Still alive!

Hurr, ensimmäinen oikea vuolu takana. Ja mahdollisesti viimeinen, hih.

EJ

TJ

Elijoo, pääsin koulusta kahta tuntia aiemmin koska valinnaisen mopokurssin opettajamme oli sairastunut eikä kukaan ilmeisesti jaksanut sijaistaa -ei haittaa. Kävin riisumassa kotimatkalla ponilta sadeloimen, jonka olin edellisenä iltana sen päälle pukenut että räntäsateessa seisonut poni näyttäisi suurinpiirtein hyvinhoidetulta. Silmänkääntötemppuja. ;) Kotiin syömään, ja neljän aikaan tallille putsaamaan pounin sorkat ja siistimään sitä edustavempaan kuntoon. Olin meilannut Pia Häikiön Revonlahdelta, eli Pohjois-Pohjanmaan ainoan edustamani "suunnan" vuolijan, käymään täällä, ja hän saapuikin tallille puoli viiden aikoihin, kuten oli luvannutkin. Ensimmäisenä heti esittelyjen jälkeen Pia kysyi ponin nimeä ja totesi sen näyttävän tutulta, (tässä vaiheessa meinasin sanoa, että lieneekö liikaa Habanero-chiliponin näköä...) takerrellen vastasin kutsumanimeksi Karkin. Sillä nimellä ihmiset tuon yleensä tuntevat, jos tuntevat, mutta minä en vain saa sitä enää sopimaan tuolle ponille. "Ai Ein Caramell?" "Joo!" ja selitystä, kuinka Kooponi oli asunut Pian naapurissa joskus vuosina 2002-2003, ollessaan entistä edeltävän omistajan hallussa tuon kolmentoista kuukauden ajan. Ja kuinka aina, jos kerrottiin kylällä juoksevasta ponista, oli se melko varmasti Koo. Tuhannen hulttionuori... Kuulemma tuo oli myös nuo vuodet kengättä -eli siis poni oli 1996-2003 kengättä, 2003-2012 kengässä ja 2012-lihatiski/pakastin/koiran ruokakuppi taas kengättä.

OE

Poni aloitti tutustumalla Piaan ja Hoofjackiin, johon se oppi lähes heti nojaamaan. Kopotiponi käyttäytyi ihmeen viisaasti, eikä minun tarvinnut hävetä silmiä päästääni! Jossain vaiheessa uskaltauduin tunnustamaan, että olin itse vuollut ponia kaikki nämä kuukaudet ja tosiaan enemmän tietävistä vain Anu käynyt niitä välissä katsomassa, mutta yllätyksekseni Pia kehuikin ponin kavioita ja vuolua! Hihi, siistiä. Kuulemma mitään oikeaa tarvetta Pian suorittamille välivuoluille ei ole, ellei ilmene ongelmia, ja ellei vasemman takajalan seinämä ala irtoamaan. Siinä seinämässä oli tosiaan muita enemmän sientä, ja erittäin lähellä valkoviivaa. Muihin kavioihin tuli vain pienenpienet kolot seinämiin ja säteet siistimmiksi + kulmatuet kokonaan pois -niistäkin muuten löytyi sientä. Säteisiin minun ei tarvi kuulemma koskea hetkeen muuta kuin Pioneerin shampoon + öljyn kanssa, ja pitämällä sivu-uurteet puhtaina, kun poni kasvattaa nyt säteitä uusiksi. Ainoastaan kannat olivat hieman turhan pitkät, ja muutenkin seinämät hieman levähtäneet kahden viikon vuolutauon aikana. Jätin tosiaan tuon hetkeksi vuolematta, jos olisinkin vuollut täysin päin jeesusta, että niissä olisi sitten sitä korjaamisvaraa sikälimikäli tarvetta olisi. Konkreettisin ero meidän vuoluissa lienee pyöristys, minä pyöristän seinämät huomattavasti... isommasti. Niin, ja se, että Pia osaa vuolla säteet noin miljoona kertaa paremmin... Selvisipä sekin, että tuossa vasemmassa etusessa (valkokavio) oleva pinkki systeemi ei olekaan mitään pintaverisuonijuttuja, jota olen pelännyt, vaan mustelma. Huh.

VE

Tämä lysti köyhdytti kukkaroani yhdeksälläkymmenellä seitsemällä eurolla, sisältäen matkakulut ja Pioneerin kavioöljyä 250 millilitran pullon. Itse vuolun osuus oli 48 euroa. Jonkin ajan päästä varustimme Ellin ja Veeran kanssa Koon ja Sypen, Koolle ahkio perään ja Elli sinne + Veera Sypen kyytiin, ja ei muutakuin matkaan pitkin pyöräteitä. Kävimme heittämässä noin kuuden kilometrin ravipainotteisen lenkin, ja vaikka ponilla on useammalta kerralta traumat pulkasta/ahkiosta, porskutti se eteenpäin takana tulevasta rämisevästä muoviläjästä välittämättä. Ihana! Kaiken lisäksi poni onnistui tiputtamaan minut suoraan pyörätielle. Ehkä joskus opin 1) pitämään ohjista kiinni... 2) ratsastamaan katse menosuuntaan ei-naistensatulassa... Ehkä. No, loppu matkan, eli noin kaksisataa metriä, poni saikin hyvin ansaitusti kävellä ilman lisäpainoa, vaikka kyseinen kohta edelleen hieman pelottikin ohittaa. Tallille päästyämme kopoti sai takin niskaan haihduttamaan kosteuden iholta, Pioneerit hautumaan jalkoihin ja kuppiruuat + heinäkasan naaman eteen. Melko nopeasti se oli jo vaatimassa takaisin pihalle pääsyä, ja sinne myös pääsi kunhan oli kuivanut. Hyvin toimi "uudet" renkaat mopossa.

OT

Postaus on nyt täynnä kivasti ennen-jälkeen-kuvia, vasemmalla 2x ennen ja oikealla 1x jälkeen vuolun. Pahoittelen paskaisia sorkkia, mutta ei niitä saa pysymään puhtaina. Sekunniksi laskee maahan ja kapum. Lisäksi kuvat on nyt ehkä epäedustavimmat koskaan, mutta kyllä noista jotain selvää saa... Veeralle kiitoksia sorkkien nostelusta!

VT

Pakko vielä lopuksi painottaa, että minä en todellakaan suosittele kenellekään, että alat huoltamaan itse karvakasasi kaviot ilman asianmukaista koulutusta ja opastusta! Vaikka olen nuori, tyhmä ja kokematon, otan kaiken vastuun mahdollisesta hevoseni kolmijalkaiseksi tuottamisesta itselleni. En olisi koskaan alkanut vuolemaan yhtään nuoremman, saatika huonommalla sarveisella tai jalka-asennoilla varustetun hevosen jalkoja. Koo on suorajalkainen, kuluttaa kavionsa tasaisesti ja omistaa lujan sarveisen, ikääkin jo kohta 17v. Menen asenteella "kun en enää itse pärjää, pyydän kokeneemman". Tässä tilanteessa en itse pärjännyt. Huomasin, että ponilla on sientä seinämissä, mutten todellakaan halunnut alkaa niitä itse aukomaan. Pyysin ammattilaisen paikalle, ja asia on täten toivottavasti kunnossa -sen huomaa sitten jonkin ajan kuluttua. Jos sieni ei ala väistymään, tulee Pia ehdottomasti uudestaan. Jos saamme sienen kuriin, eikä muita ongelmia ole, en näe mitään ongelmaa siinäkään, että jatkamme kahdestaan hamaan tulevaisuuteen saakka.