Koo leikki lastenponia, ponien kanssa puuhailtiin milloin mitäkin, ja vierailin jälleen Jessillä. Ponit vaihtoivat vihdoin tallia eivätkä ole enää asuneet samalla tontilla, samoihin aikoihin itsekin muuten vaihdoin koulua. Tein pitkästä aikaa myös haasteen! 

Marraskuu

höntsäiltiin minkä tallille pääsin, sekä kurkattiin ponin menneeseen syksyyn videolla.

Joulukuu

maastoiltiin, tonttuiltiin, hoidettiin turvonneita kinttuja, jouluiltiin sekä vierailtiin, yllättäen, Jessillä. 

Blogista huomaa kyllä helposti poni-innostuksen määrän; kaiken sujuessa mukavasti ja kun poneja on enemmän kuin yksi hoidettavana, tulee myös ikuistettua hetkiä enemmän kuvin, videoin ja tekstein. Enkä voi väittää etteikö loppuvuosi olisi ollut muutenkin turhan hankalaa ja masentavaa aikaa. Vaan jospa se tästä taas!

Vuoden 2014 lopulla kertailin kulunutta vuotta ja mietiskelin tulevaa.

Sandran kanssa on tarkoituksena kärryillä aina kun siihen kykenemme, eikä haittaa yhtään vaikka mahaa saisi pienennettyä! Kaukaisena haaveenani olisi päästä ponin kanssa kouluvalmennukseen kärryiltä käsin, vaan eipä täällä moisia valmentajia oikein ole.

Näistä jokainen toteutui, paremmin ja useammin kuin uskoinkaan. Sandran kanssa vietin aivan uskomattoman hienoja hetkiä. Se on poni, jonka hakisin heti omakseni jos vain voittaisin lotossa, vaikken oikeasti enää ponia toviin halua. Niin mieletön.

Mailan kanssa puolestaan yritämme viettää mukavaa aikaa yhdessä, käydä kävelyillä ja nauttia niistä hetkistä mitä meille vielä on jäljellä.

Tämäkin toteutui. Mitään ei jäänyt tekemättä, kevään aikana ehdimme itse asiassa tehdä enemmän kuin ikinä olin kuvitellut. Lähtölaskenta oli alkanut jo edellisenä syksynä, joten jokainen lisäpäivä oli siunaus.

Koo taas... Suunnitelmissani on kesällä tai viimeistään alkusyksystä napata poni ja koira kainaloon ja suunnata Nuuskamuikkusen tapaan etelään -tosin emme ole näillä näkymin palaamassa keväällä takaisin. Muuten yritämme pitää kesäihottuman kurissa, tiputella kiloja ja hankkia lihaksia silti rennomman yhdessäolon merkeissä.

No, tuo muutto etelään onnisuti vaan muuten Koon tavoitteet eivät toteutuneet ollenkaan. Kesäihottuma räjähti käsiin, kilot ovat kasvaneet vaikka lihakset ovat tippuneet.

Kuluvalle vuodelle en toivo muuta, kuin että kaikki pysyvät hengissä, Koon kesäihottuma edes kohtuullisena, eikä talo pala. Olen mietiskellyt Koolle jonkin sortin liikuttajavuokraajaa, muutama ehdokas onkin jo tulossa ponia katsomaan kunhan pakkaset hellittävät. Itse haaveilen ajoponista ja valjakkovalmennuksista, mutta ehkä vaihdan ponin hevosvarsaan ja lainaan Siinaa kärryttelyyn, saa nähdä mihin sen kanssa sitten päädytään -pelloille keskenään pyörimään, vaiko jopa sinne valmennuksiin.