Hei me muutettiin taas...

Niin se koira muutti Porvooseen lauantaina, vanhempani jatkoivat suoraan matkaa Espooseen ja palasivat sieltä tänne itään maanantaina. Sunnuntaina kävimme Minkan kanssa Koolle uutta paikkaa, ja kun asiat näyttivät olevan mallillaan, varasin paikan ja ilmoitin että tullaan kunhan saamme kyydin. Eilen haimme trailerin lainaan ja maailman paras iskä veti ponit toiselle puolelle kaupunkia. Siina ja Koo muuttivat eri talleihin, "naapureiksi" kylläkin vaikka välimatkaa on useampi sata metriä.

Siina lastattiin ensiksi, ja varsan ollessa kyydissä Koo kipitti taas lähettämällä kyytiin -ei ensimmäisellä, eikä toisellakaan, mutta muistaakseni kolmannella yrityksellä. Muutamaan minuuttiin kuitenkin. Kaksi autoa a-i-v-a-n täynnä lähdimme matkaan, Minka ja iskä vetoautolla sekä minä Minkan autoa ajaen, äiti vieressä Koon satula sylissä istuen... 

Ajelimme Siinan nykyisen kodin pihaan, jossa purimme ponit ja lähdin taluttelemaan Koota kohti uutta osoitettaan. Vähän oli ihmeissään että minne kaveri jäi, alkumatkasta oli vähän jännää kävellä uusissa maisemissa mutta koko matkan poni tallusti löysällä narulla. Tajuttuaan, että peltojahan ne vain ovatkin, poni yritti vain syödä ojien varresta koko ajan. Uudelle pihatolle päästyämme otin ponilta suojat jalasta ja talutin uuteen tarhaan uusien kavereiden luo. Ruuna tuli heti tutustumaan poniin tamman katsellessa taka-alalla, hetken hännystettyään ruuna jätti ponin syömään tarhan takareunalle. Vähitellen tamma käveli kohti ponia, kävi moikkaamassa ja palasi etualalle, ja vähän sen jälkeen Koo söi muiden lähettyvillä kasoista. Illan jatkuessa ruunat bongattiin jo syömästä samalta kasalta ja vähän rapsuttelemassakin. Ruuna asuu yöt karsinassa, ja tallinpitäjä sanoi että oli vähän ongelmaa saada riimua päähän kun ruuna olisi halunnut jäädä Koon kanssa hengailemaan. 

Tänään tallille mentyäni oli vastassa täysin rauhallinen lauma, Koo tuli verkoltaan kiltisti mukanani hoidettavaksi ja seisoi naru maassa paikoillaan harjauksen ajan -ei todellakaan mitään edellismuuton ensimmäisten viikkojen skitsoamista, vaan juuri se sama poni millainen Koosta Takkulassa muovaantui. Kävimme kentällekin tutustumassa, Koo kävi testaamassa pohjan piehtaroiden ja totesi sen sopivasti karvaan tarttuvaksi, ja vähän temppuilimme sekä juttelimme tallinpitäjän kanssa. Viikonloppuna lähdemme luultavasti porukalla maastoon, jes, edellisestä ryhmämaastosta onkin aikaa monta kuukautta!

Aamulla tuli minulle viesti kertoen että yö oli mennyt hyvin, ja illemmalla äidillekin oli lähetetty viesti kertoillen ponin kuulumisia.

... eikä kaduta.