Ponit uimassa -taas...

Sunnuntaiyönä ponia käyty morjestamassa ja näkkileipä suuhun survomassa neljän aikaan, kaikki aidat ehjiä, poni täysin rauhallisena ja ruokaa oli jopa vielä jäljellä! Otus tosin tunnisti minut jo pyörätiellä ollessani, ja juoksi minua lähinnä olevaan kulmaan -eli siis juurikin päinvastaiseen portilta. Hyvillä mielin jätin ponin viettämään yötään, ja pääsin itse vihdoin nukkumaan.

Sunnuntaina, päivällä, siis sisko kävi ensiksi ponia hieman selästä käsin pyöräyttelemässä kentällä jonkin aikaa kera murtuneen sormensa, ja minä kävin poneilemassa illasta. Tällä kertaa siis tosiaan mukana sorkkia kostuttelemassa oli Sohvi & Papru, ja taas minun pientä kameraani rääkkäämässä Veera. Poni meni ensimmäistä kertaa koskaan näiden kuuden vuoden ja kolmen kuukauden aikana ensimmäisellä yrityksellä veteen! Ihana poni. Sitä tosin kauhistutti Papdun kauhomiset, ja yritti joka välissä painua rannalle. Muuten varsin mukava reissu, pitänee ottaa kesällä uusiksi useampaan otteeseen.

 

Maanantaina kävimme porukalla Veera & Koo, minä & Papi ja Sohvi & Papdu parin tunnin ja reilun 20 kilometrin lenkin metsässä. Välille mahtui ihan kaikkia pohjia, asfaltista hiekkaan, soraan ja nurmeen, ja poikettiinpa vähän vanhoilla, käytöstä poistuneilla pururadoillakin. Erittäin mukava reissu oli, Veera oli hieman pelko persiissä ponin kanssa kun se olisi niiiiiiiiin halunnut laukkapätkillä ohittaa edellä olijat, mutta hengissä selvittiin. Ja tosiaan, ponin sorkissa ei sitten yhtään mitään merkkiä tuosta reissusta, vaikka kuinka yritin syynätä suurennuslasin kanssa. Niitä pitäisikin taas hieman lyhennellä ja pyöristellä, huoh... Eiköhän tuo siis ainakin kesät kengättä pärjää, jee! Kuvat räpsitty erittäin taidokkaasti Papin kyydistä Sohvin pokkarilla ja niillä on sitten sujuvasti kuvitettu koko loppu postaus. Niinjoo, aamupäivästä kävin siivoamassa ponin tarhaa kahden kottikärryllisen verran. Äärimmäisen vttumainen siivota, koska mielettömästi kasveja joiden seasta pitäisi puoliksi maatuneet läjät kerätä.

Tiistaina ratsastelin kaulanarulla ehkä vartin, harjoitellen ympyrällä pysymistä kun se nyt kovin tuppaa portille päin venyä. Ei mikään mahtava ratsastus, jotenka ei siitä tämän enempää...

Eilen Sohvi kävi rääkkäämässä ponia, aluksi väännellen ja käännellen, taivutellen ja asetellen, sekä jarruja ja kaasuja testaillen. Kun Ellin ja Papin tunti loppui, pääsi pouni loikkimaan esteitä. Aluksi jotain yksittäisiä, maksimissaan metrisiä loikkia, ja lopusta sitten sarjaa/linjaa sekä innaria. Poni myös hyppäsi ensimmäistä kertaa muuria, siis niin, ettei sen päällä ollut puomia! Käytössä oli vain ylimmät palikat, eli korkeutta... 70cm? korkeintaan. Poni loikki välillä hienoja loikkia, mutta sillä oli vähän veto pois. Taitaa vielä sen verran jännittää yksinäisiä öitä pihalla, ettei ihan kunnolla saa levättyä. Eiköhän se tästä, vaan poni sai parin desin kauralisän iltaruokiin, se kun ei normaalisti ole kauraa ollenkaan saanut. Päivästä muuten pesaisin ponin, kun se vähän hankaili. Meni varsin hyvin, ei päässyt kertaakaan pesun aikana juoksemaan pitkin peltoja! Ja takaisin tarhaan heittäessäni se hankaili häntäänsä, voi jeesus, en halua alkaa loimittaa sitä jo nyt mutta pakko kait se on...

Tänään konin piti päästä ravimaastoon, muttaah saa nähdä jaksanko.

Ja ai että ikävöin sitä erästä kirjavaa pikkuponia! Alan taas nähdä näkyjä, katsoin mm. Velmun tarhassa olevaa vaaleaa kylpyammetta Pupeksi... Voi jee, kuka haluaa kaivaa sen haudastaan ja herättää henkiin? Kaiken lisäksi kelaan taas yhä uudestaan ja uudestaan niitä viimeisiä päiviä, ja sitä, kun koko yön mietin, että nostan tileiltäni kaikki rahat ja lyön ne ponin omistajan kouraan ja ostan tuon papparaisen itselleni -tosin sitten, parin vuoden päästä, tuosta luopuminen olisi ollut vielä tätäkin hankalampaa... Ja sitä tunnetta, kun viimeisen kerran koskin sen pörröiseen kaulaan. En tule koskaan löytämään tuolle ponille arvoistaan seuraajaa, en koskaan.

It's been so quiet since you're gone, and every day feels more like a year. 

Sometimes I wish I could move on, the memories would all just disappear.