Alkuvuodesta kirjoittelin tavoitteet niin Siinalle, Koolle kuin itsellenikin. Ensimmäisen osalta tavoitteet on jo oikeastaan täytetty ja Koon tavoiteaika alkaa vasta yöpakkasten loputtua, joten oli hyvä aika alkaa työstämään omaa osiotani. Siispä viime sunnuntaina Tampereen hevosmessuilta kotiuduttuani tein sen, mitä olin jo joitain viikkoja tosissaan suunnitellut -varasin itselleni ratsastustunnin. Paikaksi valikoitui, myöskin jo viikkoja sitten, Espoon talli, jonka hevosia oli useampaan otteeseen kehuttu paitsi osaaviksi, myös herkiksi ratsastaa. Tunniksi arpoitui Nooran tunti aikuisratsastajille heti seuraavana päivänä, ja päätöksestäni kerrottuani Minka päätti lyöttäytyä mukaan. Itsellänihän oli tosiaan lähes yhdentoista vuoden tauko ratsastuskoulutunneista, ja ylipäätään viimeisimmästä ratsastustunnista on vain kymmenen vuotta ja kahdeksisen kuukautta. Minkan tuntitauko oli noin puolet tästä.
Maanantaina soittelin vielä aamupäivästä tallille, puhelimen toisessa päässä oli varsin mukavan ja asiallisen oloinen talliyrittäjä joka toivotti meidät tervetulleiksi tunnille. Illalla kävimme hakemassa minulle toisen tallitakin ettei tarvitse talleilla käyntien välissä pestä vaatteita, josta lähdimme kohti Espoota. Matkaa kertyi tunnin verran suuntaansa, mutta onneksi aivan viimeistä kilometriä lukuunottamatta vain Porvoon moottoritietä sekä kehä kolmosta. Tallin pihaan päästyämme mietimme, että oliko aivan pakko ja miksi teemme tämän ja voiko lähteä takaisin kotiin -minua jännitti mennä ratsastustunnille koulutetulla hevosella, mutta Siinan kanssa raviohjelman pötkiminen vieraassa maneesissa ei aiheuttanut mitään sydämentykytyksiä. Eipä siinä auttanut kuin vetää saappaanvarret jalkaan ja lähteä tallia kohti. Tallin ovella oli vastassa sama edelleen mukava ja asiallinen tallinpitäjä, joka kertoi, että vakituinen ratsastuksenopettaja Noora Nisula on sairaana, joten tänään häntä on tuuraamassa Nooran valmennettava Nora Latvala. Muut tuntilaiset saapuivat samoihin aikoihin meidän kanssa ja aloimme miettiä ratsuja. Yksi neljästä oli aiemmin käynyt tallilla, hän otti ratsukseen ponin, jolla oli aiemminkin ratsastanut. Minulle arpoutui nuorempi kimo ponitamma Silver Lady eli Harmaa, Minka puolestaan sai ratsukseen kirjavan vähän suuremman poniruunan Normandian. Molemmat olivat olleet edellisellä tunnilla, joten kipitimme kentälle, jossa minua oli vastassa Harmaalla ratsastanut tyttö, joka kertoi, että poni on normaalisti ihana ratsastaa mutta tänään sillä oli ilmeisesti huonompi päivä. Kiva... NoShout korvaan ja ponin kyytiin. Kävelimme itsenäisesti tovin ympäri kenttää odotellessamme ponia, joka ei ollut edellisellä tunnilla.
