20. Kuulumisia ja ei-aiheeseen-liittyviä-kuvia

(Anteeksi, tulee päiviä myöhässä mutta olen äärettömän huono käsittelemään kuvia ja menee aina puoli vuotta että saan yhdenkään avattua ja aloitettua... Ja nyt joku tulee ja tokaisee, etteivät kuvat näytä alkuunkaan siltä, että niiden eteen olisi jotain tehty. :D)
Kuukausikin jo ehtinyt vaihtua, hui! Ensimmäinen päivä muuten oli varsin "merkittävä" juhlapäivä, siis Koon ja minun kahdenkeskeistä yhteiseloa vailla kolmatta pyörää (=sisko) on jo vuosi. Miinus lomat, jolloin poni on ollut toisten harteilla..

Toinen yhteinen vuosi aloitettiinkin hiihtoratsastusmaastolla; Ella Koon selässä, minä + Sohvi samoilla suksilla, ja matkaseuralaisena Ade + Elli rattikelkalla ajaen. Melko alussa, eli ruokatauon jälkeen, Sohvi jättäytyi kuitenkin pois, ja jatkoimme matkaa nelisten plus ponit. Koo joutui menemään edellä, joskin suoriutui tehtävästään ihmeen hyvin. Muutaman kerran kieltäytyi kulkemasta eteenpäin, niissä kohdissa lumi oli upottavampaa. Kiertelimme aivan erissä metsässä kuin koskaan ennen ponien kanssa, ja vaikka välillä aivan jalkojen vieressäkin kohisi suuri oja, ei poni stoppaillut pahemmin! Ihana. Metsästä poistuessamme oli edessä suurempi lumivalli, mutta poni päätti mennä yli -lösähtäen tosin sen päälle. Hetken mietittyään se kuitenkin jatkoi matkaa, vaihdoimme minut kuskiksi ja Ellan suksille, ja lähdimme seikkailemaan teitä pitkin. Vajaan kilometrin päästä, ensimmäisten raviaskeleiden jälkeen, huomasimme ponin vasemman etusen kengän hukkuneen jonnekkin. Ei muuta kuin takaisin tuonne metsän alkuun, jos se olisi siinä rytäkässä tippunut. Ellin kanssa lumikasaa jonkin aikaa kaivettuamme totesimme että antaa olla, ja lähdimme takaisin tallille. Vähän kieltämättä hirvitti liikkua noin kolme kilometriä ponilla, jonka toinen etukenkä oli kadonnut ja toisessa etusessa koko setti hokkeineen ja tilsakumeineen, mutta selvisimme perille. Tallilla tein vielä tallityöt ja iltatallin, sekä saimme hohtimet Ellin isältä. Irroitin siis toisenkin etusen kengän, ettei olisi niin epätasapainoista. Viilasin vähän seinämistä pahimmat rosoilut pois, ja poni karsinaan syömään.

Perjantaina ehdin käydä vain tekemässä tallityöt ja viilailemassa vähän sorkkia, kunnes lähdimme jumalan selän taakse mökille. Sieltä saavuimme tiistai-aamupäivällä. En kestä lomia ilman ponia, etenkään nyt talvella kun poni viettää yönsä karsinassa -ja etenkään nyt puolikengättömänä! Kesäisin on niin helppoa, ei tarvi kuin ilmoittaa olevansa pois ja toivoa, että joku korjailisi ponin ihottumaloimea jos se nyt ihan kamalan huonosti on. Koo ei tosiaan saa mitään lisärehuja kesäisin, on jo muutenkin liian lihava. Lauantaina Veera hoiti elukan, ja minulle iski aivan kamala paniikkistressipiupau kun en muutamalla soitolla saanut Veeraa kiinni. Illemmasta tosin Veera sanoi, että oli käynyt hoitamassa ponin ja taivutellut sitä kentällä, eikä poni ollut arkonut eivätkä kaviot olleet halkeilleet. Ronjan vastuulla otus oli sunnuntain ja maanantain, ja taas sama... Ponilla oli kuitenkin kaikki hyvin, joskin Ronja ei uskaltanut kuin kävellä ja ravata kun ponilla oli kuulemma liikaa menohaluja...

Tiistaina... öh, minulla oli iltatalli? Taisin taas vaihteeksi lyhentää sorkkia ja jos en nyt aivan väärin muista niin liikutin ponin -en kyllä muista miten, muttahjoo.

Keskiviikkona vuolin kavioita radikaalimmin kuin koskaan ennen, vau! Samassa jamassa olleet aika lailla koko loppu viikon, koska vaikka minulle sanottiinkin että kannat pitäisi vuolla alas niin... en uskalla. Lisäksi ratsastin ponilla! Kaulanarulla. Sen jälkeen vähän maastakäsittelyä ja irti juoksemista. Sain jopa kuvia tältä päivältä, mahtavaa! Ainiin, ponilla oli myös raspaus, muutama piikki löytyi muttei mitään maata kaatavaa. Edellinen raspaus oli tosiaan kaksi vuotta sitten..

Poni ja hirrrrveä sininen jellona!

Torstaina taas... no nyt en kyllä muista. Ööö, minulla oli iltatalli? Luultavasti myös koskin poniin. Voi olla. Ainakin kävin etusorkat läpi. Taisin kylläkin liikuttaa...

Perjantaina kävimme tandemiratsastuksella Veeran kanssa. Sohvi koirineen tosin lyöttäytyi mukaan alkulenkistä, ja minä tiputtauduin kävelemään ja taluttamaan toista pennuista. Kävelimme perinteisen Leton lenkin, johon menikin normaalia kauemmin aikaa... Takaisin pyörätielle päästyämme poni arkoi oikeaa etustaan ravissa, joten Veerakin laskeutui alas. Kävin kaviot läpi, mutta mitään ei näkynyt -veikkaan hiekotuskivien tarttuneen säteeseen tai jotain. Loppu matka sujui siis taluttaen, tallilla olimme vähän ennen kymmentä...

Eilen, elikkä lauantaina, furminoin vähitellen karvojaan tiputtelevan ponin huolella plus normiharjailut päälle. Leikimme ponin vinkulelulla, se on sellainen varsin söpö valas taikka hai. Väriltään mustavalkea, mutta sillä on hain hampaat... Poni tykkäsi, mutta mukana ollut koira olisi tykännyt vielä enemmän. Söimme paljon porrrrkkanoita. En ehtinyt liikuttaa, vaikka olisikin ollut aivan ihana sää lenkkeilyyn!

Tänään furminoin taas ponin, ja siirryimme kentälle jalkapallon, porkkanoiden ja naksuttimen kanssa. Poni koski palloon kahdesti, lopun ajan huuhaili ja tutki paskakasoja. Ihana elukka, nnnooot. Miksi ihmeessä minulla pitää olla tuollainen läski pallero jota kiinnostaa tasan ruoka?! Ja vaikka saisikin ruokaa siitä, että minun mieliksi vähän tuuppisi palloa, niin ei, ei kiinnosta. Eikä muuten ole ensimmäinen kerta kun tuolla pallolla yritän ponin kanssa leikkiä -eikä ole ensimmäinen asia joka ponia ei kiinnosta. Yritin vielä, että josko herralle sopisi kartioiden kiertely tai ihan vaan niiden kaatelu? No ei kinosta. Saakeli, olkoot sitten! Jatketaan ratsastuslinjalla, eikä kokeillakkaan mitään vaihtelua. Siispä poni takaisin harjauspuomille, jossa päitset vaihdettiin naruriimuun ja alas kiinnitettyihin ohjiin. Kypärä päähän ja matkaan.
 Metsäreissumme alkoi perinteiseltä pyörätie-masto-pyörätie-pikkumetsä -alulta. Maailman huonoin idea on kävellä ja ravailla pyörätiepätkät, ja heti metsään päästyään nostaa laukka... Eniveis, elukka pysähtyi suoran päässä olleelle mäelle, joskin aika huonosti ja meinasi että lähteekin jo takaisin tallille. Jatkoimme kuitenkin matkaa, eri suuntaan kuin yleensä! Vaihtelua, vau! Poni päätti kuitenkin, että mehän emme muuten enää kävele taikka ravaa, ja nosti laukan. Ja laukkasi. Ja vieläkin, kunnes olimme lähestulkoon erään talon pihassa. Pysähtymisyritys, joka onnistui parinkymmenen metrin päästä. Täyskääntö ympäri ja kääntyminen seuraavalle oikealle kääntyvälle polulle. Poni meinasi edelleen laukata, mutta itse olin ravin kannalla. Ja niin ravasimme, ja laukkasimme, kunnes törmäsimme kuntopolkuun. Tai ei aivan, mutta ainoa pääsymahdollisuus Leton metsään oli ylittää kuntopolku, jonne taas piti rämpiä melkein metrin hangesta. Päätin jalkautua, ja talutin ponin kuntopolun ja parkkipaikan kautti autotielle, jossa loikkasin selkään. Kävelimme Leton metsään, jossa taas ravailimme ja laukkasimme, kunnes kuulin lähellä sijaitsevan moottorikelkan äänen. Poni käyntiin, ja odotimme alapolulta tulevan kelkan ohittavan meidät. Ohitus sujui mallikkaasti, poni ei paljoa pörhöillyt! Lähdimme kelkan perään, ja saavuimme taas pyörätielle. Sitä ravaillen ja kävellen eksyimme taas tallin pihaan, ja poni pääsikin suoraan takaisin tarhaan.
 Kohta pitäisi lähteä takaisin tallille, tekemään tallityöt ja taluttelemaan ponia... (ja niinhän minä tallille meninkin, mutta poni pääsikin suoraan tarhasta karsinaan koska tuuli.)

Kaikki kuvat otettu 07/03/2012, ratsastuskuvat Veeran ja loput minun käsialaani. Piti muuten vielä kysellä, että miten lukijat tahtoisivat; postauksia useammin, (joka päivä? tai ainakin monesti viikossa) jolloin luonnollisestikkin vähemmän tekstiä, tai sitten ehkä jopa innostuisinkin kirjoittamaan paremmat kertomukset joka päivästä? Kuvia tuskin jokaiseen tulisi, koska en jaksa kuvata vain tarhakuvia... Toinen vaihtoehto on jatkaa nykyisellä linjalla; postailla, kun on (ratsastus)kuvia eli parhaimmillaan kahdenkin viikon välein... *häpeää* Jos jostain taikoisin sen kuskin ponille, ja muistikortinlukijan niin en repisi kaikkia hiuksia päästäni kuvia koneelle siirtäessä...