Tovin kuluttua Nora tuli kentälle, kyseli kaikilta nimet ja kokemuksen määrät, joka itselleni ainakin on melko hankala -ninjailen kyllä ties minkä lingon kyydissä, kykenen ratsastamaan kaikki askellajit, vuosia ja tunteja hevosen selässä on lukuisia, mutten kyllä oikeasti osaa melkein mitään. Emme tehneet mitään ihmeempiä temppuja koko tunnin aikana, mutta tunti oli aivan loistava. Opin aivan uudella tavalla pohkeiden käytön, laukannostot sekä puolipidätteet niin keventäen kuin satulassa istuenkin. Pyörimme aika pitkälti isolla keskiympyrällä, jokaisen tavoitteena oli ratsastaa hevosta takaa eteen -"sillä ei oo mitään väliä kulkeeko se kuolaimen alla vai päällä, ihan yhtä väärin se on, anna sille ohjaa kun se sitä pyytää" sanottiin eräällekin ratsastajalle. Pään tai kaulan asento ei todellakaan ollut pääasia, vaan takajalkojen aktiivisuus ja vartalon kantaminen. Voin todellakin allekirjoittaa, että hevoset, tai ainakin Harmaa ja Normandia, ovat äärimmäisen herkkiä, eikä niille tarvinnut kertaakaan sanoa kovemmin mistään, varsinkaan eteenpäin liikkumisesta. Pienen pienillä ratsastustavan muutoksilla hevonen muuttui isosti. Lopulta koin sellaisen laukannoston, etten ikinä olisi uskonut -tamma nosti sen käytännössä pelkästä istunnasta, laukka pyöri mukavasti, poni oli koko ajan kuulolla kun välillä sillä hirtti vähän kaasu päälle, ja siirtymä raviin oli pehmeä mutta silti jämäkkä eikä poni vain tipahtanut raville. Tunnin jälkeen oli aivan uudestisyntynyt olo. Lopuksi opettaja kiersi vielä jokaisen mukana kysellen fiiliksiä, onnistumisia ja opeteltavia asioita, sekä kertoi omat vastauksensa näihin. Sain kehuja perusistunnastani -tästä suuri kiitos edelleen yhdentoista vuoden jälkeen Arto-Pekka Heinolle, joka vaati istumaan kunnolla ensimmäisistä alkeistunneista alkaen. Sinne se on iskostunut selkärankaan, eikä vuosikymmenen puskaratsastelu tai huonot satulat ole sitä mihinkään saanut. Harmaa tykkäsi nykiä ohjia käsistä, jonka itse sanoin häirinneeni ratsastusta, mutta Nora totesikin viisaasti, että jokaisella hevosella on joku asia, jossa se vaatii ratsastajalta erityistä huomiota, että sen saa siltä pois -Harmaalla se oli ainakin tänään pään nykiminen, josta selviydyin kuulemma hienosti. Harmaalla oli samoja tapoja kuin Koollakin, kumpikaan ei arvosta korviin osuvaa tuulta tai sadetta päin kulkemista, ja Kookin vetää päänsä alas tuntemattomilla ratsastajilla.
Ja koska olen tällainen hihhuli mikä olen, arvostin suuresti sitä, että satulasta laskeuduttuani poni oli hirveän seurustelevalla tuulella. Se oli aidosti kiinnostunut minusta, ympäristöstä, rapsutuksista ja kehuista. Sama jatkui karsinassa, vaikka siellä oli iltaheinät valmiina. Heinää jokaisella oli runsaasti, niistä osat tiheäsilmäisissä heinäverkoissa. Jokaiselle ratsastajalle tuotiin pesusienet, joilla pyyhittiin hiet pois, ja jotka laitettiin käytön jälkeen pesukoneeseen. Hevosilla oli selkeästi merkityt varusteet, jokaisella katsomallani oli merkkisatula käytössä intiahalpisten sijaan sekä muotoiltu satulavyö. Ja joka ikisellä hevosella oli kolmipalat tai suora kuolain, jollain saattoi ehkä olla nivelkin, muttei mitään sen kovempaa. Yksissä ainoissa suitsissa oli alaturparemmi kiinni, hevosia tallissa oli kuitenkin 11 ja suitsia parit lisää. Pikkuponeille oli myös kuolaimettomat sekä rungottomia satuloita. Hevosilla oli oikeasti suuret karsinat, ponit asuivat arviolta 3 x 3m karsinoissa ja hevosilla oli käytössään kaksi karsinaa, siis noin 6 x 3 alue.
Long story short, suunnittelen seuraavaa ratsastustuntia samaiselle tallille. Voin suositella. (Valitettavasti kuvat ovat aivan kamalia, mutta tämän postauksen ideana ei ollutkaan esitellä mukavia kuvia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.